.jpg)
Melvin Howard Tormé (13. syyskuuta1925 –5. kesäkuuta1999) oliyhdysvaltalainenmuusikko,näyttelijä jakirjailija, joka tunnetaan erityisesti pehmeä-äänisenäjazzlaulajana. Hän kirjoitti klassisen joululaulunThe Christmas Song (”Chestnuts roasting on an open fire...”) yhdessäBob Wellsin kanssa.
Monipuolinen muusikko ja kirjailijanakin toiminut Mel Tormé tunnettiin erityisesti pehmeästäcrooner-tyylin lauluäänestään, jonka ansiosta hän sai lempinimen ”The Velvet Fog” (suom.samettisumu). Sen lisäksi hän oli säveltäjä ja sovittaja, rumpali ja näyttelijä monissa elokuvissa ja televisio-ohjelmissa. 67 vuoden uran jälkeen vuonna 1996 hän rikkoi ennätyksiä esiinnyttyään sekä New YorkinCarnegie Hallissa että Los AngelesinHollywood Bowlissa 20 peräkkäisenä vuonna.[1]
Tormé aloitti uransa chicagolaisilla radioasemilla jo nelivuotiaana 1929 Coon-Sanders Nighthawk Bandin viikoittaisena solistina. Kuusivuotiaana hän oli mukanavaudevillenäytöksissä eri puolilla kaupunkia, ja 9-vuotiaana hänet valittiin lehdenmyyjäpojan rooliinNBC:n radiokuunnelmasarjaanSong of the City vuosiksi 1934–40. Samaan aikaan Tormé opiskeli rumpujensoittoa ja laulujen kirjoittamista ja sai 15-vuotiaana aikaan ensimmäisen hittinsä,Harry Jamesin vuonna 1941 levyttämän ”Lament to Love”. Pian sen jälkeen hän muutti Kaliforniaan ja ryhtyiChico Marxin yhtyeen rumpaliksi, sovittajaksi ja laulajaksi.[1]
Vuodesta 1943 alkoi Mel Tormén soolo- ja elokuvaura nopeasti nousta. Hänen esikoisroolinsa oli elokuvassaSano se iskusävelin, joka oli myösFrank Sinatran elokuvadebyytti. Sitä seurasivatPardon My Rhythm (1944) jaLet's Go Steady (1945), kaksi kouluaiheista musiikkielokuvaa. Elokuvissa Tormén taustalla lauloi Los Angeles City Collegen oppilaista koottu Mel-Tones-niminen yhtye, jonka sovitukset teki Tormé.[1]
Palveltuaan toisessa maailmansodassa Mel Tormé kiinnitettiinMGM-yhtiöön, jossa hän näytteli elokuvissaGood News(1947) jaWords and Music (Laulan ja nauran, 1948) 1950-luvulla hän sarjan hittejä ja esiintyi konserttisaleissa ympäri Yhdysvaltoja uuden ”cool school” -tyylin jazzsolistina.Hän aloitti televisioesiintymiset vuonna 1951Peggy Leen kanssa ohjelmassa Top Tunes, isännöi sitten päivittäistä talk showtaCBS-verkossa ja vieraili monissa muissakin tv-ohjelmissa. Vuonna 1957 hän oli Emmy-palkintoehdokkaana sivuosastaan televisionäytelmässäThe Comedian.[1]
Vuonna 1963 Mel Tormé pääsi yhdeksi käsikirjoittajaksi CBS:nJudy Garland Show’hun ja kirjoitti sitten menestyskirjanThe Other Side of the Rainbow (1970), jossa hän hyödynsi kokemuksiaan arvaamattoman tähden kanssa toimimisesta.[1] Hänen muita kirjojaan ovat omaelämäkertaIt Wasn’t All Velvet (1988), romaaniWynner (1978), laulajamuistelmatMy Singing Teachers: Reflections on Singing Popular Music (1994) sekä rumpalielämäkertaTraps — The Drum Wonder: The Life of Buddy Rich (1987).
Mel Tormé konsertoi useimpien Yhdysvaltojen tunnetuimpien sinfoniaorkestereiden kanssa. Hänet palkittiinGrammyllä 1980-luvun albumeistaAn Evening with George Shearing and Mel Tormé jaTop Drawer.[1]
Tormé kuoliaivoinfarktiin kesäkuussa 1999.[1]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
