Meksikon historia ulottuu varhaisistaintiaanikulttuureista nykyisenMeksikon yhdysvaltojen historiaan.
Arkeologiset löydöt osoittavat metsästäjien ja keräilijöiden kulkeneen Meksikossa 10000–8000 eaa. Seuraavien 2–4 vuosituhannen aikana he alkoivat viljellä alueen luonnonvaraisia kasveja kutenmaissia,kesäkurpitsaa japapuja.[1]
Espanjalaisten saapuessa vuonna 1519asteekit elivät kukoistuskauttaan ja olivat vain muutamaa vuosikymmentä aiemmin valloittaneet valtaosan Meksikon eteläosasta. Ennenasteekkivaltakuntaa Meksikon alueella oli kukoistanut moniaalkuperäiskulttuureja, muun muassaolmeekit,sapoteekit jaTeotihuacán. Asteekkikulttuurissa laajalle levinnyt käytäntö olivatihmisuhrit. EsimerkiksiTenochtitlánin (nyk. México) pyramidin vihkimisen yhteydessä vuonna 1487 uhrattiin eri arvioiden mukaan 2 000–84 400 ihmistä neljän päivän sisällä.lähde?
Espanjan valloittajat,konkistadorit, saapuivatTenochtitlániin vuonna 1519, vangitsivat asteekkijohtajaMontezuman ja asettuivat tämän kanssa palatsiin asumaan. Näin espanjalaiset saattoivat hallita asteekkeja Montezuman avulla. Monesti on väitetty asteekkien suhtautuneen alussa espanjalaisiin ystävällisesti, koska he uskoivatHernán Cortésin olevan ennustusten mukaisesti idästä palannut jumalaQuetzalcóatl. Asteekit alkoivat toimia espanjalaisia vastaan vasta, kun eräs Cortésin taitamaton upseeri murhautti raa’asti koko asteekkiylimystön eräällä aukiolla. Pian Montezuma kuoli joko espanjalaisten tai asteekkien tappamana, ja espanjalaiset pakenivat Tenochtitlánista menettäen suuren määrän miehiä. Espanjalaiset kuitenkin palasivat vuonna 1521. Eurooppalaisilla oli puolellaan rauta-aseet ja haarniskat, tuliaseita sekä hevosia. He saivat painostettua asteekkeja vihaavia alkuperäisasukkaita puolelleen. Meksikon pääkaupungin piirityksessä ja valtauksessa auttoi 100 000tlaxcalteekkia. Eurooppalaisia helpotti myös heidän mukanaan tuomien tautien tuhoisa leviäminen alkuperäisväestöön. Kun Meksikon eteläosa oli vallattu, asteekkien päälliköitä hirtettiin ja alkuperäisasukkaita joutui muun muassa maaorjiksi suurtiloille ja pakkotöihin kaivoksiin.
.gif)
Miguel Hidalgo julisti 16. syyskuuta 1810 Meksikon itsenäiseksi pienestä Doloresin kaupungista käsin, mikä johtiitsenäisyyssotaan, joka päättyi viimein itsenäistymiseen vuonna 1821.Agustín de Iturbide julistautuiMeksikon keisariksi vuonna 1822, mutta hänen valtakautensa päättyi maanpakoon ja tasavallan perustamiseen 1824Guadalupe Victoria ensimmäisenä presidenttinä. Itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä maan vahva mies oliAntonio López de Santa Anna, joka menettiTexasin Yhdysvalloille.Sitä seuranneessa sodassa ja Guadalupe Hidalgon rauhassa vuonna 1848 Meksiko menetti kolmanneksen pinta-alastaan Yhdysvalloille. Tyytymättömyys johti liberaalien Ayutlan vallankumoukseen jaReforma-nimellä tunnettuun uudistuskauteen.
1860-luvulla RanskanNapoleon III pyrki Meksikon herraksi ja asetti Itävallan keisarinFrans Joosef I:n veljen, arkkiherttuaMaksimilianin, Meksikon keisariksi konservatiivien ja katolilaisten tuella.Toinen Meksikon keisarikunta päättyiBenito Juárezin tukijoiden voittoon ja tasavallan palautukseen 1867.
Tasavaltalainen kenraaliPorfirio Díaz nousi presidentiksi 1876 ja lopulta diktaattoriksi. Hänen valtakautensa,porfiriato, kesti 1876–1911. Hän oli päässyt valtaan tunnuslauseella ”Yleinen äänioikeus, ei uudelleenvalintaa”; myöhemmin hänen vastustajansa käyttivät sitä iskulauseenaan. Vuoden 1910 uudelleenvalinta oli liikaa Díazin vastustajille. Tällöin puhkesi suuriMeksikon vallankumous, aluksiFrancisco I. Maderon johdolla. Vallankumous johti Díazin syrjäyttämiseen ja monen vuoden taisteluihin. Maderon syöksi vallasta 1913 kenraaliVictoriano Huerta. Sisällissotaan osallistuivat muun muassaPancho Villa jaEmiliano Zapata.
Vallankumous laantuiVenustiano Carranzan johdolla säädettyyn vuoden 1917 perustuslakiin. Carranza surmattiin ja häntä seurasiÁlvaro Obregón 1920, jota puolestaan seurasiPlutarco Elías Calles. Obregón valittiin uudelleen 1928, mutta hänet murhattiin ennen kuin hän astui virkaansa. Calles perusti tämän jälkeenInstitutionaalisen vallankumouspuolueen, joka pysyi vallassa seitsemänkymmentä vuotta.
Neljänkymmenen seuraavan vuoden aikana Meksikon talous kasvoi nopeasti, mitä on joskus kutsuttu Meksikon ihmeeksi,El Milagro Mexicano. PresidenttiLázaro Cárdenas kansallisti maanöljyvaratPetróleos Mexicanosiksi, mikä käynnisti kansainvälisen kriisin ulkomaisten yritysten menettäessä omistuksiaan.
Talouskasvun kääntöpuolena oli väen pakeneminen maalta suurten kaupunkien köyhälistökortteleihin ja tilapäistöihin laittomasti rajan yli Yhdysvaltoihin.
Vallankumouspuolueen valta sai huolestuttaviakin piirteitä, kuten vuoden 1968 satojen opiskelijoidenTlatelolcon verilöylyn Méxicossa vain kymmenen päivää ennen kaupungissa järjestettyjävuoden 1968 olympialaisia. Samoin 1960-luvulla kukistettiin muun muassa pidätyksin vapaaammattiyhdistysliike. 1970-luvulla maassa katosi ihmisiä muun muassa poliisin Valkoisen Prikaatin takia[2]. Öljyvarojen tuoma vauraus salli löysän taloudenpidon, ja Meksikonpeso menetti arvoaan. Vuonna 1976 löydettiin valtava merenalainen Cantarellin öljykenttä, josta tuli merkittävin Meksikon öljyntuotannon lähde.
Vuonna 1985 maanjäristys surmasi tuhansia Méxicossa.[3] Vuonna 1986 maa ei enää pystynyt maksamaan velkojaan, vaan se joutui solmimaan sopimuksen kansainvälisen valuuttarahaston kanssa. Vuonna 1988 vallankumouspuolueen täytyi jo turvautua vaalivilppiin pysyäkseen vallassa vaalikomission julistaessaCarlos Salinasin voittajaksi. Vallankumouspuolue hävisi ensimmäistä kertaa vuoden 1992 kuvernöörin vaalin Chihuahuassa.
Vuoden 1994 alusta voimaan tullut vapaakauppasopimusNAFTA johti zapatista-kapinaan köyhässä eteläisessäChiapasissa. Hallitus taltutti sen ja rauhansopimus solmittiin maaliskuussa. Vallankumouspuolueen presidenttiehdokas Luis Donaldo Colosio murhattiin samassa kuussa, mutta hänet korvannutErnesto Zedillo voitti elokuun 1994 vaalit. Joulukuussa 1994 osakekurssit romahtivat, kun hallitus päästi peson kellumaan. Tammikuuhun 1995 peso menetti kolmanneksen arvostaan, minkä vuoksi Yhdysvaltain ja kansainvälisen yhteisön oli annettava Meksikolle 50 miljardia dollaria lainaa maan talouden pelastamiseen. Hallitus yritti vielä kukistaa zapatistoja, mutta myöntyi vuoden 1995 lopulla suurempaan autonomiaanmayoille. Kapina kiihtyi, kun vasemmistolainen EPR hyökkäsi hallituksen joukkoja vastaan 1996.[3]
Vuonna 1997 vallankumouspuolue kärsi vakavan tappion menettäessään enemmistönsä alahuoneessa ensimmäisen kerran sitten vuoden 1929. Sen alamäki jatkui, kunVicente Fox voitti vuoden 2000 presidentinvaalit kautta aikain ensimmäisenä opposition ehdokkaana.[3]
Joulukuussa 1997 aseistettu joukko tappoi 45 intiaania chiapasilaisessa kylässä. Helmikuussa 2000 puolestaan opiskelijoiden pitkä lakko ja protestit lukukausimaksujen korotuksia vastaan muuttuivat väkivaltaisiksi.Oaxacan kaupungissa kansanjoukko nousi kuvernööriä vastaan kesällä 2006 ja hallitsi kaupunkia kuukausia ennen kuin liittovaltion poliisi kukisti mielenosoittajat lokakuussa.
Maassa järjestettiin kesäkuussa 2006 presidentin- ja parlamenttivaalit. Toisella kierroksella PAN:nFelipe Calderónia oli vastassa PRD:nAndrés Manuel López Obrador, joka hävisi niukasti. Kuukausien protestien ja äänten osittaisen uudelleenlaskennan jälkeen keskusvaalilautakunta julisti Felipe Calderónin voittajaksi 6. syyskuuta 2006. Hän astui virkaansa 1. joulukuuta. López Obrador julistautui varjopresidentiksi.
Presidentti Calderón julistisodan huumekartelleja vastaan joulukuussa 2006.[4] Meksikon hallituksen mukaan huumesodassa oli elokuun alkuun 2010 mennessä kuollut 28 000 ihmistä.[5] Suurin osa kuolleista on saanut surmansa huumejengien välisissä yhteenotoissa.
Vuoden 2012 presidentinvaalit voitti PRI:n ehdokasEnrique Pena Nieto.[6]
Lopulta vuoden 2018 presidentinvaalit voitti vuosien 2006 ja 2012 vaalien häviäjä Anders Manuel Lopez Obrador. Hän edusti Morena-puoluetta ja astuessaan virkaan 1.12.2018 Lopez Obrador oli Meksikon ensimmäinen vasemmistolainen presidentti 80 vuoteen.
Meksikoa oli hallinnut yhtäjakoisesti vuosina 1929-2000 Institutionaalinen vallankumouspuolue PRI ja vuosina 2000-2012 oikeistopuolue PAN ja uudelleen vuosina 2012–2018 PRI. Presidentiksi vuonna 2018 tullut Lopez Obrador edusti vasta neljä vuotta aiemmin perustettua vasemmistolaista Morena-puoluetta.[7]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaMeksikon historiaWikimedia Commonsissa1: Epäitsenäinen alue
