Meksiko (esp.México[5]), virallisestiMeksikon yhdysvallat (esp.Estados Unidos Mexicanos), onPohjois-Amerikan eteläosassa sijaitseva 119,5 miljoonan asukkaan valtio, jonka rajanaapureita ovatYhdysvallat,Belize jaGuatemala. Maan pääkaupunki onMéxico. Meksiko onväkiluvultaan maailman suurin espanjankielinen maa. Se on Pohjois-Amerikan maista pinta-alaltaan kolmanneksi ja asukasluvultaan toiseksi suurin.
Meksikon kartta.Meksiko satelliittikuvassa.Pinacaten hiekkadyynit ja kraatterit Luoteis-Meksikossa.
Meksiko sijaitsee Pohjois- ja Etelä-Amerikan välisellä kannaksella. Sen pohjoinen rajanaapuri onYhdysvallat, ja kaakossa sitä rajoittavatGuatemala jaBelize. Läntisellä ja eteläisellä rannikolla onTyynimeri ja itäisellä rannikollaMeksikonlahti jaKaribianmeri.[6] Meksikon eteläisimmät osat kuuluvatKeski-Amerikkaan, mutta suurin osa maasta on Pohjois-Amerikassa.
Maa on suurimmaksi osaksi ylänköä tai vuoristoa, joka on jatketta Pohjois-AmerikanKordillieereille. Suurin Meksikon maantieteellisistä alueista onMeksikon ylätasankoa, joka ulottuuYhdysvaltain rajaltaMéxicon eteläpuolelle. Sitä reunustavatLäntinen jaItäinen Sierra Madre. Läntinen Sierra Madre on pääosin vulkaanista. Kumpikin vuorijonoista on noin 1 100 kilometriä pitkä ja kohoavat noin 2 500 metriin.[6] Reunavuoristot yhtyvät Meksikon ylängön eteläpuolella. Tästä tuliperäisestä alueesta käytetään nimitystäSierra Volcánico Transversal ja se on muodostunut sammuneiden ja toimivien tulivuorten ketjusta. Etelärannikolla sijaitseeEteläinen Sierra Madre, joka kohoaa keskimäärin 2 000 metrin korkeuteen.[7]
Ylänköalue jatkuu käytännössä yhtenäisenäTehuantepecinkannakselle asti, jossa Meksikonlahden ja Tyynenmeren rannikon alankoalueet yhtyvät. Siitä kaakkoon kohoaa Guatemalan puolelle jatkuvaChiapasin ylänkö, ja sen itäpuolella onJukatanin niemimaan alanko.[8]
Meksikon alue on geologisesti epävakaata, sillä maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset ovat yleisiä.[9] Maa sijaitseeTyynenmeren tulirenkaalla. Tunnettuja tulivuoria ovat maan korkein vuoriPico de Orizaba ja aivan pääkaupungin kaakkoispuolella kohoavaPopocatépetl.[6]
Meksiko ulottuutrooppisestasubtrooppiseen ilmastoon. Paikalliset korkeuserot vaikuttavat kuitenkin erityisesti etelässä ilmastoon, ja maa jaetaankin korkeuseron mukaan ilmastovyöhykkeisiin. Kuuma vyöhyke elitierra caliente ulottuu rannikolta 800–1 000 metrin korkeuteen ja siellä lämpötila vaihtelee 20–30 celsiusasteen välillä. Sen yläpuolella on lähes 2 000 metriin ulottuva lauhkea vyöhyke elitierra templada, jossa vuoden keskilämpötila on 18 celsiusastetta. Ylimpänä on kylmä vyöhyke, jossa keskilämpötila on 10–15 celsiusastetta ja vuorokautiset sekä vuosittaiset lämpötilavaihtelut ovat melko suuret. Pääkaupungissa Méxicossa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on 23 celsiusastetta. Kylmimmän kuukauden keskilämpötila on yhdeksän celsiusastetta. Yli puolet maasta on kuivaa aluetta, jossa sademäärä jää alle 600 millimetrin. Runsaimmin vettä sataa itärannikolla, 1 000–1 500 millimetriä vuodessa. Sadekausi on kesällä, toukokuusta lokakuuhun. Elokuun ja lokakuun välisenä aikana maahan saattaa iskeä trooppisia myrskyjä joko Tyyneltämereltä tai Karibianmereltä, mutta ne ovat harvoin kehittyneet täysimittaisiksihurrikaaneiksi asti.[10]
Meksikon pohjoisosan ja Yhdysvaltain lounaisosan kasvillisuus ja eläimistö muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Maan eteläosan luonto taas on lähinnä keskiamerikkalaista tyyppiä. Pohjoisosassa kasvaa enimmäkseenhavupuita, mutta siellä on myöstammia. Kuivilla aroseuduilla kasvaa pensaita jakaktuksia. Eläimistöön kuuluvat muun muassa peurat, puumat, ilvekset, kojootit, haisunäädät ja piikkisiat. Maan eteläosien sademetsissä kasvaa eripalmulajeja sekä muun muassamahonki japalisanteri. Etelän eläimiä ovat muun muassa opossumit, tapiirit, vyötiäiset ja käärmeet. Keskusylängöllä on ruohoaroja, pensastoja ja aavikoita. Siellä kasvaa muun muassa kaktuksia,agaaveja jajukkia. Rannikolla on laajojamangroverämeitä.[11][12]
Meksikon alueen ensimmäiset ihmiset olivat varhaisia intiaaneja, jotka muuttivat sinnepleistoseenikauden loppuvaiheissa. Jotkut arkeologit ja kielitieteilijät uskovat ihmisen eläneen Meksikossa jo 30 000 – 40 000 vuotta sitten.[6]
Keski-Amerikassa on vuoteen 2000 eaa. mennessä syntynyt kyläyhteisöjä, jotka ovat suurimmalta osalta riippuvaisia maanviljelystä. Näitä on erityisesti Meksikon eteläosissa, mutta niitä on löydetty myös maan pohjoisosista. Niin sanotunmuodostavan kauden keskivaiheilla maanviljelykylistä alkoi syntyä monimutkaisempia yhteiskuntia poliittis-uskonnollisten pääkaupunkien ympärille. Merkittävimpiäolmeekkikeskuksia olivatSan Lorenzo Tenochtitlán jaLa Venta.[6]
Muodostavan kauden loppuvaiheessa intiaaniyhteiskunnat muotoutuivat entistä monimutkaisemmiksi, ja alueella tehtiin tarkkoja kalentereita. Varhaisimpia tiheästi asuttuja kaupunkeja oli MeksikonTeotihuacán, jossa asui 125 000 – 200 000 asukasta.Mayat vaikuttivat klassisella kaudella Meksikon eteläosissa, vaikka heidän suurimmat kaupunkinsa olivatkinGuatemalassa jaHondurasissa.[6]
Klassinen kausi hajosi useiden vuosisatojen jälkeen, mutta sen syytä ei ole varmasti tiedossa. Teotihuacán poltettiin noin vuonna 750. Seuraavien parin sadan vuoden aikana pohjoisesta tulleettolteekit perustivat oman keskuksensa Meksikon keskiosiin ja perustivat pääkaupungikseenTulan.[6]
Viimeinen suuri kansa, jonkaMeksikon laakson vehreys houkutteli asuttavan alueelle, oliasteekit. He perustivat 1300-luvun alkupuolellaTexcocojärven soisille saarilleTenochtitlánin. Asteekit hallitsivat 1500-luvun alkupuolella isoa osaa Meksikon keski- ja eteläosissa. Valtakunta perustui kaupunkivaltioiden löyhään yhteenliittymään, jota Tenochtitlán valvoi.[14]
Hernán Cortés valloitti Meksikon vuosina 1519–1521 ja perusti Espanjalaisen siirtokunnan, joka hallitsi maata lähes 300 vuoden ajan.[15]
Espanjan valloittajat,konkistadorit, saapuivat Tenochtitlániin vuonna 1519, vangitsivatasteekkivaltakunnan johtajanMontezuman ja asettuivat tämän kanssa palatsiin asumaan. Näin espanjalaiset saattoivat hallita asteekkeja Montezuman avulla. On monesti väitetty atsteekkien suhtautuneen alussa espanjalaisiin ystävällisesti, koska asteekit uskoivat Hernán Cortésin olevan ennustusten mukaisesti idästä palannut jumalaQuetzalcóatl. Joka tapauksessa ystävällismielisyys päättyi 1521, kun espanjalaiset surmasivat monia asteekkiylimyksiä. Lisäksi heidän tuomansaisorokko teki tuhojaan. Espanjalaiset perustivat siirtomaan nimeltäUusi Espanja ja rakensivat sen pääkaupungin Meksikon vanhan Tenochtitlánin raunioille. Kaupunki sai nimensämexica-heimosta.[16]
Espanjalaisten hallinto perustuiencomienda-nimiseen feodaalijärjestelmään, jossa espanjalaistaustainen maanomistaja sai tietyn alueen hallintaansa, ja sen alkuasukkaiden piti tehdä hänelle ilmaiseksi työtä. Maanomistajan vastuulla oli alaisten hyvinvointi ja sivistyksen jakristinuskon levitys.[17]
Miguel Hidalgo julisti 16. syyskuuta 1810 Meksikon itsenäiseksi pienestä Doloresin kaupungista käsin, mikä johtiitsenäisyyssotaan, joka päättyi viimein itsenäistymiseen vuonna 1821.[18]
1860-luvulla RanskanNapoleon III pyrki Meksikon herraksi ja asetti Itävallan keisariFrans Joosef I:n veljen, arkkiherttuaMaksimilianin Meksikon keisariksi konservatiivien ja katolilaisten tuella.Toinen Meksikon keisarikunta päättyiBenito Juárezin tukijoiden voittoon ja tasavallan palautukseen 1867. Tasavaltalainen kenraaliPorfirio Díaz nousi presidentiksi 1876 ja lopulta diktaattoriksi. Hänen valtakautensa kesti suurimman osan vuosista 1876–1911.[15][21]
Vuoden 1910 uudelleenvalinta oli liikaa Díazin vastustajille. Tällöin puhkesi suuriMeksikon vallankumous, aluksiFrancisco I. Maderon johdolla. Vallankumous johti Díazin syrjäyttämiseen ja monen vuoden taisteluihin.[22] Maderon syöksi vallasta 1913 kenraaliVictoriano Huerta.[23] Sisällissotaan osallistuivatPancho Villa jaEmiliano Zapata, jotka kohosivat myöhemmin kansallissankareiksi.[24]
Vallankumous laantuiVenustiano Carranzan johdolla säädettyyn vuoden 1917 perustuslakiin. Carranza surmattiin, ja häntä seurasiÁlvaro Obregón 1920,[25] jota puolestaan seurasiPlutarco Elías Calles.[26] Obregón valittiin uudelleen 1928, mutta hänet murhattiin ennen kuin hän astui virkaansa.[27] Calles perusti tämän jälkeenInstitutionaalisen vallankumouspuolueen (PRI), joka pysyi vallassa seitsemänkymmentä vuotta vuoden 2000 vaaleihin asti.[15] Seuraavan kuuden vuoden ajan Calles johti maata käytännössä puoluejohtajan asemasta, vaikka virallisesti presidentteinä olivat Emilio Portes Gil, Pascual Ortiz Rubio ja Abelardo Rodríguez. Vuoden 1934 vaaleihin Calles valitsi ehdokkaakseen suositun osavaltion kuvernöörinLázaro Cárdenasin. Cárdenas valittiin, ja osoittautuikin itsenäisemmäksi kuin kolme edeltäjäänsä.[27] Cárdenasin suuri saavutus oli maareformi, joka paransi köyhien meksikolaisten oloja merkittävästi. Hän myös laajensi puolueen kannattajapohjaa. Vuonna 1938 hän karkotti ulkomaiset öljy-yhtiöt Meksikosta. Maa menetti pääomaa, ja sen kansallinen öljy-yhtiö kamppaili vanhentuneiden laitteiden kanssa vuosikymmenten ajan.[28]
Meksikosta tuli 1942toisen maailmansodan aktiivinen osapuoli, kunSaksa oli upottanut kaksi meksikolaista tankkeria. Meksikolaisia sotilaita osallistui jossain määrin sotatoimiin, mutta merkittävämpää oli sen tuottamatraaka-aineet Yhdysvaltain sotateollisuuteen. Sodan jälkeen maan väkiluku alkoi kasvaa selvästi, kun maa teollistui.[6]
Meksiko vaurastui ja myös poliittisesti rauhoittui, vaikka PRI hallitsikin puoluekenttää käytännössä ilman vastavoimia.[6] Maassa oli kuitenkin myös levottomuuksia, kun Meksikon hallitus pyrki panostamaan vain ja ainoastaan talouskasvuun. Opiskelijoiden ja työväestön ääni pyrittiin pitämään sivussa. SisäministeriGustavo Díaz Ordaz halusi näyttää ulkomaalaisille vakaata maata Méxiconvuoden 1968 olympialaisissa. Hän määräsi muun muassa asevoimien ottaa haltuunsaUNAM-yliopiston ja pidättää opiskelijaliikkeen johtajia.[29] Tilanne kärjistyiTlatelolcon verilöylyyn, jossa surmattiin satoja opiskelijoita vain kymmenen päivää ennen olympialaisten alkua.[23]
Vuonna 1970 presidentiksi valittuLuis Echeverría vei yllättäen politiikkaa vasemmistolaiseen suuntaan. Hän panosti maaseudun hyvinvointiin, mutta samaan aikaan julkisen puolen velka kasvoi huomattavasti. Hallitus joutui vuonna 1976devalvoimaanpeson.[30] Samana vuonna löydettiin valtava merenalainen Cantarellin öljykenttä, josta tuli merkittävin Meksikon öljyntuotannon lähde.[23]
Vuonna 1988 presidentinvaaleissa vaalikomissio julisti vallankumouspuolueenCarlos Salinasin voittajaksi vastustajien rikossyytteistä ja protesteista huolimatta.[31] Salinas tukiuusliberalismia, kritisoi työväenliittoja ja maataloudenejido-järjestelmää. Hän allekirjoittiNAFTA-vapaakauppasopimuksen Kanadan ja Yhdysvaltojen kanssa.[6] Se ja vaatimukset intiaanien oikeuksien turvaamisesta johtivatzapatista-kapinaan köyhässä eteläisessäChiapasissa. Hallitus taltutti kapinan ja rauhansopimus solmittiin maaliskuussa.[23]
Ernesto Zedillo voitti elokuun 1994 vaalit. Joulukuussa 1994 osakekurssit romahtivat, kun hallitus päästi pesonkellumaan. Tammikuuhun 1995 peso menetti kolmanneksen arvostaan, minkä vuoksi Yhdysvaltain ja kansainvälisen yhteisön oli annettava Meksikolle 50 miljardia dollaria lainaa maan talouden pelastamiseen. Hallitus yritti vielä kukistaa zapatistoja, mutta myöntyi vuoden 1995 lopulla suurempaan autonomiaan mayoille. Kapina kiihtyi kuin vasemmistolainen EPR hyökkäsi hallituksen joukkoja vastaan 1996. Joulukuussa 1997 puolisotilaalliset joukot tappoivat 45 intiaania chiapasilaisessa kylässä. Tapaus herätti kansainvälistä huomiota.[23]
Vuonna 1997 vallankumouspuolue kärsi vakavan tappion menettäessään enemmistönsä alahuoneessa ensimmäisen kerran sitten vuoden 1929. Sen alamäki jatkui, kunVicente Fox voitti vuoden 2000 presidentinvaalit ensimmäisenä opposition ehdokkaana kautta aikain.[23]
Meksikossa järjestettiin kesäkuussa 2006 presidentin- ja parlamenttivaalit. Toisella kierroksella PAN:nFelipe Calderónia oli vastassa PRD:nAndrés Manuel López Obrador, joka hävisi niukasti. Kuukausien protestien ja äänten osittaisen uudelleenlaskennan jälkeen keskusvaalilautakunta julisti Felipe Calderónin voittajaksi syyskuussa.[23]
Presidentti Calderón julistisodan huumekartelleja vastaan joulukuussa 2006.[32] Meksikon hallituksen mukaan huumesodassa oli elokuun alkuun 2010 mennessä kuollut 28 000 ihmistä.[33] Suurin osa kuolleista on saanut surmansa huumejengien välisissä yhteenotoissa.
Meksiko palasi PRI-puolueen valtaan, kun vuonna 2012Enrique Peña Nieto valittiin presidentiksi.[6] Hänen valtakautensa alussa Meksikossa onnistuttiin uudistamaan muun muassa maan vanhentuneita viestintä-, energia- ja koulutusjärjestelmiä. Peña Nieton suosio kuitenkin romahtiIgualan opiskelijasieppaustapauksen, hänen vaimonsa talokauppaskandaalin ja kituvan talouden takia.[34]
Lopulta vuoden 2018 presidentinvaalit voitti vuosien 2006 ja 2012 vaalien häviäjäAndrés Manuel López Obrador. Hän edustiMorena-puoluetta (Movimiento Regeneración Nacional), ja astuessaan virkaan 1.12.2018 Lopez Obrador oli Meksikon ensimmäinen vasemmistolainen presidentti 80 vuoteen.[35]
Meksikoa oli hallinnut yhtäjaksoisesti vuosina 1929–2000 Institutionaalinen vallankumouspuoluePRI ja vuosina 2000–2012 oikeistopuoluePAN ja uudelleen vuosina 2012–2018 PRI. Presidentiksi vuonna 2018 tullut Lopez Obrador edusti vasta neljä vuotta aiemmin perustettua vasemmistolaista Morena-puoluetta.[36]
Meksiko onpresidentiaalinen liittovaltio.Presidentti on sekä valtionpäämies että toimeenpanovallan ylin haltija. Hän on maan poliittinen johtohahmo, ja hän nimittää hallituksen ja on armeijan päällikkö. Presidentti valitaan suoralla kansanäänestyksellä kuusivuotiskaudeksi, eikä valinta toiselle kaudelle ole mahdollista.[39] Erillistävarapresidenttiä ei ole, vaan presidentin estyessä viranhoidosta hänen sijaisensa on korkeimman oikeuden presidentti.
Liittokongressissa (Congreso de la Unión) on kaksi kamaria, 500-jäseninenedustajainhuone (Cámara de Diputados) ja 128-jäseninensenaatti (Cámara de Senadores).[39] Edustajainhuoneen edustajista 300 valitaan yhden edustajan vaalipiireistä ja 200 suhteellisella vaalilla kolmivuotiskausille.[1] Senaattiin valitaan neljä jäsentä jokaisesta osavaltiosta ja Distrito Federalista. Kolme näistä valitaan enemmistövaalilla ja neljäs koko valtion kattavassasuhteellista vaalitapaa käyttävän äänestyksen perusteella.[40]
Kongressi säätää lait, määrää veroista, julistaa sodan, hyväksyy budjetin ja kansainväliset sopimukset ja vahvistaa diplomaattien nimitykset. Senaatti on pääasiassa vastuussa ulkopolitiikasta, kansainvälisistä sopimuksista ja presidentin nimityksien vahvistamisesta. Edustajainhuone käsittelee valtion tulo- ja menoarviot.[41]
Meksikossa on kolme suurta puoluetta ja useita pienempiä puolueita.Institutionaalinen vallankumouspuolue PRI hallitsi Meksikon puoluekenttää lähes koko 1900-luvun, mutta 1900-luvun lopun jälkeen kentälle ovat nousseet oikeistolainenPartido Acción Nacional (PAN) ja siitä irronnut vasemmistolainenPartido de la Revolución Democrática (PRD).[42] Nämä kolme puoluetta saavat selvästi eniten ääniä, ja niiden asemaa on 2000-luvulla vahvistettu pienempien puolueiden kustannuksella.[43] Vuonna 2012 valitussa senaatissa on edustajia seitsemästä ja vuonna 2015 valitussa edustajainhuoneessa yhdeksästä puolueesta.[1]
Oikeus on riippumaton lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta. Korkein oikeusaste on Suprema Corte de Justicia de la Nación, jossa on 11 viisitoistavuotiskausille valittua jäsentä. Presidentti nimittää heidät senaatin suostumuksella.[1]
Freedom House pitää vuoden 2024 raportissaan Meksikoa "osittain vapaana" maana. Meksiko on ollut raportin mukaan vaalidemokratia vuodesta 2000 lähtien, ja eri puolueiden välinen vallan vaihtuvuus on rutiininomaista sekä valtion että osavaltioiden välillä. Kuitenkin valtio kärsii vakavasta lain kunnioittamisen puutteesta, joka rajoittaa kansalaisia nauttimasta poliittisista oikeuksista ja vapauksista. Järjestäytyneiden rikollisten väkivalta, korruptio hallituksen virkamiesten kesken, ihmisoikeusrikkomukset niin valtiollisten kuin ei-valtiollisten ihmisten suorittamana sekä riistäytynyt rankaisemattomuus ovat eräät näkyvimmistä Meksikon monista hallinnon haasteista.[44]
Meksiko onOECD:n mukaanostovoimapariteetiltaan maailman 11:nneksi suurin talous[46] jalatinalaisen Amerikan toiseksi suurin.[47] Meksikon talous kärsi pahoin vuonna 2009maailmanlaajuisen taantuman takia. Maanbruttokansantuote laski peräti 4,7 prosenttia (Suomen ennätykselliset 7,8 prosenttia[48]). Taantuma oli maailman suurimpia. Talous alkoi kasvaa kuitenkin uudestaan heti seuraavana vuonna. Meksikon taloudelle on ollut 1980-luvun jälkeen tyypillistä epätasainen kasvu, koska maa ei ole pystynyt tuottamaan riittäviä töitä samaan tahtiin, mitä asukasluku on kasvanut.[49]
Meksiko on panostanut vapaakauppaan, josta sillä on sopimukset yli 50 valtion, kuten Yhdysvaltojen, Japanin ja Euroopan talousalueen kanssa.[15] Ylivoimaisesti tärkein kauppakumppani onYhdysvallat, jonne viedään yli 80 prosenttia viennistä. Yhdysvalloissa meksikolaistuotteiden asema on vahva, sillä niiden matka Yhdysvaltain markkinoille on lyhyt.[50] Ulkomaankaupan osuus bruttokansantuotteesta on noin neljännes, ja Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimusNAFTA:n solmimisen jälkeen maan talouden sitoutuneisuus erityisesti Yhdysvaltain taloussuhteisiin on kasvanut merkittävästi.[51]
Meksiko on yksi latinalaisen Amerikan teollistuneimpia valtioita, ja valmistusteollisuus tuottaa noin viidenneksen bruttokansantuotteesta ja kuudennes työvoimasta työskentelee valmistusteollisuuden parissa.[6] Teollisuussektoreista suurimmat ovat metalli-, kone- ja laiteteollisuus sekä elintarvike-, juoma- ja tupakkateollisuus. Meksikossa on runsaasti niin sanottuamaquiladiora-teollisuutta. Siinä käytettävät raaka-aineet ovat lähinnä yhdysvaltalaisia, ja tehtaissa kootaan lopputuotteita ulkomaan markkinoille.[52]
Iso osa Meksikosta on liian kuivaa tai vuoristoista maataloudelle, ja arviolta vain noin viidennes maasta on viljeltävissä olevaa. Tästä syystä Meksikoon tuodaan huomattava määrä viljaa. Maan merkittävimmät viljelysalueet ovat Meksikonlahden rannikon ja Chiapasin ylängön trooppiset alueet, pohjoisen ja luoteisen seutujen viljelysmaat ja niin sanottuBajío ylätasangon alueella. Arvokkaimmat viljelyskasvit ovatkahvi jasokeriruoko. Maa on lisäksi maailman suurimpiavaniljan tuottajia. Muita tärkeitä viljelykasveja ovatbanaani,ananas,papaija,mango,kaakao jariisi. Meksikon erikoisuuksia ovatagaavet,kuituagaavea kasvatetaan kuidun takia jatequila-agaavesta tuotetaantequilaa.[6]
Meksikossa on merkittäviä luonnonvaroja. Se on maailman suurinhopean tuottaja, ja lisäksi se kuuluu maailman suurimpiinöljyvaltioihin. Muita merkittäviä varoja ovatsinkki,bauksiitti,lyijy,kulta,elohopea,kadmium,antimoni jamangaani.[6] Valtion talous riippuu voimakkaasti öljytuloista, sillä 2000-luvulla ne ovat tuoneet noin 40 prosenttia julkisista tuloista.[51]
Meksikon työttömyysaste oli maaliskuussa 2017 3,5 prosenttia. Se oli silloin alimmillaan yli kymmeneen vuoteen.[53] Työvoima on hyvin miesvoittoista, sillä miesten osuus työväestöstä on 70 prosenttia. Miesvoittoisuus on korkea jopa muihin latinalaisen Amerikan maihin verrattuna. Lisäksi naisten palkkataso selvästi miesten palkkatasoa pienempi. Työttömyysaste vaihtelee huomattavasti myös alueittain. Kaupungeissa työttömyys on vähäistä, mutta maaseudulla se voi olla jopa 25–30 prosenttia. Siellä asiaan vaikuttaa maatalouden kausityöttömyys ja satotilanne.[54]
Vuonna 2008 arvioitiin, että maan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella 18,2 prosenttia, jos mittana käytetään ruoan saatavuutta, mutta yli 47 prosenttia, jos mittarina ovat rahavarat.[1]
Meksikossa on yli 1 800 lentokenttää, joista kahdellatoista on yli kolmekilometrinen kiitotie.[1]
Meksikon maaliikenneverkko on latinalaisen Amerikan kattavimpia. Maassa on 366 341 kilometriä päällystettyjä maantietä joista 13 035 kilometriä on nelikaistaisia. Maan 26 704 kilometriä rautateitä on myyty yksityisille.[15]
Meksikon tilastokeskuksen mukaan vuonna 2024 maassa oli 130 739 927 asukasta.[2] Se on maailman suurinespanjankielinen valtio.[15] Vuonna 2011 Meksikon väkiluku kasvoi 1,102 prosenttia vuodessa, mikä on maailman valtioista 105. sijalla.[1]
Meksikon väestöstä suurin osa on intiaanien ja eurooppalaisten yhteisiä jälkeläisiämestitsejä, joita vuoden 2010 tilastojen mukaan oli 64,3 prosenttia väestöstä. Alkuperäisasukkaita väestöstä oli 18,0 ja Meksikon valkoihoisia 15,0 prosenttia väestöstä. Alkuperäisasukkaista alle puolet asuivat enää heimoyhteisöissä.[6]
Espanja on Meksikon virallinen kieli ja koulujen opetuskieli. Sitä puhuu myös suurin osa kansasta. Maassa puhutaan kuitenkin myös yli 50 intiaanikieltä.[6] Vuonna 2015 intiaanikieliä puhui 6,5 prosenttia kansasta. Niistä 12,3 prosenttia ei osannut espanjaa.Oaxacan,Yucatánin jaChiapasin osavaltioissa intiaanikielten osuus oli yli neljännes.[55]
Meksikossa ei ole virallista uskontoa, sillä valtio ja kirkko on erotettu toisistaan, mutta katolisten osuus väestöstä on silti suuri.Guadalupen neitsyt on maan suojeluspyhimys, jaGuadalupen neitsyen basilikassa käy vuosittain satojatuhansia ihmisiä. Vuoden 2010 tilastojen mukaan väestöstä 82,7 prosenttiakatolisia, 5,0 prosenttiaevankelikaalisia, 1,6 prosenttiahelluntailaisia, 1,4 prosenttiaJehovan todistajia. Uskonnottomien osuus oli 4,7 prosenttia. Monet alkuperäisasukkaista onsynkretistejä: heillä katolisuuteen on sekoittunut paljon perinteisiä uskomuksia.[6]
Vuonna 2007 arvioitiin, ettäHIV:n kantajia oli noin 0,3 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 200 000 henkeä.ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 76 000 henkeä, mutta sitä sai alle 60 prosenttia heistä, noin 43 000 henkeä.[57]
Meksikon koulujärjestelmän ydin on pakollinen yhdeksänvuotinen peruskoulu, josta valtio on vastuussa. Useimmissa osavaltioissa valtio osallistuu myös kolmevuotisen esikoulun ja kolmevuotisen lukion järjestämiseen. Kaikkiaan 87 prosenttia opetuksesta järjestetään julkisin varoin.[58]
Meksikossa on ilmeisesti Amerikan vanhin yliopisto. Espanjalaiset perustivat sen heti valloituksensa jälkeen vuonna 1551.Perussa aloitteli yliopisto samaan aikaan, ja on epäselvää, kumpi aloitti toimintansa Amerikan ensimmäisenä.Yhdysvaltain vapaussodan alkaessa 1775 Meksikosta oli valmistunut jo lähes 30 000 kandidaattia ja toistatuhatta tohtoria. Yliopisto suljettiin 1866 mutta avattiin uudelleen 1910.[59] Vuonna 1995 tämäUniversidad Nacional Autónoma de México (UNAM) oli edelleen maan suurin yliopisto yli sadallatuhannella opiskelijallaan. Sen lisäksi jokaisessa maan osavaltiossa on oma yliopistonsa, ja monet niistä toimivat useilla paikkakunnilla.[60]
Meksikolaisista onThe World Factbookin vuoden 2011 tietojen mukaanlukutaitoisia 86 prosenttia. Meksikon väestötietovirasto puolestaan ilmoitti vuonna 2006 lukutaitoisten osuudeksi 91,5 prosenttia. Lukutaidottomuus on yleisintä osavaltioissa, joissa asuu paljon alkuperäisasukkaita.[61]
Meksikolla on pitkä kirjallinen traditio. NunnaSor Juana Inés de la Cruz (1651–1695) kirjoitti runoja ja hänet muistetaan naisten oikeuksien puolustajana.[62]José Joaquín Fernández de Lizardia (1776–1827) pidetään ensimmäisenä tärkeänä Latinalaisen Amerikan romaanikirjailijana satiirinsaEl Periquillo Sarniento (n. 1816) ansiosta. Häntä on kutsuttu Meksikon Voltaireksi.[63]
Kuvataiteissa Meksikolla on myös perinteitä. Eurooppalaisvaikutteinen uskonnollinen traditio muuttui naturalistiseksi maisema- ja aihekuvaukseksi 1800-luvun puolivälissä. Vallankumous ja murrosvaiheet ovat vaikuttaneet selvästi modernin taiteen aiheisiin ja ilmaisuun. Esimerkkejä 1900-luvun tyylisuunnista ovat maalaritDiego Rivera jaFrida Kahlo. Kehitys ja tyylisuunnat ovat nähtävissä pääkaupunki Meksikon taidemuseoissa ja rakennusten koristeluissa.[65]
Katolisuuteen on Meksikossa sekoittunut alkuperäisväestön usko, mikä on tuonut uskontoon synkretismiä. Esimerkkejä tästä ovatkuolleiden päivä ja Guadalupen neitsyt, joka liitettiin pakanalliseen Tonantzin-jumalattareen. Monin paikoin perinteistencuranderos-parantajien kansanlääketiedettä käytetään hyödyksi.[66]
Meksiko on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900 alkaen. Eniten mitaleita se on saanutkotikisoissaan 1968, jolloin niitä tuli etenkin uinnista ja nyrkkeilystä. Silloin tällöin sillä on ollut pieni joukkue myös talviolympialaisissa. Eniten mitaleita, neljä, on saanut uimahyppääjäJoaquín Capilla vuosina 1948–1956. Eniten mitaleja Meksikoon on tullut nyrkkeilystä (12) sekä yleisurheilusta ja uimahypyistä kymmenen. Yhteensä mitaleja on tullut 55, eniten kotikisoistaan 1968 yhdeksän mitalia.[67]
Urheilulajeista tärkein onjalkapallo, kuten monessa muussakin Latinalaisen Amerikan maassa. Jokaisella osavaltiolla on oma edustusjoukkueensa.Meksikon jalkapallomaajoukkue on päässytmaailmanmestaruuskisoissa neljännesvälieriin asti vuodesta 1994 alkaen. MM-kilpailuja Meksiko on isännöinyt vuosina1970 ja1986.Gold Cupin Meksiko on voittanut viidesti. Toukokuussa 2017 se oliFIFA-rankingissa sijalla 16.[68] Myöshärkätaistelut ja hevoskilpailut elicharrería ovat suosittuja.[69]Baseball levisi Meksikoon 1800-luvulla rautatieläisten mukana, ja maassa on pelattu baseball-liigaa vuodesta 1925.[70] Nyrkkeily on myös erittäin suosittua Meksikossa, ja sieltä on tullut monia tunnettuja nyrkkeilijöitä:Julio César Chávez,Oscar de la Hoya jaRicardo López.[71]
Merrill, Tim L. & Miró, Ramón: Mexico: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996. Teoksen verkkoversio Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
MexicoEncyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 13.9.2017. (englanniksi)
.svg)
.JPG)
_(cropped).jpg)
