Jos mehuun ei lisätä vettä eikä sokeria, kyseessä ontäysmehu. Jos mehusta ei poisteta mäskiä, kyseessä onnektari. Jos mehuun lisätäänhiilihappoa, kyseessä onvirvoitusjuoma eikä mehu.
Mehut valmistettiin aiemmin lähinnä marjoja keittämällä, minkä jälkeen mehusta siivilöitiin pois mäski ja siihen lisättiin sokeria ja vettä. Mehun valmistamista keittämällä kutsutaanmehustamiseksi. Mehustuksen apuna voidaan käyttää niin sanottuamehumaijaa.
Hedelmistä puristetuttäysmehut ovat ohittaneet suosiossa sittemmin perinteiset keittomehut. Täysmehu valmistetaan yleensä koneellisesti mehulingolla.
Suomen jaEuroopan unionin elintarvikelainsäädäntö määrittelee seuraavat mehutyypit:[2]
hedelmätäysmehu
tiivisteestä valmistettu hedelmätäysmehu
hedelmätäysmehutiiviste
hedelmätäysmehujauhe
nektari
Suomessa 1991 voimaan tullut asetus määritteli käsitteettuoremehu,täysmehu,mehu janektari:[3]
Täysmehu on valmiste, joka valmistetaan marjoista, hedelmistä tai kasviksista eikä valmistuksessa käytetä vettä tai muita valmistusaineita. Täysmehua voidaan kuitenkin valmistaa täysmehutiivisteestä, jolloin siihen on lisätty kuivatuksessa poistettua vettä vastaava vesimäärä.
Tuoremehuksi saa kutsua täysmehua, johon ei ole lisätty makeutusainetta. Tuoremehua ei myöskään saa tehdä säilyväksi kuumentamalla.
Mehu on tehty täysmehusta lisäämällä siihen vettä, makeutusainetta tai molempia.
Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitettua nektaria valmistetaan ainoastaan soseutetuista marjoista, hedelmistä, kasveista tai täysmehuista. Tarvittaessa nektariin voidaan lisätä makeutusainetta ja vettä. Nektarin marja- tai hedelmäpitoisuuden tulee olla raaka-aineesta riippuen 25 tai 50 prosenttia.
Mehuun käytettävät hedelmät pestään ennen prosessointia. Joissakin tapauksissa pesuun käytetääntensidejä taipesuainetta: esimerkiksiomenoista on tärkeää poistaa mikro-organismit, jotka saattavat tuottaasienimyrkkyjä. Pesun jälkeen hedelmistä poistetaan mehuun kelpaamattomat osat, kutenaprikooseista kivet taiananaksista kuoret. Sen jälkeen hedelmäliha raastetaan tai jauhetaan massaksi, josta saadaan mehua erityyppisillä puristimilla. Jotkin mehunvalmistajat ovat siirtyneet kemiallisiin prosesseihin, joissa hedelmämassa nesteytetäänentsyymien avulla.Sitrushedelmistä mehua saadaan kahdella eri tekniikalla: joko hedelmä halkaistaan kahtia ja sen kahdesta puoliskoista puserretaan mehu ja hedelmäliha, tai hedelmään tehdään reikä, josta mehu puristetaan ulos.[4]
Mehusta voidaan poistaa sameutta käyttämälläpektinaasientsyymiä. Sitä voidaan myös suodattaa erilaisin menetelmin, joista perinteisin onpiimaasuodatus. Suodatuksen hinnan ja piimaan tuottaman jätteen vuoksi on kehitetty muita suodatusmenetelmiä.[4]
Valmistuksen jälkeen mehu tyypillisesti kuumennetaan 88celsiusasteeseen ja pakataan sen jälkeen kuluttajapakkauksiin. Joissakin tapauksissa mehua säilytetäänpastöroinnin jälkeen suurissa siiloissa. Haihduttamalla mehusta vettä valmistetaan mehutiivistettä, jota voidaan myöhemmin laimentaa.[4] Kun mehua valmistetaan tiivisteestä, siihen lisätään vettä,sokeria ja tarvittavialisäaineita. Näin aikaansaatu mehu pastöroidaan, jäähdytetään ja pakataan esimerkiksi kartonkipakkauksiin.[5]
Kotioloissa mehua voidaan valmistaa kaikista hedelmistä ja marjoista keittämällä kattilassa tai höyryttämällämehustimessa. Silloin kilosta marjoja saadaan noin litra mehua, ja jäljelle jäänyt marjamassa voidaan käyttää esimerkiksihilloon tai siitä voidaan tehdä ”jälkimehua”, joka sopii keittoihin jakiisseleihin.[6]
Eniten hedelmämehua kulutetaanUudessa-Seelannissa, keskimäärin noin kaksi desilitraa henkeä kohden päivässä, toiseksi enitenKolumbiassa. Yleisesti ottaen mehua juodaan enemmän rikkaissa maissa kuin köyhissä ja enemmän läntisellä pallonpuoliskolla kuin itäisellä. Suurista maista mehua juodaan vähitenKiinassa.[7]Yhdysvalloissaappelsiinimehun kulutus kasvoi voimakkaastitoisen maailmansodan jälkeen 1990-luvun lopulle saakka, minkä jälkeen se on ollut laskussa. Syitä kulutuksen laskuun ovat muiden muassa appelsiinien kallistuminen,aamiaisen merkityksen heikkeneminen ja tietoisuussokerin aiheuttamista terveyshaitoista.[8]
Mehuja voi nauttia myös mehubaareissa, joissa tarjoillaan tuorepuristettuja hedelmä- ja kasvismehuja sekä muita samantyyppisiä virvokkeita.[9]
Mehut sisältävät sokeria sekä yleensä myös vitamiineja. Esimerkiksi hedelmämehut muodostavat 4-20 prosenttia eurooppalaisten lasten C-vitamiinin päiväsaannista[10]. Toisin kuin nektarissa tai kokonaisissa hedelmissä, hedelmämehussa ei ole kuitua, joka hidastaisifruktoosin imeytymistä ja lisäisi kylläisyyttä[11][12].
Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee hedelmätäysmehujen ja sokeroitujen hedelmämehujen kulutuksen rajoittamista siten, että niiden sisältämä sokeri muodostaisi (muun) elintarvikkeisiin lisätyn sokerin/hunajan kanssa enintään 5 prosenttiin energiansaannista ehdottoman ylärajan ollessa 10 prosenttia. Rajoitus koskee myös täysmehuista tehtyjä tiivisteitä.[15] Viiden energiaprosentin saanti vastaa kevyttä työtä tekevällä 70-kiloisella ihmisellä 25:tä grammaa sokeria päivässä.[16] Tämä vastaa esimerkiksi 2,5 desilitraa appelsiinitäysmehua[17].
Yhdistyneen kuningaskunnan virallisissa ravintosuosituksissa suositellaan rajoittamaan hedelmämehujen kulutuksen vain 1,5 deslitraan päivässä niiden korkean sokeripitoisuuden vuoksi[11][12].
Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa kehotetaan rajoittamaan täysmehujen nauttiminen enintään yhteen aterian yhteydessä nautittuun lasilliseen[18].
Hedelmätäysmehut, ja etenkin appelsiinitäysmehu, sisältävät sokerin lisäksi usein hammaskiillettä vaurioittavaa sitruunahappoa. Sitruunahappoa myös lisätään moniin mehuihin. Myös omenoiden sisältämä omenahappo, viinirypäleiden sisältämä viinihappo voivat aiheuttaa hampaiden kulumavaurioita. Suurin riski kiillevaurioille on silloin, jos hampaat harjaa ennen kuin mehun juomisesta on kulunut tunti.[19] Runsas mehujen nauttiminen saattaa liuottaa jopa yli puolet pois nuorten ihmisten takahampaiden korkeudesta[20].
Vuonna 2019 julkaistussa ranskalaisessa väestötutkimuksessa havaittiin positiivinen korrelaatio täysmehujen nauttimisen ja syöpäsairastavuuden välillä. Täysmehun tai muun sokeripitoisen juoman kulutuksen lisääntyminen desilitralla päivittäin näytti aiheuttavan 18 prosentin suuruisen syöpäriskin nousun, naisten rintasyöpäriskin kasvaessa kokonaiset 22 prosenttia. Tutkimukseen osallistui 100 000 täysi-ikäistä naista ja miestä. Tutkijoiden mukaan tulos saattaa liittyä sokerijuomien aiheuttamaan ylipainoon.[21]
Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että runsaasti hedelmätäysmehua nauttivat menestyivät muita huonommin muistin toimintaa mittaavissa testeissä[22].
Karpalomehua ja muita karpalotuotteita on käytetty pitkäänvirtsatietulehdusten hoidossa ja ehkäisyssä. Karpalon vaikutuksia käsittelevien tutkimustenmeta-analyysin mukaan karpalotuotteilla ei kuitenkaan ole vaikutusta tulehduksiin. On mahdollista, että karpaloissa esiintyvänproantosyanidiinin pitoisuudet eivät olleet karpalotuotteissa riittävän korkeita.[23]
↑Matthew P. Pase, Jayandra J. Himali, Paul F. Jacques, Charles DeCarli, Claudia L. Satizabal, Hugo Aparicio: Sugary beverage intake and preclinical Alzheimer’s disease in the community. Alzheimer's & dementia : the journal of the Alzheimer's Association, 2017-9, 13. vsk, nro 9, s. 955–964. PubMed:28274718doi:10.1016/j.jalz.2017.01.024ISSN 1552-5260Artikkelin verkkoversio.
_(14743477936).jpg)
