Nykyisen Mauritanian alueella asui ensimmäisinäsoninkejen esi-isiä.Berberiheimot saapuivat alueelle 300-luvulta alkaen 700-luvulle, ja alkuperäisasukkaat joutuivatorjiksi tai pakenemaan pois maasta, erityisestiSenegaliin.Arabeja ja berbereitä tuli alueelle lisää. Vuoteen 1076 mennessä islamilaisetalmoravidit olivat valloittaneet nykyisen Etelä-Mauritanian. Berberit hyökkäilivät arabeja vastaan 500 vuoden ajan. Berberien viimeinen kapinayritys oli Mauritanian 30-vuotinen sota, joka päättyi vuonna 1674Beni Hassanin johtaman arabiheimon voittoon. Hänen sotilaidensa jälkeläisistä tuli Maurtitanianmaurien ylintä yhteiskuntaluokkaa. Hassanin nimi näkyy maan yleisimmässä kielessä,hassaniyyassa. Kieli yhdistää yläluokan ”valkoisia maureja” ja heidän alistamiaan ”mustia maureja”, joiden esi-isissä on enemmän alueen alkuperäisasukkaita.[4]
1800-luvun loppupuolella alueelle asettuiranskalaisia, jotka liittoutuivat maurien kanssa. Vuosina 1904–1960 Mauritania oliRanskan siirtomaa.[5]
Vuonna 1960 itsenäistynyt Mauritania tekiMarokon kanssa vuonna 1976 sopimuksen, jolla se otti haltuunsa eteläisen kolmanneksenLänsi-Saharasta, mutta vetäytyi alueelta kolmen vuoden kuluttuaPolisario-rintaman iskujen vuoksi. Alue siirtyi Marokolle.[5] Sota johti maan ensimmäisen presidentin syrjäytykseen ja kaksikymmenvuotiseen sotilasvaltaan[5][4]
Mauritaniassa on ollut useita vallankaappausyrityksiä 1980-luvulta alkaen. EverstiMaaouya Ould Sid'Ahmed Taya nousi valtaan vuonna 1984 syrjäyttäen sotilasvallankaappauksella presidenttiOuld Haidallahin. Ould Taya oli vallassa lähes 20 vuotta. Tayan valtakaudelle tunnusomaisia ovat olleet monet kiistanalaiset vaalit ja erityisesti hallinnon etniset puhdistukset 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa. Myös muut etniset ongelmat ovat johtaneet tuhansien Mauritanian kansalaisten pakoon Senegaliin jaMaliin.[6]
Ould Taya liittyi lännen liittolaiseksi ennen vuoden 1991Persianlahden sotaa. Vuonna 1991 maan perustuslakia muutettiin sallimalla useampia puolueita, ja sen jälkeen järjestettiin vaaleja, joista Taya voitti kaikki. Vuonna 1999 Mauritania solmi diplomaattisuhteetIsraeliin kolmantena arabimaana.[7] Sisäpolitiikassa puolestaan pyrittiin hillitsemään islamilaista aktivismia.[8]
Mauritaniassa oli ensimmäinen vakava vallankaappausyritys kesäkuussa 2003. Se torjuttiin pääkaupungissa kaksi päivää kestäneiden veristen taisteluiden jälkeen. Maassa on ollut myös kaksi pienempää vallankaappausyritystä elokuussa ja syyskuussa 2004. 3. elokuuta 2005 17 upseerin johtama ”Oikeudenmukaisuuden ja rauhan neuvosto” ilmoitti kaapanneensa vallan kahden vuoden ajaksi Mauritaniassa päättääkseen presidentti Ould Tayan hallinnon. Presidentin henkivartiokaartin everstiMohamed Ould Abdel Azizin ja kansallisesta turvallisuudesta vastaavan everstiEly Ould Mohamed Vallin uskotaan johtaneen kello viideltä aamulla alkanutta kaappausta. Presidentti Ould Taya oli tällöinSaudi-Arabiassa kuningasFahdin hautajaisissa.[9]
Väliaikainen johto siirsi maandemokratiaan kansainvälisen yhteisön jaEuroopan unionin tuella. Järjestetyt demokraattiset parlamentti- ja presidentinvaalit 25. maaliskuuta 2007 sekä kansanäänestys perustuslaista huipentuivat Mauritanian historian ensimmäisen demokraattisesti valitun presidentin,Sidi Ould Cheikh Abdallahin, virkaanastumiseen maaliskuussa 2007.[6][5]
6. elokuuta 2008 käynnistyi uusi sotilasvallankaappaus entisten sotilasjuntan jäsenten johdolla. Presidentti Sidi Ould Cheikh Abdallah ja pääministeri Yahya Ould Ahmed Waghf pidätettiin. Entinen presidentin henkivartiokaartin johtaja, kenraaliMohamed Ould Abdel Aziz, julistautui tämän jälkeen 11 sotilashenkilöstä koostuvan juntan (”asevoimien ja turvallisuusjoukkojen valtioneuvosto”) johtajaksi[6].
Vallankaappausta edelsi poliittinen kriisi, kun presidentti korvasi vaaleista lähtien toimineen pääministeri Zein Ould Zeidanen lähipiiriinsä kuuluvalla valtapuolueen johtajalla Yahya Ahmed el Waghefilla. Uuden pääministerin hallitusta alettiin pian arvostella pääasiassa siitä, että se sisälsi Tayan entisen diktatuurin jäseniä sekä ”maltillisia islamisteja”.[10]
Presidentin puolueen PNDD:n (demokratian ja kehityksen kansanpuolue) toisinajattelijajäsenet uhkasivat hallitusta epäluottamuslauseella, ja pääministeri esitti hallituksensa eronpyynnön kuuden viikon kuluessa 3. heinäkuuta 2008. Presidentti palautti kuitenkin pääministerin tehtäviinsä 15. heinäkuuta 2008 ilman islamistijäseniä. Sotilaiden epäiltiin tukeneen parlamentin jäsenten kapinointia. Muutamia päiviä ennen vallankaappausta 25 parlamentin jäsentä ja 23 senaattoria ilmoitti eroavansa presidentin puolueesta PNDD:stä. Vallankaappausaamuna presidentti allekirjoitti asetuksen, jolla erotettiin tehtävistään armeijan, poliisin ja presidentin henkivartiokaartin johto.[6]
Heinäkuussa 2009 vallankaappauksen johtaja Mohamed Ould Abdel Aziz valittiin vaaleilla maan presidentiksi.[5] Kesällä 2014 presidentti Mohamed Ould Abdel Aziz valittiin uudelle viisivuotiskaudelle ylivoimaisella voitolla vaaleissa, joita keskeisimmät oppositiopuolueet boikotoivat.[11]
Heinäkuussa 2019 uudeksi presidentiksi nousiMohamed Ould Ghazouani, joka oli voittanut presidentinvaalit kuukautta aiemmin.[12] Hän oli edellisen presidentin itse valitsema ehdokas seuraajakseen ja Ghazouanin arveltiin tulevan jonkinlaiseksi keulakuvaksi edeltäjänsä jatkaessa todellisena vallankäyttäjänä, sillä perustuslaki esti saman presidentin valitsemisen kolmatta kertaa peräkkäin. Kuitenkin uusi presidentti Mohamed Ould Ghazouani voitti valtataistelun ja hänen kannattajansa saivat valta-aseman hallitsevassa UPR-puolueessa (Union pour la republique), joten poliittiseksi kilpailijaksi muuttunut entinen liittolainen, edellinen presidentti Mohamed Ould Aziz kärsi tappion.[13] Hallitseva puolue on asemoinut itsensä lännen liittolaiseksi islamilaisia militantteja vastaan ja oppositio on kiistänyt maan vaalitulosten rehellisyyden.[14]
Mauritania onsemipresidentiaalinentasavalta. Mauritaniassa on kaksikamarinenparlamentti. Senaatin 56 jäsentä valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan kuntatason päälliköiden vaalilla siten, että kahden vuoden välein vaihtuu kolmannes senaattoreista. Kansalliskokouksen 95 jäsentä valitaan yleisillä vaaleilla viisivuotiskaudelle. Perustuslain mukaan myös presidentti valitaan viisivuotiskaudelle yleisillä vaaleilla.[1]
Mauritanian 21 puolueesta 11 on järjestäytynyt kahteen ryhmään: enemmistöpuolueiden koalitioksi CPM ja opposition koalitioksi COD. Maltillinen islamistipuolue RNRD-TAWASSOUL ei kuulu kumpaankaan. Vuonna 2009 valitussa senaatissa CPM:llä on 45 paikkaa, CODilla seitsemän ja koalitioiden ulkopuolisella RNRD-TAWASSOULilla neljä. Vuonna 2006 valitussa kansalliskokouksessa CPM:llä on 63 paikkaa, CODilla 27 ja koalitioiden ulkopuolisilla RNRD-TAWASSOULilla neljä ja FP:llä yksi paikka.[1]
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan ensin valtaan sotilasvallankaappauksella noussut Mohamed Ould Abdel Aziz, joka voitti toisen kauden syvästi puutteellisissa 2014 vaaleissa, erosi rauhanomaisesti vuoden 2019 vaalien jälkeen. Vuonna 2018 pidetyt parlamenttivaalit olivat moniarvoisempia kuin aikaisemmat vaalit. Useattiedotusvälineet toimivat, mutta toimittajia uhkaa pidätys arkaluonteisista aiheista raportoimisesta ja monetitsesensuroivat. Mustaihoiset mauritanialaiset,haratinit, naiset jaLGBT+-ihmiset kohtaavat syrjintää. Hallitus on ryhtynyt lisätoimiin pannakseen täytäntöön sellaisia lakeja, jotka käsittelevätinstitutionalisoidun orjuuden jasyrjinnän ongelmaa, mutta jatkavat orjuuden ja syrjinnän vastaisten aktivistien pidättämistä.[15]
Mauritania kielsi virallisesti orjuuden vuonna 1981,[16] mutta orjuuttaminen kriminalisoitiin vasta vuonna 2007. Monien tietojen mukaan mustan kansanosan orjuus jatkuu edelleen ja koskee kahtakymmentä prosenttia Mauritanian asukkaista.[17]
Suurin osa Mauritaniasta onSaharan autiomaata. Etelässä Senegalin rajalla virtaavaSenegaljoki on maan ainoamakean veden lähde. Maalla on 754 kilometriä Atlantin rannikkoa.[1]
Mauritania on enimmäkseen alavaa, mutta luoteisosan ylänkö (Adrarin hiekkakiviylänkö) kohoaa jopa 500 metrin korkeuteen.Eroosio on muovannut sinne yksittäisiä kukkuloita. Ylängön juurella on useita pieniäkeitaita sekä suola-altaita. Maan korkein huippu on 915 metriä korkeaKediet ljill.[1] Kaksi kolmasosaa Mauritaniasta kuuluu Saharan alueeseen (Pohjois-Mauritania), jolla ei yleensä kasva juuri mitään kasvillisuutta, mutta siellä täällä on keitaita, joissa voidaan kasvattaataatelipalmuja ja harjoittaa maanviljelyä.[18] Mauritanian rannikolla on myös laidunmaita jakarjatalous on siellä erityisen tärkeää.
Vuonna 1970 80 prosenttia väestöstä asui Mauritanian ainoalla viljelykelpoisella alueella,Chemamassa Senegaljoen tulvatasangolla, mutta vuosien 1969–1974 kuivuus pakotti asukkaat siirtymään kaupunkeihin. Senegaljoki on Mauritanian ainoa suuri joki (muut joet virtaavat vain tulva-aikaan) ja se muodostaa Senegalin vastaisen rajan.[18]
Mauritanian sääolot vaihtuvat vuodenaikojen mukaan, kun vallitseva tuulensuunta muuttuu.[20] Talvisin Saharasta puhaltaaharmattan, jonka takia ilmasto on kuiva ja lämpötilavaihtelut suuria. Aavikolla sataa alle 100 mm vuodessa ja lämpötilavaihtelut päivän ja yön välillä ovat suuria (talvella yöllä 0°C, päivällä 38°C – kesällä yöllä 16°C ja päivällä jopa 49°C).[18]
Kesäisetmonsuunisateet tuovat kosteutta Mauritanian eteläosaan. Sahelissa sademäärä on noin 600 mm vuodessa ja tammikuun lämpötila on +24 astetta (toukokuussa +35°C). KylmäKanarianvirta viilentää rannikkoseutua, missä lämpötila on kautta vuoden +24 astetta sekä sademäärä pohjoisessa 100 mm ja etelässä 400 mm.
Senegaljoen laaksossa sadetta saadaan 400–600 mm.[18]
Mauritanian rautatien malmijuna Nouadhiboun asemalla
Mauritanian bruttokansantuote vuonna 2015 oli 16,43 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Taloutta hallitsevat maatalous ja luonnonvarat. Noin puolet maan väestöstä on edelleen riippuvaisia viljelystä tai karjataloudesta, vaikkakin 1900-luvun aikana toistuneet kuivuudet ovat ajaneet monet paimentolaiset kaupunkeihin.[1] Pohjois-Mauritaniassa lähelläZouératia on suuri rautakaivos, jarauta kattaakin yli 40 prosenttia maanviennistä. Kaivokselta satamaan kulkee Mauritanian ainoarautatie, jota liikennöi maailman pisinjuna.[21] Raudan lisäksi Mauritaniassa louhitaan esimerkiksi kultaa, kuparia, fosfaattia ja kipsiä. Mauritanian aluevedet ovat maailman rikkaimpia kalastusvesiä, mutta niitä uhkaa ulkomaalaisten harjoittama laiton kalastus.[1]
Mauritanian tärkeimpiä viljelyskasveja ovat hirssi ja taatelit,joita täydentävät durra, palkokasvit, jamssi, maissi ja puuvilla. Jokilaaksoissa kasvatetaan myös riisiä ja vesimeloneita, ja riisin tuotantoa pyritään lisäämään keinokastelun avulla omavaraisuuden lisäämiseksi. 1800-luvun tärkeimmän vientituotteen arabikumin tuotanto on lähes kokonaan lakannut[19]
Vuonna 2022 Mauritaniassa arvioitiin olevan 4 161 925 asukasta.[1] Mauritaniassa on suuria kiistoja vallitsevanarabienemmistön ja tummaihoisemman väestön välillä. Orjuus kiellettiin virallisesti vuonna 1981, mutta käytännössä se on yhä erittäin yleistä. Tyypillisesti orjuus kulkee suvuissa: orjien lapsista tulee orjia.[1][22][23][5]
Ylivoimaisesti suurin kieli onhassaniyya (arabian murre, johon on sekoittunut berberikielen piirteitä). Sitä puhuvat valkoiset maurit jaharatinit.Fulania puhutaan rannikolla ja Sahelin alueella.Soninkea puhutaan Malin ja Senegalin rajoilla.Wolofia puhutaan laajasti, jabambaraa maan kaakkoisosassa.[24]
Mauritanian johto on pyrkinyt arabian kielen käytön edistämiseen työ-, hallinnon ja koulutuksen kielenä paikallisten kielten ja murteiden kustannuksella.[25]
Mauritanialaisten kansallistunne liittyy voimakkaastisunni-islamiin. Kolme lahkoa tai veljestöä on tärkeässä asemassa:tijaniya,qadriya jahamaliya.[24] Suurin niistä on oppineisuutta korostava quadriya, joka perustettiin 1200-luvullaMesopotamiassa. Toiseksi suurin on tijaniya.[26] Perinteisesti etelän maataviljelevät mustat afrikkalaiset ja pohjoisen paimentolaiset ovat pysyneet erossa toisistaan.[24]
Yhdessä ruokaileminen on tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Arabit syövät pääateriansa illalla, mustat afrikkalaiset lounasaikaan. Ateria syödään yhteisestä astiasta oikealla kädellä. Ruokavalion perustana ovat liha, hirssi, riisi, kala, perunat ja bataatit.[24]
Mauritanian radio ja televisio ovat valtion omistuksessa, mutta vuonna 2010 hyväksyttiin laki, jonka mukaan yksityisten asemien perustaminen on laillista. Sen sijaan islamin opetuksia ei saa kyseenalaistaa. Maassa ilmestyy päivittäin ja viikoittain useita sekä yksityisiä että valtion omistamia sanomalehtiä sekä arabiaksi että ranskaksi.[27]
.svg)
