Materialismi eli aineellinenmaailmankuva, jota filosofiassa kutsutaan myösfysikalismiksi, on näkemys siitä, että kaikki tosiasiat (mukaan lukien tosiasiatihmismielestä ja -tahdosta sekä ihmiskunnan historian kulusta) ovat kausaalisesti riippuvaisia fyysisistä prosesseista tairedusoitavissa niihin.[1] Materialismin mukaan kaikki olemassa oleva koostuu tai palautuuaineeseen, aineellisiin voimiin taifysikaalisiin tapahtumiin.[2]
Nykyaikana materialismin käsite on lähellänaturalismin käsitettä, koska juuri materia (aine ja energia) onluonnontieteellisten menetelmien tutkimuskohde.[3][4] Koska materialismi kieltää kaikki henkiset olennot ja voimat luonnontieteellisten ilmiöiden selitysperusteina, se yhdistetään useinateismiin taiagnostismiin.[2]
Aineen luonteesta ja määritelmästä on käyty paljon filosofista keskustelua: onko aine yhtä tyyppiä, josta kaikki on tehty (hylemorfismi), vai onko sitä montaa eri tyyppiä? Onko aine jatkuvasubstanssi, jota voi esiintyä monessa muodossa, vai koostuuko se suuresta määrästä erillisiä, muuttumattomia, jakamattomia ainesosia (atomismi)? Onko aineella omia ominaisuuksia, vai puuttuvatko ne siltä (prima materia)?[5][6]
Tietoteoreettisen naturalismin mukaan kaikkiluonnossa havaittavat ilmiöt on selitettävissä luontoon pohjautuvilla syillä. Tietoteoria ei ole autonominen, vaan se tukeutuu tietoteoreettisen naturalismin mukaanempiirisen tutkimuksen antamaan informaatioon. Täten tietoteoria ja tieto ylipäätään ei ole luonteeltaan normatiivista.
Materialismi käsitetään usein identtiseksifysikalismin kanssa, jonka mukaan kaikki olemassa oleva on fysikaalista taipäältää fysikaalista.[7] Toisin kuin sana ”materialismi”, ”fysikalismi” kehittyi tietyssä teknisessä ja hyvin rajatussa, paremminkin kieli- ja tietoteoreettisessa kuin ontologisessa keskustelussaWienin piirin sisällä 1930-luvulla. Fysikialismin kehittäjiä olivatOtto Neurath jaRudolf Carnap, joiden katsotaan pyrkineen illmaisemaan termillä kannattamaansa näkemystä, että jokainenpropositio olisi viime kädessä eriteltävissä merkityksensä suhteen ekvivalentiksi fysikaalisen proposition kanssa. Tämän määritelmän voi myös katsoa sallivanpanpsykismin pitämisen fysikalistisena kantana – näkemys, jota esimerkiksiGalen Strawson on puolustanut.[8] Sanalla materialismi on sitä vastoin ollut ontologiassa perinteisesti suppeampi merkitys; kyseessä on käsitys todellisuuden perimmäisestä luonteesta.
Eliminatiivinen materialismi (eliminativismi,eliminoiva materialismi,karsiva materialismi[9]) on materialistinenmielenfilosofinen suuntaus, jonka mukaanmielen tiloja kuvaavilla käsitteillä ei ole hermostollisia vastineita.[10] Eliminatiivinen materialismi karttaa mielen toimintaa koskevien arkikäsitysten eli niin kutsutunarkipsykologian käyttöä tutkimuksen lähtökohtana,[10] ja pyrkiieliminoimaan eli karsimaan sen käsitteet mieltä koskevasta selittämisestä.
Samalla materialismi on yhdistetty fysikalismin mukana usein myösreduktionismiin,[7] jonka mukaan yhdellä kuvaustasolla yksilöityjen olioiden tai ilmiöiden, jos ne ovat aitoja, on oltava selitettävissä toisella tasolla – tyypillisesti paljon perustavammalla tasolla, kutenfysiikan tutkimalla aineen tasolla – olevien olioiden ja ilmiöiden avulla. Joskus, kutenDemokritoksen atomismissa,[11]Thomas Hobbesilla[12] javalistusajan materialismissa (La MettrienIhmiskone[13],Laplacen materialismi),[14] materialismi on yhdistynyt myösmekanismiin.
Gilbert Ryle pyrki osoittamaan teoksessaanThe Concept of Mind (1949), että ruumista ja tajuntaa ei voida tarkasti erotella toisistaan. Niiden jyrkkä erottaminen oli hänen mukaansakartesiolainen virhe.[15]
Palauttavasta elireduktiivisesta materialismista poikkeaaemergentti materialismi.[16][17] Emergentti materialismi katsoo, että fysiikan tutkimien fyysisten ominaisuuksien lisäksi voi olla olemassa korkeamman tason ”emergenttejä” eli esiinnousevia ominaisuuksia.[18]
Ihmistutkimuksessa ontologisen materialismin mukaan ihmismielen tiloja ja tapahtumia ei voi esiintyä itsenäisinä, aineellisista aivotoiminnoista irrallisina. Radikaalia materialismin muotoa edustavat eliminativistit, joiden mukaan arkipsykologian olettamia ajatuksia, uskomuksia ja tunteita ei ole olemassa. Reduktionistien mukaan mielentilat ovat olemassa, mutta ne ovat palautettavissa aivojen tai ruumiin tiloiksi samaan tapaan kuin esimerkiksi lämpö voidaan määritellä molekyylien liike-energiaksi. Emergentin materialismin mukaan ihmismieli on evoluution tuottama ominaisuuksien taso, jonka mahdollistaa ihmisen keskushermoston rakenne ja sosiaalinen vuorovaikutus kulttuuriympäristön kanssa. Vaikka ihminen rakentuu aineesta ja energiasta, hänellä on hallussaan lisäksikulttuurievoluution tuottama henkinen perintö.[19]. Emergentin materialismin ratkaisematon ongelma on, miten tämä kulttuurinen aines on materiaalisesti olemassa, jos sitä ei voi palauttaa (aivo)materian prosesseihin.
↑abStack, George J.: Materialism. TeoksessaCraig, Edward (toim.): The Shorter Routledge Encyclopedia of Philosophy. London, New York: Routledge, 2005. ISBN 0-415-32495-5(englanniksi)
↑Lacey, Alan: Materialism. TeoksessaHonderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. (New edition) New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1(englanniksi)
↑Hartikainen, Erkki: Ateismi ja uskoVapaa ajattelija. 6/2001. Viitattu 19.9.2010.
↑Robinson, Howard: SubstanceStanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 10.10.2007. (englanniksi)
↑abStoljar, Daniel: PhysicalismStanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 10.10.2007. (englanniksi)
↑Strawson, Galen: Realistic Monism – Why Physicalism Entails Panpsychism? Journal of Consciousness Studies, 2006, 13. vsk, nro 10–11. (englanniksi)
↑Baggini, Julian: Ateismi: Lyhyt johdanto. ((Atheism: A very short introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama) Helsinki: Kustannus Oy Vapaa Ajattelija, 2005. ISBN 951-98702-1-0
↑La Mettrie, Julien Offray de: Ihmiskone. ((L’homme machine, 1747.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen) Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 2003. ISBN 952-5503-02-X
↑Stack, George J.: MaterialismRoutledge Encyclopedia of Philosophy. 1998. Viitattu 10.9.2007. (englanniksi)
↑Esimerkiksi Edwin Hartman esittää teoksessaanSubstance, Body and Soul: Aristotelian Investigations, että Aristoteles oli materialisti kaikissa niissä suhteissa, joissa materialismi on kiinnostava teesi:Annas, Julia: Mind and Matter (Review: Edwin Hartman: Substance, Body and Soul: Aristotelian Investigations). The Classical Review, New Ser., 1979, 29. vsk, nro 2, s. 252–253. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Lucretius, Carus Titus: Maailmankaikkeudesta. ((De rerum natura.) Suomentanut sekä johdannon ja selitykset kirjoittanut Paavo Numminen) Porvoo Helsinki: WSOY, 1965.
Churchland, Patricia Smith: Neurofilosofia. ((Brain-Wise. Studies in Neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen) Helsinki: Terra cognita, 2004. ISBN 952-5202-81-X
