Ylempi korkeakoulututkinto on yleisnimike, jolla kuvataansuomalaisessa koulutusjärjestelmässä tyypillisintä ylemmän korkeakoulutuksen tasoa. Ylempiä korkeakoulututkintoja ovat
Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sen laajuus on 300 opintopistettä, johon kuuluupro gradu -tutkielma (20–40 pistettä). Tutkinnon ohjeellinen suoritusaika on viisi vuotta. Kaikkiin vuoden 1994 jälkeen annettujen tutkintoasetusten mukaisiin ylempiin korkeakoulututkintoihin sisältyy pakollisena ns.virkamiesruotsi eli kaksikielisessä virastossa työskententelevältä virkamieheltä vaadittavatoisen kotimaisen kielen taito.
Käsiteylempi korkeakoulututkinto on tarpeellinen lähinnä siksi, että se määrittelee yksiselitteisesti tietyn koulutustason, joka on kelpoisuusvaatimuksena tiettyihin valtion ja kunnan virkoihin. Käsite on määritelty yksiselitteisestivaltioneuvoston asetuksessa korkeakoulututkintojen järjestelmästä (464/1998) muutoksineen (806/1999, 1132/2003 ja 426/2005). Asetuksen mukaan ylemmiksi korkeakoulututkinnoiksi lasketaan edellä mainittujen nykyisten tutkintojen lisäksi myös aiempien asetusten mukaiset tutkinnot.
Ammattikorkeakoululain (932/2014) 11 §:n mukaisesti ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot (esim.Tradenomi (ylempi AMK)) ovat ylempiä korkeakoulututkintoja.
Ennen tammikuun 1. päivää 1994 annettujen säännösten ja määräysten mukaan suoritetutkandidaatintutkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja (poikkeavat ajat mainittu):
Useimpien näiden tutkintojen suorittajat saattoivat hakea yliopistoltaan alaansa vastaavan maisterinarvonimen maksamalla nimellisenleimaveron. Kuitenkin monet jättivät tämän mahdollisuuden käyttämättä, koska maisterin arvonimestä ei ollut 1970- ja 1980-luvulla mitään käytännön hyötyä.
Lisäksi seuraavat historialliset tutkinnot ovat ylempiä korkeakoulututkintoja:
Muutettaessa opetusta koskevia säännöksiä niihin sisältyy siirtymäaika, jonka kuluessa vanhat opiskelijat voivat suorittaa tutkintonsa loppuun. Tämän on sellaisten tutkintojen kohdalla, jotka ovat olleet sekä ylempiä että alempia korkeakoulututkintoja, tarkistettava nimenomaan se, minkä tutkintoasetuksen mukaan tutkinto on suoritettu. Esimerkiksi vuonna 1995 valmistuneista yhteiskuntatieteiden kandidaateista valtaosa suoritti tutkintonsa ylempänä korkeakoulututkintona, sillä he olivat aloittaneet opintonsa jo 1990-luvun alussa aiemman tutkintorakenteen alaisuudessa. Vastaavasti monet 1970-luvun lopun ekonomit ovat suorittaneet vain alemman korkeakoulututkinnon. Pidemmistä tutkinnoista esimerkkinä on diplomi-insinööri: ennen vuotta 2010 suoritetut diplomi-insinöörin tutkinnot olivat nykyistä 20opintoviikkoa pidempiä.
Eurooppalais-saksalaisessa perinteessä ja siten Suomessa ylempi korkeakoulututkinto edustaa yliopistokoulutuksen normaalitasoa (luokitellaan perustutkinnoksi), mutta anglosaksisessa järjestelmässä ylempi korkeakoulututkinto onjatkotutkinto. Monissa yliopistoissa maisterintutkintoa ei suoriteta lainkaan, vaan kandidaatit jatkavat suoraan tohtoriksi. Pääperiaatteena anglosaksisia tutkintoja ja suomalaisia tutkintoja verrattaessa on pidettävä seuraavaa: esimerkiksiBachelor of Arts (BA) ja Bachelor of Science (BSc) vastaavat suomalaista kandidaatin tutkintoa. Edelleen Master of Arts (MA), Master of Science (MSc) ja muut vastaavat tutkintonimikkeet vastaavat taas suomalaista maisterin tutkintoa.
Suojaamatonta MBA-, eliMaster of Business Administration -tutkintoa, samoin kuin suppeampaa eMBA-tutkintoa ei ole Suomen koulutusjärjestelmässä hyväksytty varsinaiseksi tutkinnoksi, eli se ei anna muodollista pätevyyttä esimerkiksi viranhaussa. Koska MBA-tutkintojen laatua ei siis virallisesti valvota ja siten ohjelmien laadun arviointi on vaikeaa, on käytännöksi tullut arvioida ohjelmia esimerkiksi kansainvälisten akkreditointien määrän (AMBA, AACSB, EQUIS) sekä ranking-listojen avulla.Euroopan unionissa on käynnissä niin sanottuBolognan prosessi, jonka tavoitteena on luoda yksiselitteinen vertailujärjestelmä eri maiden tutkintojen välillä.
Englanninkielisessä yliopistomaailmassa ylemmistä korkeakoulututkinnoista (postgraduate) käytetään mm. lyhenteitä:
