Martti Juhani Miettunen (17. huhtikuuta1907Simo –19. tammikuuta2002Kauniainen) oli suomalainen poliitikko ja virkamies, joka toimiSuomen kolminkertaisenapääministerinä sekäLapin läänin maaherrana.Tasavallan presidenttiUrho Kekkonen myönsi Miettusellevaltioneuvoksen arvonimen vuonna 1977.[13]
Martti Juhani Miettunen syntyi vuonna 1907Simossa pientilallisen poikana. Hän valmistuiagrologiksiMustialan maatalousopistosta vuonna 1932 ja työskenteli ennen poliittista uraansa pienviljelijänä sekä maanviljelysneuvojana. Vuosina 1938–1941 ja 1944–1945 hän toimiMaalaisliiton Lapin läänin piirisihteerinä.[13]
Miettunen palvelijatkosodassa Lapin rintamalla. Sotilasarvoltaan hän oliylivääpeli.[14]
Miettunen valittiinkansanedustajaksi ensimmäisissä sodanjälkeisissävaaleissa vuonna 1945Maalaisliiton listoilta. Hän nousi nopeasti merkittäviin asemiin puolueessaan. Vuosina 1946–1950 Miettunen toimi Maalaisliitonpuoluesihteerinä. 1950-luvulla hän oli ministerinä lähes kaikissa hallituksissa: kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1950–1951 ja 1954–1956, maatalousministerinä 1951–1953, 1956–1957 ja 1958–1959, sekä valtiovarainministerinä 1957.[15] Miettunen oli ministerinä kaikissaUrho Kekkosen viidessä hallituksessa, ja hän nousikin yhdeksi Kekkosen lähimmistä miehistä.[16]
Kansanedustajuuden ja päivänpolitiikan Miettunen jätti, kun hänet nimitettiin kotilääninsä Lapinmaaherraksi vuonna 1958. Maaherran virasta Miettunen jäi eläkkeelle vuonna 1973.[16] Presidentti Kekkonen kuitenkin kutsui luottomiehensä Miettusen kolmesti Lapista takaisinHelsinkiin, kun hän tarvitsi miestä tärkeälle poliittiselle paikalle.
Ensimmäisen kerran Miettunen nimitettiin maalaisliittolaisen vähemmistöhallituksen pääministeriksi 1961.Miettusen lyhytikäinen I hallitus oli väliaikaisratkaisu tilanteessa, jossa enemmistöhallituksen muodostaminen oli poliittisten riitojen vuoksi mahdotonta. Hallitus muistetaan lähinnä siitä, että sen pääministeri toimi presidentin sijaisena tämän kuuluisan Yhdysvaltain-matkan aikana 1961 ja joutui vastaanottamaannoottikriisin aloittaneenNeuvostoliiton nootin. Maaherran tehtäviin Miettunen palasi vuonna 1962.
Miettunen kutsuttiin toisen kerranMauno Koiviston hallituksen maatalousministeriksi vuonna 1968. Suomi kärsi pahasta maataloudenylituotantokriisistä, ja presidentti Kekkonen halusi maatalousministeriksi päivänpolitiikan ulkopuolisen henkilön, joka voisi tehdä radikaaleja ratkaisuja pelkäämättä suosionsa menetystä. Miettunen esitteli ns.pakettipeltolain, jolla maanviljelijöille maksettiin korvauksia siitä, että he jättävät peltonsa viljelemättä. Laki aiheuttikin paljon pahaa verta viljelijäväestön keskuudessa, mutta Miettunen saattoi palata 1970 jälleen Lappiin hallituksen hajottua.
Kolmannen kerran Kekkonen kutsui 1975 jo eläkkeellä olleen Miettusen hallituksenmuodostajaksi. Kutsu saapua kiireisestiTamminiemeen tavoitti Miettusen hänen kesäpaikastaanValkeakoskelta, jossa hän oli kunnostamassa pihanurmikkoa.[17] Taloudellinen taantuma ja 60 000 työtöntä vaativat presidentin mielestä"hätätilahallituksen" muodostamista.[16] Kun Miettunen kysyi presidentiltä, miksi pääministeriksi pitäisi tulla 68-vuotias, aktiivisesta puoluetoiminnasta jo pitkään sivussa ollut eläkeläinen, Kekkonen vastasi tilanteen vaativan kovia toimia, jollaisia puoluejohtajat pelkäävät. Hallitusohjelman enimmäispituudeksi Kekkonen asetti kaksi sivua.[17] Tämä Keskustapuolueen,SDP:n jaSKDL:n varaan koottuMiettusen II hallitus hajosi jo seuraavana vuonna vasemmiston riitoihin, mutta Miettunen johti seuraavaa,keskustalaista vähemmistöhallitusta, vielä vuoteen 1977. Hallitukset saivat aikaan joitakin uudistuksia, muun muassa Miettusen välityksellä syntyneenTUPO-ratkaisun 1976, mutta epäonnistuivat suurelta osin työttömyyden hoitamisessalähde?.
Vuonna 1977 Miettunen jäi lopullisesti eläkkeelle politiikasta, ja presidentti Kekkonen antoi hänellevaltioneuvoksen arvonimen.Vuoden 1982 presidentinvaaleissa hän tukiAhti Karjalaista Kekkosen seuraajaksi,[16] mutta eli muuten julkisuuden ulottumattomissa. Vuonna 1981 ilmestyneessäTamminiemen pesänjakajat -kohukirjassa Miettunen nimettiin mahdolliseksi ylimenokauden presidentiksi siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että Keskustapuolue olisi hajonnut kahtia Ahti Karjalaisen ja Johannes Virolaisen kannattajien riidan vuoksi.[18]
Martti Miettunen kuoliKauniaisissaKaunialan sotavammasairaalassa 94 vuoden iässä lauantaina 19. tammikuuta 2002.[16] Hänet on haudattuSimon kirkon tapulin viereen. Miettunen on kaikkein vanhimmaksi elänyt Suomen pääministeri. Ministerinä Miettunen toimi yhteensä 4 316 päivää,[15] mikä onyhdeksänneksi eniten Suomen poliittisessa historiassa.
Miettunen oli naimisissa Hilda Kaarina Kantolan kanssa 1934–1961 ja Alli Henriikka Salovaaran kanssa vuodesta 1962.[14]
Miettunen varttuilestadiolaisessa kodissa ja osallistui poliittisen toimintansa ohella jonkin verranvanhoillislestadiolaisten toimintaan, muun muassaLestadiolaisten Ylioppilaskodin kannatusyhdistyksen johtokunnassa. Hän irtautui vanhoillislestadiolaisuudesta 1960-luvun alussa, mutta palasi takaisin liikkeeseen 1995.[19]
Miettunen olivapaamuurari.[20]
| Edeltäjä: V. J. Sukselainen Keijo Liinamaa | Suomen pääministeri 1961−1962 1975−1977 | Seuraaja: Ahti Karjalainen Kalevi Sorsa |
| Edeltäjä: Onni Peltonen Ralph Erik Serlachius | Suomen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri 1950−1951 1954−1956 | Seuraaja: Onni Peltonen Eino Palovesi |
| Edeltäjä: Taavi Vilhula Viljami Kalliokoski Pauli Lehtosalo Nestor Kaasalainen | Suomen maatalousministeri 1951−1953 1956−1957 1958 1968−1970 | Seuraaja: Kalle Jutila Kustaa Eskola Urho Kähönen Nils Westermarck |
| Edeltäjä: Nils Meinander | Suomen valtiovarainministeri 1957 | Seuraaja: Lauri Hietanen |
Lapin läänin maaherrat (1938–2009) | ||
|---|---|---|
| Maaherrat |  | |
.jpg)
