Martin B-10 (Model 139 jaModel 166) onyhdysvaltalainen keskiraskas, kaksimoottorinen ja nelipaikkainenpommituskone. Ensilento tapahtui vuonna 1932. Tyyppi hyväksyttiinYhdysvaltain lentojoukkojen (USAAC) käyttöön vuonna 1934. Konetyyppiä myytiin lisäksi muutamiin muihin maihin, etenkin Tyynenmeren alueen valtioille. Näin ollen se otti osaaTyynenmeren sotatoimiin Japania vastaan. Konetta myytiin myösTurkkiin.[1]
Tullessaan palvelukseen oli B-10 konetyyppinä varsin moderni. 1930-luvun lopulla vallinneen kiivaan kehityksen johdosta se oli kuitenkin ehtinyt jo vanheta toisen maailmansodan alkaessa. USAAC, jolle konetta valmistettiin kaikkiaan 151 kappaletta mukaan lukien B-12 -tyyppi muunnelmineen, oli sen ehtinyt myöskin poistaa ensilinjan käytöstä.[1] Muita käyttäjämaita olivat olleetKiina,Thaimaa jaArgentiina.[1]
Koneen huippunopeus oli 322 kilometriä tunnissa ja toimintamatka maksimikuormalla 950 km. Lakikorkeus oli 7 680 m. Moottoreina yksiriviset, 9-sylinteriset Wright Cyclone R-1820-G-102 -tähtimoottorit, joiden kummankin teho oli 775 hv,[1] joissakin malleissa 1000 hv. Maksimi pommikuorma oli 1 025 kg. Puolustusaseistuksena oli kolme kevyttä 0.30 tuuman (7,62 mm) konekivääriä, jotka oli sijoitettu erillisiin ampumoihin.[1]
