Marskimaa, myösmarski,suolamarski, on alavalietemaa, joka suuren osan ajasta jää veden alle.Pohjanmeren rannikkoalueilla on runsaasti marskimaata, joka jäänousuveden alle. Marskialueita on myös makeanveden seuduilla, varsinkinPohjois-Amerikassa. Marskialueet ovat eläimistölle hyvin tärkeitä niillä tarjolla olevan runsaan ravinnon vuoksi.[1]
Marskimaiden kasvisto on suolavettä kestävää.
Sana marskimaa on tullut suomenkieliseen käyttöön ensi kerran vuonna 1871 ilmestyneessä suomennetussa oppikirjassa ja on peräisin saksan kielen sanastaMarsch.[2]