 | Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedianlaatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmattarkemmin. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Tarkennus:Epäselvä, linkit henkilöihin, ei yleisiä lähteitä |
Marsin kanavat tarkoittaa eräiden tähtitieteilijöiden 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kaukoputkella paljain silmin havaitsemia Marsissa näkyneitä tummia viivamaisia kuvioita. Kanavien olemassaolosta ja luonteesta kiisteltiin kovasti. Jotkut tähtitieteilijät uskoivat niiden olleen älyllisten olentojen rakentamia. Myöhemmin todettiin kanavien olevannäköharha ja perustuvan ihmissilmän luontaiseen taipumukseen yhdistellä pisteitä ketjuksi.
Kanavat toi laajaan tietoisuuteenitalialainen tähtitieteilijäGiovanni Schiaparelli vuonna 1877.
Tunnetuin kanavien puolestapuhuja oli yhdysvaltalainenPercival Lowell.
Vuonna 1909 Mars oli taas lähellä Maata. SilloinEugène Michel Antoniaditeki tarkkoja havaintoja Marsista, eikä nähnyt kanavia.
Nykyään Marsin kanaviksi on toisinaan nimitetty avaruusluotainten planeetalta löytämiä jokiuomia[1][2], jotka ovat yleensä eri paikassa kuin aiemmin kaukoputkilla nähdyt kanavat.
Schöter teki 1700-luvulla Mars-piirroksia, joissa oli aavistuksia kanavista.Angelo Secchi kutsui vuonna1858 esimerkiksi suurta tummaaSyrtis Majoria kanavaksi[3], ja kutsui vuonna 1869 havaitsemiaan selviä, runsaslukuisia melko suoria viivamaisia muodostumia kanaaleiksi[4]. Tämäei kuitenkaan käynnistänyt laajaa kanavainnostusta.
Syksyllä 1877 Mars oli harvinaisen lähellä Maata niin sanotussaperihelioppositiossa. Tällöin Marsia havainnoi suotuisina öinä myös italialainen tähtitieteilijä Giovanni Schiaparelli, joka oli Milanon Breran observatorion johtaja. Hän käytti 22 linssikaukoputkea[5][6] ja kartoitti Marsin tarkemmin kuin kukaan aiemmin. Schiaperelli nimesi vuoden 1877 havaintojensa pohjalta monia Marsin piirteitä[7][3], tummia "meriä" ja vaaleita "mantereita"[8]. Sciaparellin käyttämä nimistö yleistyi ajan kanssa muiden tutkijoiden keskuudessa.Sciaparelli väitti nähneensä myös Marsin pinnalla pitkulaisia suoria alueita, joita nimitti "joenuomaa" tai "kanavaa" tarkoittavalla sanallacanali'[7] tai joskus "fiume"[3]. Sciaparelli julkaisi Marsin karttansa vuonna 1878[3].
Kun tieto tästä levisi, monet harrastelijat ja ammattilaiset väittivät nähneensä kanavia[4].
MuttaE. E. Barnard ja monet muut eivät sen sijaan havainneet kanavia.
RanskalainenCamille Flammarion ajatteli kanavien olevan marsilaisten tekemiä[9][4][10]. Uskoa kanaviin vahvisti yksistään sekin, ettäSuezin kanava oli valmistunut jokin aika sitten.
Ajan kuluessa kanavien havaitsijoitten määrä kasvoi[4]. Kanavien kannattajat ja vastustajat linnoittautuivat omiin näkemyksiinsä yhä jyrkemmin[4]. Niinpä tähtitieteilijät haukkuivat toisiaan lehdissä[4] kanavakiistan takia. Kanavien puolustajat uskoivat kanaviin vankasti. 1882William Hayward Pickering huomasi kanavien risteyskohdissa tummia läiskiä. Tunnetuin kanavien havaitsija oli yhdysvaltalainen miljonääri ja amatööritähtitieteilijäPercival Lowell, joka innostui kanavista, kun oli saanut tädiltään lahjaksi Flammarionin kirjoittaman Mars-kirjan[11] vuonna 1893. Hän rakennutti itselleen Flagstaffin observatorion[12] vuonna 1894. Lowell vaati ammattilaisobservaattoreiltaan työsopimuksen ehtona, että he näkevät Marsissa kanavialähde?. Lowell uskoi Marsin olevan kuivunut planeetta, ja että kanavista näkyivät maahan niitä ympäröivät laajat viljelykset[13]. Lowellian kannatti Euroopassa alalla vähän aikaa "toiminut" tekotohtoriSpiridion Goprevic[13], joka jätti "työnsä" tähtitieteen parissa vuonna 1909[13].
Jotkut näkivät kaksoiskanavia, ensi kertaa Sciaparelli 1881[14]. Kanavat kahdentuivat jo muutamassa tunnissa- parissa päivässä[15]. Kanavat myös siirtyilivät. Tämä sai monet epäilemään kanavia. Epäilyttävää oli myös se, että kanavat näkyivät paremmin hieman pienemmällä kuin suuremmalla kaukoputkella[16]. Toisaalta ilmakehän rauhattomuus vaikutti suurempiin kaukoputkiin enemmän[16] häiriten pienten yksityiskohtien näkymistä Marsin pinnalla. Kanavia ei myöskään kyetty valokuvaamaan, koska se olisi vaatinut pitkät valotusajat ja Maan ilmakehän rauhattomuus sotki valokuvan toisin kuin paljain silmin tehdyt havainnot. Tällöin valokuvilla ei voitu todistaa mitään suuntaan tai toiseen[17].
Kanavia väitettiin tietysti myös ei-älyllisistä syistä syntyneiksi. Tällöin ne saattoivat johtua joko ei-elollisista tai elollisista syistä. Marsin pinnan oloista tiedettiin tuolloin hyvin vähän. Kanavia väitettiin mm. Marsia peittävän jään halkeamiksi tai vetisen Marsin tummiksi merivirroiksi[18] vaaleamman levälautan keskellä.
Kanavien suosio alkoi hiipua nopeasti 1900-luvun alkuvuosina. 1903J. E. Evans jaEdward Walter Maunder järjestivät koulupojilla kokeen, jossa he näkivät "kanavia" pistekuvioissa. Silmän taipumus yhdistellä juuri ja juuri erottuvia kuvioita viivoiksi mainittiin jo heti Sciaparellin ilmoitettua näkemistään kanavista[19]. Huomattiin myös Sciaparellin värisokeus, joka aiheutti vähäisiin tummuuseroihin kanavamaisia viivoja[19].
Lowellin sitkein vastustaja, englantilainenSimon Newcomb laski, että näkyäkseen Maahan Marsin kanavien tulisi peittää 60% planeetan pinta-alasta[20]. Jos kanavia olisi noin 400, niiden leveys 40 mailia ja heijastuskyky puolet pinnan heijastuskyvystä, sekä pituus 2000 mailia[21]. ItalialainenEugène Antoniadi väitti 1890-luvulla nähneensä 40 kanavaa[22], mutta ei myöhemmin uskonut niihin vaan piti niitä optisena harhana ja silmien taipumuksena yhdistellä pisteitä ketjuun[23]. Vuonna 1901 hän laati ensimmäisen kartan 25 vuoteen, joissa kanavia ei ollut.[24]
Antoniadin erittäin tarkallaMeudonin observatorion 83 cm linssikaukoputkella tekemät havainnot Marsin perihelioppositiossa vuonna 1909 murskasivat kanavapuheet[25][26]. Jälkikäteen kanavien on väitetty liittyneen siihen, että Schiaparelli olivärisokea, ja että silmän verkkokalvon verisuonet voivat heijastua vaaleata Marsia vasten. Lovell näki suoria viivoja myös Merkuriuksessa ja Venuksessa[19].
Nykyään avaruusluotaimilla Marsissa on havaittu kuivuneita jokiuomia, jotka syntyivät silloin, kun planeetalla oli luultavasti tulivuorista purkautunut tiheä kaasukehä, joka lämmitti kasvihuoneilmiöllään planeettaa. Tuliperäisesti syntyneitä laavavirtojen jälkiä[27] ja tektonisesti syntyneitä repeämälaaksoja on havaittu monilta muilta Aurinkokunnan taivaankappaleilta. Marsin kanavien lisäksi nykyajan avaruusluotainten kuvista on löydetty joitain muodostumia, joita on väitetty keinotekoisiksi[28][29][30].