Marraskuun manifesti eliKeisarillisen Majesteetin Armollinen Julistuskirja toimenpiteistä laillisen järjestyksen palauttamiseksi maahan (AsK 49/1905) ontsaariNikolai II:n4. marraskuuta1905 antamasäädös, jonka on katsottu päättäneen niin sanotunensimmäisen sortokauden Suomessa. Manifestilla kumottiin toistaiseksihelmikuun manifestinsäännökset ja luvattiin kutsua kokoonSuomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät säätämään kansanedustuslaitoksen uudistuksesta ja kansalaisvapauksista. Samalla manifesti peruutti myösSuomen kenraalikuvernöörin diktaattorinvaltuudet. Julistuksen sisällön muotoiliperustuslaillisten johtajaLeo Mechelin.
Säädöstä nimitetään yleisesti manifestiksi, koska sen ruotsinkielinen otsikko kuuluu: "Hans Kejserliga Majestäts Nådiga Manifest."
Venäjä hävisi vuonna 1905päättyneen sodan Japanille, mistä Suomessakin riemuittiin. Venäjällä käynnistyilaaja yhteiskunnallinen mellakointi ja lakkoilu, minkä seurauksena lopulta Nikolai II taipui 30. lokakuuta allekirjoittamassaanlokakuun manifestissa luopumaanitsevaltiudestaan ja antamaan valtaa kaksikamariselle parlamentille sekä hyväksymään joitain kansalaisoikeuksia.
Mellakoinnin ollessa päättymässä se levisi Suomeen, joskin rauhanomaisena. SDP:n ja perustuslaillisten kannattajakunta laajensivat passiivisen vastarintansa lakkoiluksi ja mielenosoituksiksi.Suurlakko käynnistyi Suomessa marraskuun alussa. Perustuslaillisten virkamiesten lakko sulki virastot, työläisten lakot pysäyttivät muun yhteiskunnan, mutta työnantajat maksoivat silti heille usein palkkaa tukeakseen lakkoilua.
Muun muassa 1. marraskuuta julkistetussa Tampereenpunaisessa julistuksessa — johon perustuslaillisetkin aluksi yhtyivät — yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta vaatinutSDP olisi halunnut vielä jyrkempiä toimia ja kutsua yleisen kansalliskokouksen päättämään valtiopäivä- ja äänioikeusuudistuksesta, mutta lopulta perustuslaillisille riitti laillisuuden palauttaminen. He hyväksyivät vaatimukset uudesta valtiopäiväjärjestyksestä, kunhan siitä päätettäisiin laillisessa järjestyksessä. Perustuslaillisten johtohahmo, sitoutumaton Leo Mechelin kirjasi perustuslaillisten vaatimukset ja luovutti ne kenraalikuvernööriIvan Obolenskille. Keisari Nikolai hyväksyi sitten vaatimuslistan manifestissaan. Siihen oli lisätty nyt myös lupaus kansanedustuslaitoksen reformista, joka oli ollut nimenomaan työväenliikkeen ja suuria kansanjoukkoja keränneiden lakon aikaisten joukkomielenosoitusten ensisijainen vaatimus. Osa työläisistä olisi yhä halunnut jatkaa lakkoilua mutta taipui muutamaa päivää myöhemmin.
Maan uusi hallitus eliMechelinin senaatti muodostettiin yksinomaan perustuslaillisista. Sortokaudella laittomasti irtisanotut virkamiehet palautettiin virkoihinsa ja heidän tilalleen nimitetyt myöntyväisyyssuuntauksen tukijat (yleensävanhasuomalaiset) samalla erotettiin. Tärkein manifestiin perustuvista uudistuksista olisäätyvaltiopäivien korvaaminen uudellaeduskunnalla. Uusi vaalilaki javaltiopäiväjärjestys valmisteltiinRobert Hermansonin johtamassa komiteassa, jossa olivat edustettuina eri puolueet, myös vanhasuomalaiset ja sosiaalidemokraatit. Viimeiset säätyvaltiopäivät hyväksyivät kesällä 1906 uudistuksen, joka toteutti ensimmäisenä maailmassa sekä naisten äänioikeuden että vaalikelpoisuuden. Samana vuonna hyväksyttiin myös Mechelinin senaatin esitys lausunto-, kokoontumis- ja yhdistymisvapauden taanneesta perustuslaista. Suuriruhtinas jätti sen sijaan vahvistamatta paino- ja yhdistymisvapauslait. Vapaampi ajanjakso jäi väliaikaiseksi, ja parin vuoden kuluttua käynnistyitoinen sortokausi (1908–1917), joka päättyimaaliskuun manifestiin.
Lisää luettavaa aiheestaMarraskuun manifesti onWikiaineistossa