| Margot Honecker | |
|---|---|
 Honecker vuonna 1967 | |
| Itä-Saksan opetusministeri | |
14. marraskuuta 1963 – 2. marraskuuta 1989 | |
| Johtaja | Otto Grotewohl Horst Sindermann Willi Stoph |
| Edeltäjä | Alfred Lemmnitz |
| Seuraaja | Günther Fuchs (vt.) |
| Ernst Thälmannin pioneerijärjestön puheenjohtaja | |
1949 – 1955 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. huhtikuuta1927 Halle,Weimarin tasavalta |
| Kuollut | 6. toukokuuta2016 (89 vuotta) Santiago,Chile |
| Ammatti | poliitikko |
| Puoliso | Erich Honecker (vih. 1953) |
| Tiedot | |
| Puolue | SED |
 Nimikirjoitus | |
| Infobox OK | |
Margot Honecker (o.s.Feist;17. huhtikuuta1927Halle,Saksa[1] –6. toukokuuta2016Santiago,Chile[2][3]) oliitäsaksalainen kommunistipoliitikko ja Itä-Saksan presidenttinä ja puoluejohtajana toimineenErich Honeckerin puoliso. Margot Honecker oli Itä-Saksan opetusministeri vuosina 1963–1989.
Margot Feistin isä oli suutari ja äiti mattotehtaan työntekijä. Isä kannatti kommunismia ja oliNatsi-Saksan aikana seitsemän vuottakeskitysleirillä.[1] Margot kuului nuorena Natsi-Saksan viralliseen tyttöjärjestöönBund Deutscher Mädeliin,[3] mutta oli nuoresta saakka vakaumuksellinen kommunisti. Hän liittyiSaksan kommunistiseen puolueeseen (KPD) sodan jälkeen vuonna 1945. Työskenneltyään jonkin aikaa konekirjoittajana hänet värvättiin vuonna 1947Saksan vapaan nuorison (FDJ) järjestötyöntekijäksi. Margot Feist eteni jo ennen avioliittoaan varsin korkeallesosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED) hierarkiassa. Hänet valittiin vuonna 1949 Itä-Saksan parlamentinVolkskammerin jäseneksi januoret pioneerit -järjestön toiminnanjohtajaksi. Margot tutustui työnsä kautta FDJ:n johtajana tuolloin toimineeseen Erich Honeckeriin. Honecker erosi vuonna 1953 ensimmäisestä vaimostaanEdith Baumannista ja meni naimisiin Margotin kanssa. Heidän ainoa lapsensa Sonja oli tuolloin jo syntynyt.[1]
Margot Honecker opiskeli vuosina 1953–1954Moskovan puoluekoulussa. Hän toimi vuosina 1955–1958 kansanopetusministeriön opettajankoulutusosaston päällikkönä, vuosina 1958–1963 apulaiskansanopetusministerinä ja marraskuusta 1963 alkaen kansanopetusministerinä. Tammikuusta 1963 alkaen hän oli myös SED:n keskuskomitean jäsen. Häntä ei koskaan valittu kaikkein ylimpään puoluejohtoon elipolitbyroohon. Hänen miehensä Erich oli SED:n pääsihteeri vuosina 1971–1989.[1]
Margot Honecker edusti ideologisesti tiukkaa linjaa, joten hänen ministerikaudellaan poliittisen valveutuneisuuden vaalimisesta tuli yksi koulutusjärjestelmän pääpainopisteistä. Opetus oli myösautoritaarista ja militanttia. Vuodesta 1978 kaikille keskikoululaisille alettiin opettaa pakollisena oppiaineena sotilastaitoja kuten aseiden käyttöä.[1][3]Torgauhun perustettiin ”Margotin keskitysleiriksi” kutsuttu kasvatuslaitos, jossa kurittomia koululaisia pidettiin vankilamaisissa parakeissa.[1] Pahamaineisin Honeckeriin yhdistetty päätös olimaasta pakenemista yrittäneidentoisinajattelijoiden lasten pakkoadoptointi luotettavien kommunistien perheisiin,[1][3] tosin hänen syyllisyyttään siihen ei ole voitu varmasti osoittaa.[4] Myös käytännöllisiä uudistuksia toteutettiin, kun korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa siirryttiin painottamaan asiantuntemusta proletaarisen luokkataustan sijasta.[1]
Kansan parissa Margot Honecker tunnettiin liikanimellä ”violetti noita”, sillä hänellä oli tapana värjätä hiuksensa violeteiksi.[5] Hänen kerrottiin myös viettäneen ylellistä yksityiselämää.[3] Margotin on sanottu olleen itäsaksalaisten keskuudessa vihatumpi kuin Erich. Heidän avioliittoaan pidettiin 1970-luvulta alkaen lähinnä kulissina.[1] Eräs saksalainen toimittaja kutsui Margotia miestään älykkäämmäksi mutta myös vaarallisemmaksi.[3]
Margot Honecker joutui eroamaan ministerinvirastaan 2. marraskuuta 1989, kaksi viikkoa miehensä syrjäyttämisen jälkeen. Seuraavana vuonna heitä molempia vastaan alettiin puuhata syytteitä. Margotia oli tarkoitus syyttää pakkoadoptoinneista ja Torgaun ojennuslaitoksen toiminnasta. Honeckerit pakenivat vuonna 1991MoskovaanNeuvostoliittoon, jossa he siirtyivät Neuvostoliiton romahdettua Chilen Moskovan-lähetystön turviin. Erich luovutettiin vuonna 1992 oikeuden eteenSaksaan, Margot pakeni Chileen, jossa heidän aikuinen tyttärensä asui. Myös Erich vapautettiin myöhemmin terveyssyistä, ja hän kuoli vaimonsa luona Chilessä vuonna 1994. Margot vaati turhaan Saksan valtiota maksamaan hänelle leskeneläkettä, mutta hän hävisi oikeusjutun vuonna 1996.[1]
Honecker eli elämänsä viimeiset vuosikymmenet hiljaiseloa Chilessä. Hän näyttäytyi vielä silloin tällöin julkisuudessaLatinalaisen Amerikan vasemmistolaisten valtionpäämiesten seurassa, esimerkiksi vuonna 2008Nicaraguan presidentinDaniel Ortegan ja vuonna 2011Kuuban presidentinRaúl Castron kanssa.[3] HoneckerinLuis Corvalánille antamia haastatteluita julkaistiin vuonna 2000 muistelmakirjana.[4]
Vuonna 2012 Honecker antoi Saksan yleisradioyhtiöARD:lle paljon paheksuntaa herättäneen televisiohaastattelun, jossa hän kutsui Itä-Saksan hallinnon uhreja ”rikollisiksi” jaBerliinin muurin yli pakoa yrittäneitä itäsaksalaisia tyhmiksi, koska he olivat vaarantaneet henkensä. Hän myös kiisti pakkoadoptio-ohjelman olemassaolon ja nimitti Neuvostoliiton viimeistä johtajaaMihail Gorbatšovia ”petturiksi” tämän uudistusten vuoksi.[6][7][2]
Syöpää sairastanut Honecker kuoli 89-vuotiaana toukokuussa 2016.[2]
Työn sankari (Itä-Saksa, 1969 & 1984)[8]
Karl Marxin ritarikunnan ritari (Itä-Saksa, 1977 & 1987)[9]
Rubén Darion ritarikunta (Nicaragua, 2008)[10]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaMargot HoneckerWikimedia Commonsissa| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
