Mardaitit (kreik.Μαρδαΐται,arab.Jarajima) oli nimitys Amanusvuorten asukkaille. Heidät tunnetaan historiallisissa lähteissä etenkin sotilaspalveluksestaanBysantin valtakunnassaarabeja vastaan käytyjen sotien aikana. Arabit valloittivat heidän tukikohtansa Jurjuman vuonna 707/8, minkä jälkeen heidät siirrettiin eri puolille Syyriaa.
Mardaitit asuttivat AmanusvuoriaTaurusvuorten alueella. Heidän tarkkaa alkuperäänsä ei tunneta. Heidän on esitetty olleen taustaltaan esimerkiksiarmenialaisia taipersialaisia. He olivatkristittyjä ja todennäköisestimiafysiittejä taimonotelisteja.[1] Arabilähteet käyttävät mardaiteista nimitystäJarajima.[2]
Mardaitteja toimi ajoittainarabien rajavartioina palkkasotureina, mutta he tulivat tunnetummaksi palveluksestaanBysantin valtakunnan alaisuudessa. Bysantin valtakunnan keisarien alaisuudessa he järjestivät sotaretkiä muslimien valtaamaanSyyriaan. Vuonna 677 heidän sotajoukkonsa sanotaan edenneen ainaJerusalemiin saakka.[1] Heidän joukkojensa mainitaan tuolloin käsittäneen useita tuhansia ja heihin liittyi paikallisen väestön lisäksi esimerkiksi orjuudesta pakenevia kreikkalaisia.[2] Mardaitien sotaretkiKonstantinos IV:n valtakaudella pakotti arabit luopumaanKonstantinopolin piirityksestä, minkä johdostaumaijadikalifiMuawija I suostui muslimeille epäedullisiin rauhanehtoihin Bysantin kanssa.[1]
Justinianus II kannusti mardaitit tekemään toisen sotaretken 680-luvulla puolella, mikä pakotti kalifiAbd al-Malikin solmimaan edeltäjänsä solmiman sopimuksen kaltaisen sopimuksen Bysantin keisarin kanssa. Hän suostutteli kuitenkin samalla keisarin asuttamaan mardaitit muualle. Osa mardaiteista asutettiinEpeiroksen,Kefalonián,Peloponnesoksen jaVähä-Aasian alueelle. EsimerkiksiTheofanes Tunnustaja tuomitsi keisarin toteuttaman väestönsiirros, mutta osa mardaiteista oli jäänyt vanhoille alueilleen. Myöhemmin he jatkoivat sotaretkien tekemistä arabien hallitsemille alueille, kunnesMaslama ibn Abd al-Malik valtasi heidän tukikohtanaan tunnetun Jurjuman vuonna 707/8. Valtauksesta selvinneet asutettiin eri puolille Syyriaa, mutta heidän sallittiin säilyttää kristinuskonsa.[1] Heidän ei myöskään tarvinnut maksaajizya-veroa ja varsin edulliset rauhanehdot merkitsevät todennäköisesti sitä, että he muodostivat edelleen huomattavan tekijän, jonka mahdollista kapinointia pelättiin ja jonka palveluksia tarvittiin.[2] Myöhemmin mardaiteja palveli arabien armeijoissa ja heidät mainitaan Maslaman sotaretkelläIrakissa 720-luvulla.[1] Irakissa varuskunnissa palvelleet mardaitit mainitaan ajoittain myös myöhemmin.Abbasidikalifial-Wathiq vahvisti heidän vapautuksensa jizya-verosta, mutta kalifial-Mutawakkil asetti heidät sen alaiseksi.[2]