Tarhamanteli elimanteli eli mantelipuu (Prunus dulcis, aiempi luokitteluPrunus amygdalus taiAmygdalus communis) on pienikokoinenpuu. Senhedelmä onluumarja, jonka sisässä olevasiemen muistuttaapähkinää. Mantelilla tarkoitetaan myös tätä siementä.
Lajin useimpien villimuotojen siemenet ovatkarvasmanteleita ja sisältävät myrkyllistäamygdaliinia, joka tuottaa hydrolyysissasinihappoa.[3] Viljelyyn on otettulajikkeita, joiden siemenissä ei amygdaliinia ole, jolloin ne ovat syötäviä.
Manteli on pienehkökesävihanta puu. Se kasvaa tavallisesti kolmesta kahdeksaan metriä korkeaksi. Latvus on avoin ja leveähkö. Runko on usein monihaarainen ja oksat siirottavia. Rungon kuori on yleensä harmahtavan ruskea.[4][2] Manteli ei muodostavesoja eikäpiikkejä.[2]
Lehdet ovat ruodillisia, jalehtiasento on vuorottainen. Lehdet voivat olla muodoltaan suikeita tai soikean suikeita, tyveltään kiilamaisia tai pyöristyneitä ja kärjeltään teräviä tai lyhyen otapäisiä. Lehtilapa on tavallisesti kolmesta yhdeksään senttimetriä pitkä ja 1–2,5 senttimetriä leveä. Ruoti on yleensä 10–25 millimetriä pitkä.[4]
Kukat kehittyvät yksittäin oksien sivuttaisiinlyhytversoihin tai kärkiversojen sivuttaisiin hankasilmuihin. Säteittäisesti symmetriset kukat ovat viisilukuisia ja rakenteeltaan maljakehäisiä, mikä tarkoittaa kukan kehälehtien ja heteiden tyvien sekä kukkaperän pään muodostavan maljamaisen kukkapohjuksen. Kukat ovat kahdesta viiteen senttimetriä leveitä. Varsinainen kukkaperä on vain kolmesta neljään millimetriä pitkä. Maljamainen kukkapohjus elihypantio on lieriömäinen ja ulkopinnaltaan karvaton. Verholehdet ovat pitkänpyöreitä tai suikeita, tylppäkärkisiä ja laidoiltaan karvaisia. Terälehdet ovat valkoisia tai hieman vaaleanpunaisia. Niiden muoto muuntelee pitkänpyöreästä vastapuikeaan. Terälehden tyvi on kapea ja kärki tylppä- tai lanttopäinen. Kukassa on useita keskenään eripituisiaheteitä. Heteiden keskellä olevanemin vartalo on heteitä pidempi. Emin sikiäin on karvainen. Kukat kehittyvät keväällä ennen lehtien puhkeamista, ja puu kukkii lehdettömänä.[4][2]
Hedelmä onluumarja. Se on yleensä munan- tai luumunmuotoinen, kolmesta kuuteen senttimetriä pitkä ja kahdesta neljään leveä. Usein itsessään manteliksi kutsuttuasiementä ympäröi kova endokarppi eli hedelmän ”kivi”. Endokarppia ympäröi sitkeä mesokarppi, jota peittää karvainen kuori. Mesokarppi halkeaa hedelmän kypsyttyä paljastaen endokarpin. Endokarppi on tavallisesti litistyneen soikeahko, usein epäsymmetrinen ja 2,5–4 senttimetriä pitkä. Sen muutoin sileässä pinnassa on pieniä kuoppia. Endokarpin sisältämä siemen eli ”manteli” on litistyneen munanmuotoinen. Siemenen kuori on ruskea ja sisempi endospermi vaalea.[4][2]
Nuoren puun ohutta kuorta.
Vanhan puun uurteista kuorta.
Lehden alapinta on yläpintaa vaaleampi.
Kukassa on viisi terälehteä, useita heteitä ja yksi emin vartalo.
Manteli kasvaa parhaitenvälimerenilmastossa, jossa on lämpimät ja kuivat kesät sekä lauhkeat ja sateiset talvet. Mantelin ihannelämpötila on kasvuaikana 15 ja 30 asteen välillä. Puu vaatii vuodessa 300–600 tunnin ajan alle 7,2 asteen lämpötilan. Mantelipuu on paras istuttaa syvään ja vettä läpäisevään savimaahan, mutta se kestää myös kuivuutta ja köyhää maata. Aikaisin keväällä kukkivana manteli on hallanarka.[5]
Manteliksi kutsuttua siementä (alarivi) suojaa kova endokarppi eli ”kivi” (ylärivi).Marcona-manteleita viljellään Espanjassa.
Manteli sopii syötäväksi sellaisenaan. Manteleiden muoto, maku ja koostumus riippuu lajikkeesta. Espanjalaiset marcona-mantelit ovat pyöreämpiä, makeampia ja pehmeämpiä ja kermaisempia kuin Yhdysvalloissa viljelty lajike[8][9].
Mantelilastuja voidaan käyttää kalaruokien mausteena, mantelirouhetta laitetaan leivonnaisiin, kokonaisia kuorittuja manteleita käytetäänglögissä jajoulupuurossa. Jauhetusta mantelista ja tomusokerista valmistetaanmarsipaania.
Manteliöljyä voidaan valmistaa sekä syötävistä manteleista että karvasmanteleista. Se on glyseryylioleaatti ja tuoksuu miedosti ja maistuu pähkinältä. Se ei juuri liukenealkoholiin mutta liukenee helpostikloroformiin jaeetteriin. Sitä voidaan käyttää ruokaöljynä.
Makeaa manteliöljyä saadaan kasvin kuivatuista siemenistä. Öljyä on perinteisesti käytettyhierontaöljynä, sillä sen katsotaan pehmentävänihoa tehokkaasti.[10]
↑Stevens, P. F.: Main TreeAngiosperm Phylogeny Website. 2001–. Missouri Botanical Garden. Viitattu 16.2.2016. (englanniksi)
↑abcdefghRohrer, Joseph R.: Prunus dulcisFlora of North America North of Mexico. Vol. 2. 1993. Flora of North America Editorial Committee. Viitattu 16.2.2016. (englanniksi)
↑Toomey VM, Nickum EA, Flurer CL. Cyanide and amygdalin as indicators of the presence of bitter almonds in imported raw almonds. J Forensic Sci. 2012 Sep;57(5):1313-7. doi: 10.1111/j.1556-4029.2012.02138.x
↑abcdLim, Tong Kwee: Edible Medicinal and Non-Medicinal Plants: Volume 4, Fruits, s. 554. Springer, 2012. ISBN 978-94-007-2534-8(englanniksi)
.jpg)