| Mansikkapunkki | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Leukakoukulliset Chelicerata |
| Luokka: | Hämähäkkieläimet Arachnida |
| Alaluokka: | Punkit Acari |
| Lahko: | Prostigmata |
| Heimo: | Tappipunkit Tarsonemidae |
| Suku: | Phytonemus |
| Laji: | pallidus |
| Kaksiosainen nimi | |
Phytonemus pallidus | |
| Synonyymit | |
| |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Mansikkapunkki (Phytonemus pallidus) kuuluumansikan hankalimpiintuhoeläimiin. Se kuuluutappipunkkien (Tarsonemidae) heimoon. Laji käyttää ravinnokseen kasvin lehtisoluista imemiään nesteitä.
Mansikkapunkki on yksi pienimmistäpunkkilajeista. Lajin naaras on pituudeltaan vain noin 0,25 mm. Se on muodoltaan litteänsoikea, väriltään vaalean ruskehtava, kiiltäväpintainen ja lähes karvaton. Mansikkapunkkikoiras on noin 0,2 mm pitkä eli noin 75 % naaraan koosta ja väriltään hieman kirkkaamman keltainen kuin naaras. Mansikkapunkin elinkiertoon kuuluvat muna-,toukka-, nuoruus- elinymfi- ja aikuisasteet. Mansikkapunkin munat ovat noin 0,125 mm pitkiä ja 0,075 mm leveitä, ja muodoltaan ne ovat soikeita, väriltään vaalean kuultavia ja pinnaltaan sileitä. Toukkavaiheet ovat noin 0,15 mm pitkiä, väriltään valkoisia ja niille kehittyy neljäs raajapari vasta toukkavaiheen loppupuolella. Toukilla on lisäksi erityinen kolmiomainen uloke ruumiin takaosassa.[2]
Mansikkapunkit elävät nuorten, vielä avautumattomien lehtien poimuissa. Ne leviävät taimesta toiseen yleensä rönsyjä pitkin.[3]
Mansikkapunkki viihtyy lämpimissä (yli 20 °C) ja kosteissa olosuhteissa (suhteellinen ilmankosteus 80−90 prosenttia). Mansikkakasvustossa mansikkapunkkinaaraat talvehtivat syvällä kasvin tyviosissakasvupisteen läheisyydessä, mutta sen sijaan koiraat pystyvät talvehtimaan vain erityisen leutoina talvina.[2]
Laji on tavattu ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla New Yorkissa. Nykyisin se on levinnyt Pohjois-Amerikan lisäksi Euraasiaan.[1]
Naaraat voivat lisääntyäpartenogeneettisesti, ilman koiraita.[2] Munat kuoriutuvat 3–7 päivän kuluttua, toukkavaihe kestää 1–4 päivää ja kotelovaihe 2–7 päivää, joten koko sukupolven kehittymiseen kuluu 1–3 viikkoa.[1]
Naaras munii kerrallaan yleensä 30–40 munaa. Sukupolvet seuraavat toisiaan niin nopeasti, että punkkien määrä voi kasvaa 150-kertaiseksi alkukesästä elokuun alkuun mennessä.[4]
Mansikkapunkin tehokkaanatorjunta-aineena sai aikaisemmin käyttääendosulfaania, mutta se on ollut käyttökiellossa vuodesta 2001 alkaen. Mansikkapunkin ehkäisyn kannalta ensisijaista on mansikkaviljelmää perustettaessa terveiden, mansikkapunkkivapaiden taimien käyttö. Lämminvesikäsittelyllä voidaan tuhota kasvustossa jo ilmeneviä mansikkapunkkitartuntoja.Viljelykierto on hyvä suunnitella siten, että uutta mansikkalohkoa ei perusteta heti vanhan lohkon paikalle. Suositeltava on ainakin kolmen vuoden viljelykierto muilla kasvilajeilla mansikkalohkolle ennen uutta istutusta. Väliviljelykasvit vähentävät sekä mansikkapunkin että myös monien muiden tuholaisten esiintymistä. Mansikkapunkinbiologinen torjunta perustuu Suomessa tällä hetkelläripsiäispetopunkin (Amblyseius cucumeris) hyödyntämiseen lajin saalistajana.[2]
Kemiallisessa torjunnassa voidaan käyttäämetiokarbia jakinometionaattia mansikkapunkkia vastaan, mutta niiden torjuntateho on parhaimmillaan vain noin 80–90 prosenttia. Mansikkapunkki on tuholaisena hankala torjuttava erityisesti sen nopean lisääntymiskyvyn ja kasvuston vaikean saavutettavuuden vuoksi.[2]
Mansikkapunkki ja syklaamipunkki on luokiteltu toisinaan eri lajeiksi, joskus saman lajin alalajeiksi ja joskus synonyymeiksi.[1][5]