Mandylion eliMandilion eliEdessan kuva eliHerran liina (kreikaksi Άγιον Μανσήλιον,Ágion Mansílion ’Pyhä Liina’; Αχειροποίητος Acheiropoíistos ’Käsittä tehty’,venäjäksi Нерукотворный образ Христа, Nerukotvornyi obraz Hrista) oliortodoksisen kirkonpyhäinjäännös. Se oli liina, jossa legendan mukaan oliKristuksen kasvojen hahmo. Alkuperäinen liina katosi historian lehdiltä vuoden 1204Konstantinopolinvaltauksessaneljännen ristiretken yhteydessä. Mandylion on ollut kautta aikojenikonien esikuva, ensimmäinen ”käsittä tehty Kristus”, jonka kunniaksi ortodoksinen kirkko viettää muistopäivää16. elokuuta.[1][2] Se on liitetty myösTorinon käärinliinaan teorioissa, joiden mukaan käärinliina olisi ollut sen historiasta ”puuttuvien vuosien” ajan sama esine kuin Mandylion.[3][4]
Liinan alkuperästä esiintyy erilaisialegendaversioita, joista useimmat liittyvät legendaanEdessan kuningasAbgar V:n ihmeparantumisesta.
Ortodoksinen perinne nojaaEusebioksenkirkkohistoriaan, joka kuvaa Jeesuksen ja Abgarin kirjeenvaihtoa. Abgarin lähettämän sanansaattajan, Ananiaksen, tuoman kirjeen pohjalta Kristus lähettilepraa sairastavalle kuninkaalle liinan, johon hän oli kuivannut vastapestyt kasvonsa ja johon hänen kasvonpiirteensä olivat itsestään siirtyneet. Abgarin lähettämä sanansaattaja Ananias oli lähetetty Jerusalemiin, kuninkaan kuultua Jeesuksesta. Palatessaan hän toi mukanaan liinan ja kirjeen, jossa oli lupausTaddeuksen, joka oli eräs 70:stäapostolista (ei kuitenkaan sama kuin opetuslapsiTaddeus), saapumisesta myöhemmin Edessaan. Vaikka Kristus kirjeessään oli luvannut hänen ylösnousemuksensa jälkeen lähetettävän Taddeuksen parantavan kuninkaan, kuningas parantuikin legendan mukaan silkan liinan voimasta jopa ennen opetuslapsen tuloa.[5][2] Taddeus saapui lupauksen mukaisesti Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen saarnatenevankeliumia jakastaen Edessan asukkaatkristinuskoon.[2]
Abgar laittoi pyhän liinankultaisiin jahelmikoristeisiin kehyksiin ja asettaen sen näytille kaupunginportin seinäsyvennykseen. Ikonin yläpuolelle hän kirjoitti sanat: ”Oi Kristus Jumala, älä anna kenenkään, joka Sinuun uskoo, joutua häpeään.” Liina oli kaupunkilaisten hartaan kunnioituksen kohteena useita vuosia.[2]
Eräänroomalaiskatolisen legendan mukaan kyseessä on olluthuntu, jonkaVeronika-niminen nainen tarjosi myötätunnon osoituksena pyyhkeeksi Kristukselle tämän ollessa kantamassaristiäänGolgatalle, ja kankaaseen jäi Jeesuksen hien ja veren peittämien kasvojen kuva. Tämä lienee kuitenkinkeskiajalla syntynyt legenda, jonka varhaisempi muoto kertoi kankaan olleen Veronikan haltuun päätynyt Kristuksen kasvopyyhe, johon Jeesus oli pyyhkinyt verensekaisen hikensäGetsemanen ahdistuksensa yhteydessä ennen pidättämistään.[3]
Ian Wilsonin spekulaation mukaan, poiketen ortodoksisesta ja katolisesta perimätiedosta, Taddeus saattoikin matkustaaEdessaan Kristuksen hautaukseen käytetty liina mukanaan. Tämä liina olisi sama, jonkaJoosef Arimatialainen oli lahjoittanut Kristuksen hautaukseen. Tätä versiota on kerrottu myös keskiajan bysanttilaisessa jasyyrialaisessa perimätiedossa[6]. Siten vasta Kristuksen hautauksen ja ylösnousemuksen jälkeen olisi syntynyt legenda sairaan kuninkaan ihmeparantumisesta. Opetuslapsetjuutalaisina eivät olisi voineet itse pitää hallussaan käärinliinaa, koska se oli ollut yhteydessä kuolleeseen ja kuvana rikkoi myös juutalaiskristillisyydessäkin tuolloin vallalla olluttakuvakieltoa. Toisaalta opetuslapset eivät kuvan arvon ymmärrettyään olleet halunneet sitä hävittääkään, jolloin hyvä paikka liinan säilyttämiselle olisi ollut ei-juutalainen, Kristukseen suopeasti suhtautuva Edessa. (Abgar V hallitsi Edessaa vuosina 13–50 jaa.)[4][3]
Wilson spekuloi edelleen, että Mandylionia vanhoissa kuvissa kehystävä kultaverkko on mahdollisesti asetettu Taddeuksen taitteleman käärinliinan päälle siten, että Kristuksen pään kohdalle jäi pyöreä aukko – eikä koko kangasta siten olisi päästy taittelemaan auki.[3] Joissakin vanhoissa lähteissä Mandylioniin myös viitataan nimellä ”neljästi kaksinkertainen”.[4] Siten Wilson ehdottaa Mandylionin mahdollisesti olleen sama esine kuinTorinon käärinliina.[3]
Muutamia vuosia Abgarin kuoleman jälkeen kristittyjä alettiin vainota ja esine piilotettiin vuonna 57 kaupungin länsiportin yläpuolelle, josta se löydettiin vuonna 525.[3] Ortodoksinen perimätieto puolestaan kertoo liinan löytyneen vuonna 545Persian hallitsijanKhosrau I:n hyökättyä Edessaan. Tällöin piispaEulabeios sai ilmestyksen, jossaNeitsyt Maria eli ”Kaikkein Pyhin Jumalansynnyttäjä” ilmoitti hänelle ikonin sijainnin ja kehotti ottamaan ikonin esille sinetöidystä, muuratusta syvennyksestä. Ikoni tulisi myös pelastamaan kaupungin persialaisilta. Piispa löysikin ikonin seinäsyvennyksestä, jolloin sen edessä paloi yhälampukka. Kuva oli myös kopioitunut syvennyksen lautoihin ja tiiliin. Ikonia kannettiin ristisaatossa kaupungin muureilla ja persialaiset perääntyivät. Sillä välin liina oli ollut unohdettuna[2]. Wilsonkin viittaa liinan mystiseen rooliin tapauksen yhteydessä, joka hänen mukaansa tapahtui vuonna 544[3].
Ortodoksisen perimätiedon mukaan ”käsittä tehty Kristus” -ikonista tunnetaan myös muita legendaarisia variantteja, jotka ovat syntyneet itsestään. Niistä tunnetuimmat ovat Kamulian ja Caramidan ikonit.[2]
Euagrioksen kirkkohistoria kertoo, että Edessan länsiportistatulvatuhojen korjauksen yhteydessä vuonna 525 oli löydetty siihen asti unohdettu liina, johon viitattiin heti termillä ”ei käsin tehty” (Αχειροποίητος). Kaikki pitivät kuvaa Abgarille perimätiedon mukaan tuotuna Kristuksen liinana. KeisariJustinianus I rakennutti Mandylionille jopa erityisen pyhäkön, Edessan Hagia Sofia -katedraalin (eri katedraali kuinIstanbulinHagia Sofia). Vaikka muslimit valtasivat Edessan vuonna 639, esine säilyi vahingoitta.[3]
Noin vuonna 700 Edessan ortodoksikristityt luovuttivat, ilmeisesti kireänverotuksen vuoksi, Mandylionin vakuudeksi rikkaallemonofysiitille, Athanasios bar Gumayerille. Athanasioksen sanottiin valmistaneen esineestä taitavan jäljennöksen, alkuperäisen tullessa sijoitetuksijakobiittiseen Edessan Jumalanäidin kirkkoon. Keväällä 943bysanttilainen armeija piiritti Edessan ja sen kenraaliJohannes Kourkouas ehdotti piiritetyn kaupungin emiirille 200 muslimivangin luovutusta ja jopa 12 000 hopearahan rahasummaa, mikäli Mandylion luovutettaisiin hänelle.[3] Rahasumman maksoi keisariKonstantinos VII[2].
Vaatimusta punnittuaanmuslimit luovuttivat Mandylionin alkukesällä 944 bysanttilaisten edustajalle, piispa Abrahamille, joka vastaanotettuaan ensin väärennöksenä pitämiäänkopioita viimein oli tyytyväinen saadessaan mielestään alkuperäisen Mandylionin haltuunsa. Se tuotiinKonstantinopolin 15. elokuuta 944 ja sijoitettiin seuraavana päivänäKonstantinopolinHagia Sofiaan, sen oikealla laidalla sijainneeseen Faros- eliTharossan[2] kappeliin. Ortodoksinen kirkko viettää edelleen tapauksen kunniaksi muistopäivää 16. elokuuta[2]. Liinaa näytettiin harvakseltaan valikoiduille vieraille ja kannettiin kulkueissa, joskin suljetussa arkussa. Alkuperäinen Mandylion katosiristiretkeläisten vallatessa, ryöstäessä ja tuhotessa kaupungin ja murhatessa suuren osan sen asukkaista 12. huhtikuuta 1204.[3]
1100-luvulla ja sen jälkeen Mandylionin pohjalta on tehty lukuisia esittäviä maalauksia, Kristuksen kasvokuvia ja ikoneita, jotka ovat merkittävästi muokanneet ja yhtenäistäneet taiteen kuvaa Kristuksesta läpi historian.[3][1] Teemaa on myös paljon käytetty kortteihin, adresseihin, kirjojen kansiin yms. kohteisiin.[2]
