| Mamie Smith | |
|---|---|
 Mamie Smith | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. toukokuuta1883 Cincinnati,Ohio |
| Kuollut | 30. lokakuuta1946 (63 vuotta) New York |
| Ammatti | laulaja, tanssija, näyttelijä |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1920–1940-luku |
| Tyylilajit | klassinenblues,jazz |
| Soittimet | piano |
| Levy-yhtiöt | Ajax Records |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta | |
| Infobox OK | |
Mamie Smith o.s. Robinson (26. toukokuuta1883Cincinnati,Ohio –30. lokakuuta1946New York)[1][2] oliyhdysvaltalainenlaulaja. Hän esitti monenlaista musiikkiavaudeville-esityksissä sekäjazzia jabluesia. Smithin ääni sopi parhaitenkabaree- ja vaudeville-esityksiin.[3] Hän ei teknisesti ollut puhtaasti blues-laulaja mutta hänestä kuitenkin tuli ensimmäinenafroamerikkalainen laulaja, joka levytti blueskappaleita.[4][5]
Mamie Robinson syntyi Cincinnatissa Ohiossa. Hänen nuoruudestaan ei tiedetä paljoa, mutta hän aloitti jo nuorena uransa vaudeville-esityksissä. 10-vuotiaana hän lähti kotoaan ja liittyi tanssijaksi Four Dancing Mitchells -nimisen seurueenrevyyseen.[2][3] Four Dancing Mitchells liittyi 1890-luvulla osaksi suurempaa kiertävää seuruetta nimeltä Smart Set Company, jota johtivatSalem Tutt-Whitney ja Homer Tutt.[3] Myös teini-ikäinen Smith jatkoi tanssijana seurueen näytöksissä.[4] Hän jatkoi esiintymistä seurueessa siihen asti, kunnes asettui New Yorkiin. Kiertue-elämän aikana hän jossain vaiheessa pääsi kokeilemaan myös laulamista. Sittemmin laulamisesta tuli hänen päätyönsä.
Smithin nuoruusvuosina afroamerikkalaiset esiintyjät kohtasivat usein urallaan vaikeita esteitä ja jopa nöyryyttämistä valkoisen yhteisön taholta. Suoranainenrasismikaan ei ollut poikkeus. Smith ei siksi oppinutkaan esiintymistyön perusasioita kiertävän seurueen matkassa Yhdysvaltainetelävaltioissa, vaan pääasiassa esiintyessään vaudeville-esityksissäpohjoisvaltioiden tanssisaleissa.[6]
Smith avioitui 1912 laulaja William ”Smitty” Smithin kanssa ja otti tämän sukunimen.[2] Sittemmin levytysuransa päätyttyä hän avioitui uudelleen vielä kahdesti.[6] Smart Set Company -seurue saapui vuonna 1913 esiintymään New Yorkin. Smith oli tässä vaiheessa saanut tarpeekseen kiertue-elämästä ja halusi asettua aloilleen.[3] Mamie Smith ja hänen aviomiehensä jäivät New Yorkiin ja asettuivat asumaanHarlemiin.[7][6] Pian Smith sai työtä laulajana yökerhoista. Hän työskenteli laulamisen ohessa tanssijana kabareessa sekä pianistina.[7]Ensimmäistä maailmansotaa edeltävinä vuosina Smith lauloi useissa Harlemin yökerhoissa.[4] Hän esiintyi muun muassa Baron Wilkinin omistamassa Little Savoy Clubissa sekä yökerhoissa nimeltä Leroy’s, Edmunds, Percy Brown’s ja Banks’ Place.[3] Vuonna 1918 Smith esiintyi tähtiroolissaPerry Bradfordin tuottamassa musikaalissaMade in Harlem, josta tuli hänen läpimurtonsa.[8][7] Bradfordista tuli sittemmin Smithinmanageri.
Äänitiedostojenkuunteluohjeet
Smith teki ensimmäiset levytyksensäOKeh-levymerkille vuonna 1920.[3] Levyllä häntä säestää Jazz Hounds -niminen kokoonpano, josta tuli muutaman vuoden ajaksi hänen vakituinen yhtyeensä. Yhtyeen oli koonnut hänen managerinsa. Ensimmäisen levytyssession aikaan Jazz Hounds -yhtyeessä soittivatJohnny Dunn (kornetti),Dope Andrews (pasuuna),Leroy Parker (viulu) jaWillie ”the Lion” Smith (piano).[8] Alun perin levyttämään oli kaavailtuSophie Tuckeria, mutta kun tälle tuli este, pääsi Smith levyttämään.[4] Smith lauloi levylle tulkintansa managerinsa Perry Bradfordin säveltämistä kappaleista ”Crazy Blues” ja ”It’s Right Here for You”. Levystä tuli suuri menestys, ja sitä myytiin vajaassa vuodessa miljoona kappaletta. Kaiken kaikkiaan sitä myytiin yli kaksi miljoonaa kappaletta. Levytyssessio oli merkittävä, koska levyn menestys avasi ovia musiikkimaailmaan muillekin afroamerikkalaisille laulajattarille. Smith jatkoi levyttämistä OKeh-merkille, mutta teki levytyksiä myösVictorille.[3]
Menestyslevyn ansiosta Smithistä tuli varakas. Hän teki vuosina 1920–1923 Jazz Hounds -kokoonpanon kanssa kiertueita ja useita levytyksiä.[10] Jazz Houndsin kanssa esiintyi vuosien varrella monia merkittäviä ajan jazzmuusikoita. Yhtyeessä soittivat muun muassaklarinetistiBuster Bailey, kornetisti Johnny Dunn,trumpetistiBubber Miley, pianisti Willie ”the Lion” Smith jasaksofonistiColeman Hawkins.[4] Smith oli kuullut nuoren Hawkinsin soittavan saksofonia teatteriorkesterissa jo vuonna 1921 ja pyytänyt tätä yhtyeeseensä, mutta Hawkins oli vasta 16-vuotias eikä saanut vanhemmiltaan lupaa.[3] Seuraavana vuonna 1922 Hawkins kuitenkin sai luvan esiintyä Smithin kokoonpanossa.
Aluksi Jazz Hounds -yhtyettä johti kornetisti Dunn, mutta kun Smith eräällä kiertuematkalla kuuli Bubber Mileyn soittavan, hän erotti Dunnin ja palkkasi tämän tilalle orkesterin johtajaksi Mileyn.[11] Miley soitti orkesterissa vuoteen 1923 asti.
Vuodesta 1923 alkaen Smith teki enenevässä määrin soololevytyksiä erilaisten kokoonpanojen säestämänä. Hän levytti levytti Ajax-merkille 1924.[8] Nämä levytykset eivät menestyneet. Syyskuussa 1924 Smith teki muutamia levytyksiä The Choo Choo Jazzers -nimisen kokoonpanon kanssa. Kokoonpanossa soittivatLouis Metcalf (kornetti) ja Louis Hooper (piano).[12] Seuraavan kerran hän levytti vasta 1926Victor-levymerkille. Sen jälkeen hän teki levytyksiä OKeh-merkille 1929 ja 1931. Kaikki äänitykset hän teki New Yorkissa.[8]
Smith jatkoi esiintymistä 1930-luvulla. Hän esiintyi muun muassaAndy Kirkin ja Fats Pichonin orkestereiden solistina.[4] Levyttämisen hän sen sijaan lopetti jo 1931.[13] Vuonna 1936 hän teki kiertueen Eurooppaan.[2]
1930-luvun lopussa ja 1940-luvun alussa Smith näytteli muutamissa elokuvissa. Viimeisinä vuosinaan hän eli köyhyydessä.[5] Hän sairastui ja joutui sairaalaan 1944.[8] Smith kuoli Harlemissa pitkäaikaiseen sairauteen 30. lokakuuta 1946.[2][6] Hänet haudattiinRichmondiin Frederick Douglas Memorial Parkin hautausmaalle.[14]
Smithin kuolinpäivästä on jonkin verran kiistaa. Edellä mainitun päivän 30. lokakuuta ohella kuolinpäiväksi joissakin lähteissä on annettu myös 16. elokuuta 1946.[4][2] Kolmannen tiedon mukaan kuolinpäivä olisi 16. syyskuuta 1946.[14]
Smith oli ensimmäinen afroamerikkalainen blueslevytyksiä tehnyt laulaja. Smithin manageri Perry Bradford suositteli OKeh Recordsille, että levy-yhtiön kannatti päästää muitakin afroamerikkalaisia laulajia levyttämään.[3] Mamie Smithin läpimurto auttoikin uran luomisessa muun muassa nuortaBessie Smithiä (ei sukua Mamie Smithille).[4] Alkuaikoina Smithin menestyksestä pääsivätkin etupäässä hyötymään afroamerikkalaiset naislaulajat, joita oli siirtynyt runsaasti etelävaltioista Yhdysvaltain suurkaupunkeihin.[2] Myöhemmin myös mustat mieslaulajat saivat lisää työtarjouksia.
Smithillä oli voimakas ja kantava ääni, jossa feminiiniseen sointiin yhdistyi vaudevillessa tarvittavia ominaisuuksia ja bluesille tyypillisiä sävyjä.[7] Mamie Smith vaikutti voimakkaasti 1920-luvun blues-tyyliin.[3] Erityisesti hän vaikutti urbaaniin konserttisaleissa esitettävään blues-musiikkiin.[2] Hän oli lisäksi malliesimerkki useille varhaisille blueslaulajille, ja lähes puolet 1920-luvun naislaulajista omaksuivatkin piirteitä hänen esiintymisestään tai tyylistään.[3]
Smith ei pelkästään esittänyt musiikkia. Hän yhdisti esityksiinsä muun muassa trapetsilla taiteilua, erilaisia asuja ja koruja.[3] LaulajaVictoria Spivey on eräässä haastattelussa kuvaillut Smithin olemusta seuraavasti: ”Kun neiti Smith käveli lavalle en voinut hengittää minuuttiin. Hän loi silmäyksiä yleisöön isoilla ja säkenöivillä silmillään. Hän hymyili ihanasti paljastaen valkoiset hampaansa ja hampaan kokoisen timantin. Sitten katsoin hänen pukuaan. Pelkkää kiiltoa...”[2]
Smith oli monipuolinen esiintyjä. Laulamisen lisäksi hän esiintyi myös elokuvissa.[3]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
