| Malminkartano | |
|---|---|
| Malmgård | |
 Kaupungin kartta, jossa Malminkartano korostettuna. Helsingin kaupunginosat | |
| Kaupunki | Helsinki |
| Suurpiiri | Läntinen suurpiiri |
| Kaupunginosa nro | 333[1] |
| Pinta-ala | 2,26[1] km² |
| Väkiluku | 9 134[2](31.12.2024) |
| Väestötiheys | 4 042 as./km² |
| Työpaikkoja | 1 580 kpl [3] (31.12.2022) |
| Osa-alueet | On itseKaarelan osa-alue |
| Postinumero(t) | 00410 |
| Lähialueet | Hakuninmaa,Honkasuo,Kannelmäki,Konala;Myyrmäki,Kaivoksela (Vantaa) |
| Infobox OK | |
Malminkartano (ruots.Malmgård) onKaarelan kaupunginosan ja peruspiirin osa-alueHelsingissä.[4] Siellä asuu 9 134 asukasta (31.12.2024)[2], ja työpaikkoja siellä on 1 580 henkilölle (31.12.2022)[3].Malminkartano sijaitsee Helsingin luoteisnurkassa. Aluetta rajoittavat lännessäVihdintien itäpuolella sijaitseva teollisuusalue, etelässäMätäjoki ja pohjoisessaVantaan raja. Itäpuolella sijaitsee vanhaa kartanoa ympäröivä Kaarelanpuisto. Alueen talokanta on pääosin matalaa, kerrostaloja ja rivitaloja.
Malminkartanon kartanon ensimmäinen haltija oli amiraaliBengt Juusten vuosina 1579–1602. Seuraavia haltijoita on ollut 19 aina luutnanteista ratsumestareihin. Kartanon päärakennus on yksikerroksinen vaaleanharmaa puurakennus vuodelta 1734. Kartanoa on ympäröinyt laaja omenatarha, joka on osaksi edelleen jäljellä. Tilan ulkorakennuksiin kuului sittemmin puretutnavetta,talli ja lantalarakennus sekäpaja, valjas- ja maitohuonerakennukset. Tarkastuspöytäkirjassa vuodelta 1881 mainitaan seitsemän torppaa:Weckborgin,Stärken,Honkasuon,Alkärrin,Magnuskärrin,Pilslättin jaNabon torpat.
1800-luvulla kartanossa järjestettiin metsästysjuhlia. Vuonna 1871 Wilhelm Beckerin perhe järjesti maksullisen juhlan, jonka tuotolla rahoitettiin Helsingin pitäjän ensimmäinen pienten lasten koulu. Opetusta annettiin sekä ruotsiksi että suomeksi, koska kartanon läheisyydessä asui suomenkielistä maatyöväkeä.[5] Vankisiirtolan aikana tilalla tehtiin parannuksia ja uudistuksia, raivattiin ja kunnostettiin metsittyneitäpeltoja janiittyjä. Tilan pelloista salaojitettiin yli 128 hehtaaria. Sähkö tilalle vedettiin vuonna 1934Pitäjänmäeltä Strömbergin tehtaalta.
Tila alueineen siirtyi vuonna 1942Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliselle tiedekunnalle. Siellä järjestettiin runsaasti erikoiskursseja. Myöhemmin tiedekunta siirtyi HelsinginViikkiin.[6]
Malminkartanossa on toiminutValtion maatalouskoneiden tutkimuslaitos 1946–1979.
Malminkartanon lähiö alkoi syntyä suunnitelmissa 1969. Nykyisen kaupunginosan läpi linjattiin kulkemaanVantaankosken kaupunkirata (Martinlaakson rata), joka määritti Malminkartanon keskustan paikan. Rataa lukuun ottamatta alueen suunnitelmat olivat vielä avoinna. Malminkartanon asemakaavan pääsuunnittelija oliHeikki Kaitera. Hänen ajatuksenaan oli toimintojen sekoittaminen suunnittelemalla työpaikkoja ja asumista samoihinkortteleihin. Vanhoja peltoteitä käytettiin osittain hyödyksi katuverkon pohjana. Kaitera halusi Malminkartanosta erilaisen kuin muista vanhemmista lähiöistä. Kaavan tavoitteena oli luoda vaihtelevaa kaupunkitilaa eurooppalaistyylisesti inhimillisellä mittakaavalla, sen vuoksi kaavaan sisältyitoreja, kujia ja viheralueita. Rautatieasemalta on koko alueelta kävelyetäisyys ja autoliikennettä on rajoitettu.[7] Alueen keskusta-alueen omaleimaisenErskine-korttelin suunnitteli arkkitehtiRalph Erskine vuosina 1978–1981. Erskine kutsuttiin mukaan suunnitteluun vuonna 1978, sillä keskustaan haluttiin omaleimainen ilme. Suunnitteluun ja talojen julkisivujen elävöittämiseen osallistui myös alueen asukkaita.[8]
Martinlaakson rata avattiin vuonna 1975, mutta 220 metriä pitkässä tunnelissa sijaitsevaMalminkartanon rautatieasema avattiin kolme vuotta myöhemmin vuonna 1978.
Alueen suurin koulutuslaitos onAEL alueen pohjoisosissa (Kaarnatie 4). Koulutuslaitoksen yhteydessä toimii myöshotelli.[9] Malminkartanossa on kaksi ala-asteen koulua: Pihkapuiston ala-aste pohjoisosassa sekä Malminkartanon ala-aste eteläosassa.Apollon yhteiskoulussa toimivat sekä yläaste ettälukio.
Ympäri Malminkartanoa toimii useita päiväkoteja[10]
Malminkartanossa toimii Helsingin kaupunginMalminkartanon terveysasema (Luutnantintie 12–14). Terveysasemalla toimii kunnallinen hammashoitola ja neuvola. Terveysasemalla ei enää olelaboratoriota.
Luutnantinpolulla toimiifysioterapiaa tarjoava fysikaalinen hoitolaitos.[11]
Malminkartanonkuntoutussäätiö toimii osoitteessa Pakarituvantie 4, ja tuottaa kuntoutuspalveluita työikäisille sekä vajaakuntoisille. Se harjoittaa myös tutkimusta, koulutusta ja kehittämistoimintaa.[12][13]
Tuulenpesänkujalla toimii mielenterveyskuntoutujille asumispalveluja tarjoavaSarannekoti.[14]
Alueen länsilaidalla, Vihdintien itäpuolella sijaitsee Helsingin korkein kohta,Malminkartanonhuippu eli täyttömäki, joka muodostettiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976–1996. Paikalliset tuntevat mäen nimelläJätemäki taiJättäri. Täyttömäki nousee merenpinnasta 90 metrin korkeuteen, ja sen ympäristö on paikallisten keskuudessa suosittua ulkoilu- ja lenkkeily-ympäristöä. Huipulla onHanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteosTuulet ja suunnat. Täyttömäen huipulle johtavat portaat ovat Helsingin pisimmät ja käsittävät 426 askelmaa.
Mätäjoen alue on alueen eteläosissa Malminkartanon jaKannelmäen välissä.
Kartanonhaka on Mätäjoen molemmin puolin. 1980-luvulla rakennettu puisto on suosittu ulkoilualue. Alue on suureksi osaksi tasaista nurmialuetta, mutta länsireunassa on näkösuojaksi Konalan teollisuusaluetta vasten nostettu maanpintaa ja istutettu puustoa. Kartanonhaan alueella on Kartanonhaan palstaviljelyalue, nurmikenttä ja koirapuisto. Mätäjoen lähistöllä aivanKonalan rajalla on skeittipuisto.Kannelmäen Voimistelijat ry järjestää toukokuussaMätäjoki-juoksun jaKaarela-Seura ry järjestää vuosittain kesäkuussaMätäjoki-festivaalin.[15]
Kaarelanpuisto sijaitsee alueen itäosissa. Kaarelanpuistossa sijaitsee historiallisen Malminkartanontupa ja sen pihapiiriä. Pihapiirin alueella sijaitsevassa Fruticetumissa eli yliopiston koetilan hedelmäpuutarhassa oli alun perin yli 2 500 hedelmäpuuta. Nykyisin omenatarhasta on jäljellä enää sen itäosa, sillä länsiosaan rakennettiin vuonna 1998 kerrostalon ja viiden rivitalon muodostama taloyhtiö. Nykyisin jäljellä on noin 350 puuta enimmäkseen omenapuista, mutta myös päärynä-, luumu- ja kirsikkapuita. Hedelmätarhan omistaa nykyisin Helsingin kaupungin rakennusvirasto, ja siellä järjestetään vuosittain avoimen ovien päiviä.[16]
Kaarelanpuistossa toimii myösKaarelan Ratsutalli Oy:n hevostalli.
Piianpuisto sijaitsee alueen eteläosissa. Puiston keskellä ovat ennen lähiön syntyä rakennetut vanhat rakennuksetRenki jaPiika. Rengin tiloissa toimii Malminkartanon asukasyhdistys ja Piiassa leikkipuisto Piika. Asukasyhdistys järjestää leikkipuistossa vuosittain loppukesästä perinteisetMalminkartanon Elojuhlat.[17] Piianpuisto länsiosan suunnitteli vuonna 1982 arkkitehtiopiskelijaAlf Lindström. Puiston kohdalla olleen suuren valtaojan kohdalle kaivettiin lampi ja ylijäämämaa kasattiin sen ympärille kumpareiksi.[18] Vuonna 2014 Piianpuisto remontoitiin, lampi kunnostettiin ja leikkikenttää ja oleskelualueita parannettiin.
Muita eteläosissa sijaitsevia puistoja ovat Arentipuisto sekä Von Glanin puisto. Pohjoisosissa on kolme puistoa: Kartanonmetsä, Pihkapuisto ja Kaarnapuisto.
Kätevin yhteys Malminkartanoon onHelsingin jaLentoaseman suuntiin ajavatI- ja P-junat. Heinäkuussa 2015 avattuKehärata avasi Malminkartanosta junayhteyden myösLentoasemalle ja Tikkurilaan.
Malminkartanon kautta kulkevat seuraavat bussilinjat:
MyösVihdintien seutulinjabussit jarunkolinja 560 ovat hyvä yhteys Malminkartanoon.[27]
Alueen päätienä toimii KonalastaVihdintieltä (seututie
) kohti VantaanKaivokselaa kulkeva Malminkartanontie, joka johtaaHämeenlinnanväylälle eli valtatielle
. Alueen päätienä eteläosia kiertää Kartanonkaari, josta erkanevat asuinkadut kaaren sisään. Alueen pohjoisosan päätieverkon muodostavat radan itäpuolella Myyrmäkeen johtava Korutie ja radan länsipuolella Naapuripellontie.
Malminkartanon suunnittelussa keskeisiä olivat kävelykatujen ja aukioiden verkostot. Kävelykatujen verkosto haarautuuMalminkartanon asemalta eri suuntiin. Alueen eteläosissa sijaitsevalta Malminkartanonaukiolta lähtee lounaan suuntaan Puustellinpolku, joka jatkuu Puustellinaukiolta etelään ja Vuokraajanpolkuna länteen. Radan itäpuolelta Luutnantinaukiolta johtaa Luutnantinpolku etelään. Alueen pohjoisosista Tuohiaukiolta lähtevät Kaarnapolku länteen sekä Tuohipolku luoteeseen.
Alueen teiden nimistö jakaantuu eri teemoihin jokseenkin neljän lohkon mukaisesti. Eteläosassa, radan länsipuolella, ovat kartanoaiheiset nimet (kuten Kartanonvoudintie, Puustellintie, Viljelijäntie), kun taas radan itäpuolella on alueen historiaan ja sen henkilöihin viittaavaa nimistöä (esimerkiksi Juustenintie, Jägerhornintie, Luutnantintie). Pohjoispuoliskon länsiosassa nimet ovat enimmäkseen puuaiheisia (Pihkatie, Kaarnatie, Neulastie, Naavapolku, Tuulenpesäntie ym.) ja itäosassa eli Rukkilassa nimet liittyvät luontevastirukkeihin ja kutomiseen (kuten Kehruuaukio, Rukkilanpolku ja Värttinäkuja.)
Rukkila-nimi tulee maanviljelystalouden professorinRurik Pihkalan mukaan. Hänen sydämenasiansa oli kehittää Malminkartanon tilaa opetuskäyttöön. Tila oliHelsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan hallinnassa vuosina 1942–1979. Pihkalan etunimen mukaan on nimetty Rukkila (rakennuksen kutsumanimi), Rukkilantie, Rukkilanrinne ja Rukkilanpolku.[28]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaMalminkartanoWikimedia CommonsissaHelsingin kaupunginosat ja niiden osa-alueet suurpiireittäin | ||
|---|---|---|
| Eteläinen suurpiiri |  | |
| Läntinen suurpiiri |
| |
| Keskinen suurpiiri | ||
| Pohjoinen suurpiiri | ||
| Koillinen suurpiiri | ||
| Kaakkoinen suurpiiri | ||
| Itäinen suurpiiri | ||
| Östersundomin suurpiiri | ||