Harold Malcolm Watts Sargent (29. huhtikuuta1895Stamford,Lincolnshire –3. lokakuuta1967Lontoo) olibrittiläinenkapellimestari.[1]
Sargent syntyi työväenluokkaiseen perheeseen ja liittyi lapsena kuoropojaksiPeterboroughin tuomiokirkkoon. Hän opiskeliurkujensoittoa ja pääsi stipendilläStamford Schooliin.[2] Hän sai diplominRoyal College of Organistsista 16-vuotiaana[1] sekä kandidaatin arvonDurhamin yliopistosta[2] ja valmistui parikymppisenä nuorimmaksienglantilaiseksi musiikin tohtoriksi. Debyyttinsä Sargent teki vuonna 1921 johtaessaanHenry WoodinQueen's Hall -orkesteria oman teoksensa esityksessä. Vuonna 1923 hän liittyiRoyal College of Musicin henkilökunnan jäseneksi. Hän toimi seuraavana vuonnaRobert Mayerin lastenkonserttien pääkapellimestarina.[1]
Sargent perusti vuonna 1922 harrastelijapohjaltaLeicesterin sinfoniaorkesterin, jota johti vuoteen 1939 saakka. Hänen johdollaan orkesterista tuli niin maineikas, että se veti puoleensa eturivin solisteja, kutenBenno Moiseiwitschin. Moiseiwitsch myös antoi Sargentille ilmaistapianonsoiton opetusta ja piti tätä riittävän lahjakkaana menestyksekästä konserttipianistin uraa varten. Vuonna 1927Sergei Djagilev kiinnitti Sargentin johtamaanBallets russesia, jossa tämä jakoi kapellimestarin tehtävätIgor Stravinskyn jaThomas Beechamin kanssa. Sargent oli mukana myös vuonna 1928 alkaneella viimeisellä Ballets russes -kaudella.[2]
Sargent käynnisti Courtauld–Sargent-konserttisarjan vuonna 1929.[1] Se oli suunnattu erityisesti henkilöille, jotka eivät olleet aiemmin käyneet taidemusiikin konserteissa. Konserttisarjalla tavoitettiin suuri yleisö, ja siellä esitettiin uusiakin teoksiaArthur Blissiltä,Zoltán Kodálylta,Sergei Prokofjeviltä,William Waltonilta ja muilta.[2]
Vuonna 1932 Sargent avusti Thomas BeechamiaLontoon filharmonikkojen perustamisessa.[1] Hän alkoi kuitenkin saman vuoden lokakuussa kärsiätuberkuloosin aiheuttamasta työkyvyn menetyksestä, joka kesti lähes kahden vuoden ajan. Vuonna 1936 Sargent johti ensimmäistä kertaaoopperanCovent Gardenissa; kyse oliGustave Charpentierin teoksestaLouise. Sargent oli ankaran johtajan maineessa ja sai vihollisia muusikoista etenkin kerrottuaan vuonna 1936 haastattelussa, että orkesterimuusikko ei hänen mielestään ansainnut elinikäistä työpaikkaa. Tämä aiheutti suosion vähenemistä muusikoiden keskuudessa siksikin, että Sargentia oli laajalti tuettu hänen vaikean sairautensa aikana.[2]
Sargent teki kolme pitkääAustralian- jaUuden-Seelannin-kiertuetta. Hän oli vähällä hyväksyä pysyvän nimityksenAustralian Broadcasting Corporationin tehtäviin, mutta suunnitelma peruuntuitoisen maailmansodan puhkeamiseen ja kotimaahan paluuseen. Sargent johti sodan aikanaHallén orkesteria sekäLiverpoolin filharmonikkoja ja tuli suosituksi radioesiintyjäksi. Hän piti laajoja konserttikiertueita ympäri maata taisteluhengen kasvattamiseksi. Eräässä tunnetussa tapauksessa ilmaisku keskeyttiLudwig van Beethoveninseitsemännen sinfonian esityksen; Sargent keskeytti soiton, totesi yleisölle salin sisällä olevan turvallisempaa kuin ulkona ja jatkoi konserttia sitten tavalliseen tapaan.[2]
Sargentin kiinnitys Hallé-orkesteriin kesti vuoteen 1942 ja Liverpoolin filharmonikkoihin vuoteen 1948. Hän toimiBBC:n sinfoniaorkesterin johdossa vuoteen 1957. Vuodesta 1948 kuolemaansa Sargent vastasiProms-festivaalista.[1] Kesäkuussa 1956 Sargent kävi tapaamassaJean SibeliustaAinolassa.[2]
Sargent ansioitui myöskuoronjohtajana, jona hän työskenteliRoyal Choral Societyssa (1928–1967[2]) jaHuddersfield Choral Societyssa.[1] Erityisen tunnetusti Sargent johti 1920–1930-luvuillaRoyal Albert HallissaSamuel Coleridge-TaylorinThe Song of Hiawatha -teoksen esityksiä.[2] Hän edisti halki uransa brittiläistä musiikkia. Hän johti kantaesitykset esimerkiksi teoksistaAt the Boar's Head (1925,Gustav Holst),Hugh the Drover (1924,Ralph Vaughan Williams),Sir John in Love (1929, Vaughan Williams) jaBelshazzar's Feast (William Walton).[2] Sargent sai ritarinarvonsa vuonna 1947.[1]
Sargentin terveys alkoi heiketä taas 1960-luvun puolessavälissä. Hän olihaimasyöpäleikkauksessa heinäkuussa 1967, mutta esiintyi vielä tuon vuoden syyskuussa Last Night of the Proms -tapahtumassa, jossa luovutti tehtävänsä seuraajalleenColin Davisille. Sargent kuoli kaksi viikkoa myöhemmin 72-vuotiaana.[2]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
