| Malarialoisiot | |
|---|---|
 Plasmodium falciparum veren sivelyvalmisteessa | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Chromalveolata |
| Kaari: | Alveolata |
| Alakaari: | Itiöeläimet Apicomplexa |
| Luokka: | Aconoidasida |
| Lahko: | Haemosporida |
| Heimo: | Plasmodiidae |
| Suku: | Malarialoisiot Plasmodium Marchiafava & Celli, 1885 |
| Katso myös | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Malarialoisiot[1][2] (Plasmodium) onitiöeläimiin kuuluva yksisoluistenloiseliöiden suku, johon kuuluu yli 200 lajia ja niiden alalajeja. Malarialoisioninfektio aiheuttaamalariaa. Ihmisten lisäksi malarialoisiot voivat infektoida muita kädellisiä, nisäkkäitä, lintuja ja matelijoita. Esimerkiksi lintuja infektoivia plasmodiumlajeja on yli 150.[3] Kaikilla suvun lajeilla on 14kromosomia, yksimitokondrio ja yksiplastidi.
Ihmisen malariaa aiheuttaa yleisimmin neljä malarialoisiolajia:Plasmodium falciparum,Plasmodium vivax,Plasmodium ovale jaPlasmodium malariae. Myös apinan malarialoisiolajinP. knowlesin on kuvattu harvoin aiheuttaneen malarian ihmiselle. Ihmisen malarialoisten vektorina toimivatnaarashorkkahyttyset (Anopheles), joiden pistosta malarialoisio siirtyy ihmisen elimistöön.[4]
Malarialoisiot voidaan tunnistaa verestä valomikroskoopin avulla. Joissain injektioissa loisioiden määrä on niin pieni, ettei se ole havaittavissa mikroskoopista. Infektio voidaan kuitenkin havaita verestä polymeraasiketjureaktio- (PCR) tai entsyymivälitteisen immunosorbenttimääritys (ELISA)-tekniikan avulla.[5]
Plasmodium-loision replikaatio tapahtuu vektoreiden avulla. Kun loisiota kantava hyttynen puree ihmistä,sporotsoiitti-itiöitä injektoituu ihmisen elimistöön. Itiöt kulkevat maksaan, missä ne replikoituvat ja kypsyvät schizonteiksi ja merotsoiiteiksi. Merotsoiitit puhkeavat maksasoluista verenkiertoon ja infektoivat punasoluja, aiheuttaen malariaa. Osa loisista kehittyy kantasukusoluiksi(gametosyytti), jotka tunkeutuvat uuteen hyttyseen tämän veriaterian aikana. Uusi hyttynen voi levittää loisen seuraavaan ihmiseen pistoksen avulla.[5]
Hyttyseen veriaterian yhteydessä tunkeutuvat kantasukusolut eli gametosyytit kokevat monta muodonmuutosta hyttysisäntänsä suolistossa. Perimältään koirasgametosyytit läpikäyvät kolmenkertaisen DNA:n monistumisen, jonka yhteydessä gametosyytti myös jakautuu kahdeksaksi liikkumiskykyiseksi mikrogameetiksi. Mikrogameetti muistuttaa etäisesti ulkonäöltään siittiötä ja etsii aktiivisesti hedelmöitettävää naarasgameettia. Hedelmöittymisessä sukusolut yhdistyvättsygootiksi, joka seuraavaksi monistaa DNA:nsa ja jakautuu meioottisesti. Tsygootti kehittyy edelleen liikkumiskykyiseksi ookineetiksi, joka tunkeutuu hyttysensuolistoepiteelin alle. Epiteelin alle loinen tunkeutuu noin 24 tunnin kuluessa alkuperäisestätartunnasta. Suolen seinämän alainen kehitys (ookysta) kestää jopa 16 päivää, minkä aikana loismäärä moninkertaistuu. Keskimäärin 2000 sporozoiittia purkaantuu kypsästä ookystasta kehitysvaiheen lopuksi ja vaeltaa hyttysensylkirauhasiin odottamaan seuraavaa veriateriaa ja pääsyä uuteen isäntään (selkärankainen)[6].
Ranskalainen lääkäriCharles Louis Alphonse Laveran löysi vuonna 1880 malariapotilaiden verestä loisia, jotka hän pystyi osoittamaan sairauden aiheuttajiksi. Hän sai työstään malarian ja trypanosomiaasin parissalääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1907. Italialaiset tutkijatGiovanni Battista Grassi,Amico Bignami,Giuseppe Bastianelli,Angelo Celli,Camillo Golgi jaEttore Marchiafava osoittivat malarian olevan veren kautta tarttuva loistauti, jonka vektorina ihmisillä toimiAnopheles-suvun hyttynen. Celli ja Marchiafava antoivat vuonna 1885 tutkimalleen malarialoissuvulle nimenPlasmodium. Brittiläinen lääkäriRonald Ross kuvasi vuonna 1897lintumalarian aiheuttajanPlasmodium relictumin kiertokulun hyttysestä lintuun. Myös hän sai työstään lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1902.[7]
