Malarian nimi tulee italian kielen sanoistamal’aria (paha ilma), koskasoisten alueiden pahan ilman uskottiin aiheuttavan tautia.[1]
Maailman terveysjärjestön mukaan malaria kuuluu maailman pahimpiin terveysongelmiin. Tautiin sairastui vuonna 2015 järjestön mukaan arviolta 212 miljoonaa ihmistä, ja heistä kuoli noin 429 000.[2] Suurin osa kuolleista oli lapsia.[3] Arvion mukaan malariatapauksista noin 92 prosenttia esiintyi WHO:n Afrikan toimialueella, 10 prosenttia Kaakkois-Aasiassa ja kaksi prosenttia itäisen Välimeren toimialueella. Vuosina 2010–2015 malariatapausten määrä pieneni arvion mukaan 21 prosenttia ja kuolonuhrien määrä 29 prosenttia.[2] Malaria aiheuttaa merkittävästilapsikuolleisuutta, silläSaharan eteläpuolisessa Afrikassa kuolleista 70 prosenttia oli alle viisivuotiaita.[4]
Ihmistä haittaavamalariasääskien levittämä malariaparasiitti on alun perin kehittynyt gorilloilla.[5]
WHO hyväksyi ensimmäisen malariarokotteen käyttöön 6. lokakuuta 2021.[6][7]
Anopheles gambiae imemässä verta. Kuvassa näkyvät horkkahyttysille tyypilliset pitkähköt takaraajat ja siten koko hyttysen jyrkempi kulma ihoon nähden.
Malarialoisiot eli plasmodit ovatPlasmodium-sukuisia itiöeläimiä (Apicomplexa). Ne kuuluvatChromalveolata-kunnanAlveolata-pääjaksoon, kuten myöspanssarilevät jaripsieläimet. Ihmisillä malariaa aiheuttavia malarialoisiolajeja ovatP. falciparum,P. vivax,P. ovale jaP. malariae. Yleisin ja vaarallisin niistä onP. falciparum, joka aiheuttaa noin 80 prosenttia malariatapauksista ja 90 prosenttia malariakuolemista. Apinoilla, jyrsijöillä, linnuilla ja muilla eläimillä esiintyy omia plasmodilajejaan, muun muassaP. knowlesi,P. inui,P. cynomolgi,P. simiovale,P. brazilianum,P. schwetzi jaP. simium. Näistä ainakinP. knowlesi jaP. cynomolgi ovat aiheuttaneet malariaa myös ihmiselle, mutta se on hyvin harvinaista.lähde?
Kun malarialoinen siirtyy hyttysestä ihmiseen, se on noin yhdenmikrometrin pituinen ja kapeasporotsoiitti. Se kulkeutuu ihmisen veren mukanamaksaan, jossa se tunkeutuu johonkin maksan soluun ja lisääntyy siellä jakautumallakryptotsoiiteiksi. Ne tunkeutuvat toisiin maksan soluihin ja lisääntyvät niissä edelleen. Osa kryptotsoiiteista siirtyy kuitenkin verenpunasoluihin, ja niitä sanotaanmerotsoiiteiksi. Kun ne ovat edelleen lisääntyneet, ne poistuvat tietyn ajan kuluttua punasoluista ja tunkeutuvat toisiin soluihin. Tällöin niiden myrkylliset aineenvaihduntatuotteet purkautuvat vereen ja aiheuttavat malarialle tyypillisen kuumekohtauksen. Tämä toistuu täysin säännöllisin väliajoin, koska samalla malarialoislajilla tapahtumasarjan kestoaika on varsin tarkoin vakio, joskin eri pituinen eri lajeilla, ja saman potilaan veressä olevat loiset polveutuvat kaikki samalla kertaa vereen joutuneista sporotsoiiteista.[8]
Nekin kryptotsoiitit, jotka jatkavat kehitystään maksassa, tunkeutuvat lopulta verisoluihin, mutta siellä ne eivät enää jakaudu vaan jäävät lepotilaangametotsyytteinä. Niiden kehitys pääsee jatkumaan vain, jos ne joutuvat jälleen hyttyseen sen imiessä verta ihmisestä. Hyttysen ruoansulatuskanavassa niistä tulee sukusoluja: joko suuriamakrogameetteja tai pieniämikrogameetteja. Mikro- ja makrogameetin yhtyessä syntyytsygootti, joka kulkeutuu hyttysen suolen seinämään. Siellä se jakautuu jälleen uusiksi sporotsoiiteiksi, minkä jälkeen kierros voi alkaa jälleen alusta.[8]
Malarian oireita ovat voimakkaatkuumekohtaukset, jotka alkavat toistuvina vilunväristyksinä elihorkkana. Kuumeen laskemiseen liittyy runsaastihikoilua. Malariatartunnan alkuvaiheessa tautiin saattaa liittyä vatsaoireita,ripulia sekä hengitysteiden- jahermoston oireilua. Malariapotilas saattaa olla hyvin sekava, ja tajunta saattaa heikentyäkoomaan asti. Malariaepäilyn voi todentaa laboratoriossa verinäytteestä. Punasoluissa majailevat malarialoisiot erottaamikroskoopilla sively- tai paksupisaravalmisteessa.lähde?
Malariaa käytettiin aikoinaankupan eli syfiliksen hoitomuotona. Potilaisiin tartutettiin malaria tarkoituksella, sillä malariaan liittyvän korkean kuumeen uskottiin parantavan kupan.lähde?
2000-luvullaSuomessa on todettu vuosittain keskimäärin 20–40 malariatapausta, joista 80–90 prosenttia on peräisin Afrikasta.[10] Kotoperäistä malariaa elihorkkaa on esiintynyt Suomessa vielä1800-luvun lopullaSuomenlahden rannikolla. Suomi on maailman pohjoisin alue, jossa malariaa on esiintynyt kotoperäisenä.[11] Suomessa esiintynyt muoto on todennäköisesti ollutP. vivax,[12] joka hupeni yksittäistapauksiksi, ja nykyisin kotoperäinen muoto lienee Suomesta tyystin hävinnyt. Vuosina 1944–1945 esiintyi Suomessa vielä parin tuhannen tapauksen epidemia.[13]. Malaria voi tarttua ainoastaan horkkasääskien eliAnopheles-suvun hyttysten kautta. Näistä Suomessa elää vain yksi laji (Anopheles maculipennis).lähde? Lisäksi Suomessa on havaittu vuosien 2013–2018 välillä täällä ennen havaitsematon laji, joka kykenee välittämään malariaa,Anopheles daciae.[14]
Malariaa esiintyi Suomessa yleensä vain lämpimien kesien jälkeen, sillä malarialoision suvullinen lisääntyminen kestää pari viikkoa ja vaatii jatkuvan yli 19 °C:n lämpötilan. Kuitenkin kotoperäistä malariaa on Suomessa todettu aina Oulun leveydellä asti.lähde?
Malarian hoitoon on pitkään käytettyklorokiinia, joka on halpa ja aiemmin myös tehokas lääke.P. falciparumin kehittämä klorokiiniresistenssi on kuitenkin levinnyt laajoille alueille Aasiassa ja Afrikassa, eikä klorokiinia siksi suositella enää malarian estoon tai hoitoon kuin yksittäisillä alueilla maailmassa. Toistaiseksi malarian hoitoon käytettäviä lääkeaineita ovat muun muassameflokiini,doksisykliini,atovakoni-proguaniili-yhdistelmävalmiste,kiniini,primakiini sekäartemisiini ja sen johdannaiset.lähde?
Yhdysvalloissa on hyväksytty vuonna 2018 malarian hoitoon uusi lääketafenokiini. Sillä hoidetaanvivax-malaria kerta-annoksella. Suomessa löydetään vuosittain 5–10 vivax-malariatapausta, ja sitä yleisempi onfalciparum-malaria. Tafenokiini ei sovi niille vivax-malarian saaneille, joilla on tietynlainen geneettinen entsyymipuutos, sillä se aiheuttaa heille veren punasolujen hajoamista ja vakavaa anemiaa. Suomessa puutosta ei juuri tavata.[15]
Tartunnan ehkäisemiseksi on suojauduttava tautia levittäviltä hyttysiltä. Se tapahtuu parhaiten pukeutumalla peittäviin vaatteisiin ilta- ja yöaikaan, jolloin hyttyset liikkuvat eniten. Paljaat alueet tulee käsitelläDEET:tä sisältävillä hyttyskarkotteilla. Tehokas keino malarian torjuntaan on hyttysverkko nukkumispaikan ympärillä, jos verkko on ehjä ja verkon alareunan kääntää patjan alle.Permetriini-torjunta-aineella käsitelty verkko antaa paremman suojan kuin käsittelemätön verkko. Suositeltavimpia ovat pitkäkestoisella torjunta-aineella käsitellyt LLITN-verkot (long-lasting insecticide treated net). Permetriinikäsiteltyjä verkkoja saa vähänlaisesti Suomesta, mutta malaria-alueen kaupoista niitä usein löytyy. Vaikka tehokkaiksi suojiksi havaittujen, hyönteismyrkyllä käsiteltyjen hyttysverkkojen kattavuus oli lisääntynyt merkittävästi 2010-luvulla, hyönteisverkot oli uniensa turvana käytössä vuonna 2015 Saharan eteläpuolisessa Afrikassa riskialueiden väestöstä vasta 53 prosentilla.[4]
Malariaa levittävät hyttyset ovat yhä enenevässä määrin immuuneja hyönteismyrkyille.[3]
Malariariski voi vaihdella malaria-alueellakin paikkakunnittain ja ajanjaksoittain. Sadekaudella ja kosteilla alankoalueilla riski on yleensä suurin, kaupungeissa ja ylänköalueilla on usein vähemmän malariaa levittäviä hyttysiä. Myös majoituksen laatu ja matkaajan fyysinen tila vaikuttavat riskiin.lähde?
Malariaan on olemassa estolääkitys, joka pienentää riskiä sairastua huomattavastilähde?. Estolääkitys määritellään yksilöllisesti, ja siinä otetaan huomioon niin matkan kohteet kuin sen kesto. Estolääkkeet tulee ottaa säännöllisestilääkärin ohjeen mukaan, eikä annosta saa muuttaa matkan aikana tai sen jälkeen ilman lääkärin ohjeita. Käytettyjä estolääkkeitä ovat muun muassameflokiini (Lariam),doksisykliini,atovakoni-proguaniili-yhdistelmävalmiste sekäklorokiini (Heliopar), jota suositellaan vain harvoille alueille, sillä malaria on kehittänyt sille resistenssin[16].
Estolääkkeillä on sivuvaikutuksia. Esimerkiksi meflokiinilla esiintyy toisinaan psyykkisiä sivuvaikutuksia ja hiustenlähtöä. Myös doksisykliinillä on runsaasti haittavaikutuksia. Amodiakin ja Fansidar on osoittautuneet jopa hengenvaarallisiksi, eikä niitä pidä käyttää kuin pakkotilanteessa.[16]
Malarone on uudehko, melko kallis estolääke, jolla ei tiedetä olevan kovin paljon sivuvaikutuksia.[16] Uutuutena ovat tulossa vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttavatartemisiinijohdannaiset, joiden saatavuus Suomessa on vielä rajoitettua.lähde?
Estolääkitys ei takaa täyttä suojaa, ja siksi kuumeilevien ja matkalta palanneiden matkailijoiden on syytä hakeutua tutkimuksiin. Jotkut malariaa aiheuttavat loiset saattavat tartunnan jälkeen säilyämaksasoluissa pitkiä aikoja ja aiheuttaa varsinaisen taudin puhkeamisen vasta useita viikkoja matkan jälkeen.lähde?
Malarialoiset ovat yleisesti käytetyille lääkkeille yhä enenevässä määrin immuuneja.[3]
Vuonna 2015 hyväksyttiin käyttöön maailman ensimmäinen malariarokoteMosquirix (lääkenimi RTS,S).[17]Euroopan lääkevirasto on hyväksynyt sen käytettäväksi 6 viikosta 17 kuukauden ikäisille malaria-alueella syntyneille ja asuville lapsille Euroopan unionin ulkopuolella.[18] Rokote pyrkii estämään loisen pääsyn maksaan, jossa se lisääntyy.[19] Malariarokotteen lisäksi rokote antaa suojanHepatiitti B -tartuntaa vastaan.[18]
Rokote tarjoaa lyhytaikaisen suojan malariaa vastaan. Se voi säästää lapsen hengen riskialtteimmassa ikävaiheessa.[18] Se on tehokas vain, jos otetaan kaikki neljä annosta.[17] Silti täyden rokotesarjan suoja kestää vain noin neljä vuotta. Kolmen rokotuksen jälkeen rokotteen teho heikkenee lähes olemattomaksi puolentoista vuoden kuluessa kolmannesta rokotteesta.[3] Vauvoille annetulla kolmella annoksella rokote estää alle puolet malariatartunnoista. Isommilla lapsilla kolmen annoksen teho on 26 prosenttia ja neljän annoksen teho 39 prosenttia. Rokotetta suositellaan käytettäväksi hyttysverkkojen kanssa yhdessä,[20] sillä hyttysverkot suojaavat tartunnalta rokotetta paremmin.[17]
RTS,S-rokoteaihio kehitettiin vuonna 1987Glaxo Smith Klinen laboratoriossa.[19] Rokotteen ensimmäiset testaukset aloitettiin Afrikassa, 1998,[17] ja laajemmat III-vaiheen testaukset tehtiin yli 15 000 lapsella vuosina 2009–2014.[20] Glaxo Smith Kline ryhtyi yhteistyössäBill ja Melinda Gatesin säätiön kanssa vuonna 2001 kehittämään RTS,S:stä rokotetta vastasyntyneille ja pikkulapsille. Se sai myyntiluvan Euroopassa vuonna 2015. Rokote tarjoaa osittaisen suojan malariaa vastaan lapsilla.[19] Suurin osa malariaan kuolleista on alle viisivuotiaita lapsia, minkä vuoksi rokote on suunnattu lapsille. Rokotetta ei ole saatavana matkailijoille.[17]
Rokotuskokeilu aloitettiin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa vuonna 2019. Rokottamisella on pyrkimys vähentää lasten kuolleisuutta tautiin.[19] Rokote ei ole ollut erityisen tehokas vastasyntyneillä.[17] Kokeilussa havaittiin, että rokotteen saaneet lapset saivataivokalvontulehduksen kymmenen kertaa verrokkiryhmää useammin. On kuitenkin esitetty mahdollisuus, että verrokkiryhmälle annettu rabies-rokote auttoi vähentämään aivokalvotulehduksen määrää, sillä sen esiintyvyys verrokkiryhmässä oli huomattavan vähäistä. Rokotuskokeilun tuloksia on tarkoitus arvioida vuonna 2023.[3]
Rokotteen on myös pelätty altistavan ihmisiä taudille liiallisen turvallisuudentunteen vuoksi, sillä on esitetty pelkoja, että ihmiset luottavat rokotteen tehoon liikaa ja saattavat nukkua ilman hyttysverkkoa tai vanhemmat voivat olla testaamatta lastaan malarian varalta tämän oireillessa. Rokotetta on myös kritisoitu kalleudesta. Lasta kohden rokottaminen maksaa 20 dollaria, kun taas hyttysverkko maksaa 5 dollaria ja malarialääkkeet 1,5 dollaria.[3]
Ihmisille on kehittynyt luontaisia vastustusmekanismeja eli resistenssiä malariaa vastaan. Perinnöllisiä vastustusmekanismeja tavataan enemmän malaria-alueilla kuin muualla maailmassa.
Sirppisoluanemiaa aiheuttava geeni toimiiheterotsygoottina muotona vastustusmekanismina malariaa vastaan. Siksi sirppisolugeeniä on yleisemmin Afrikassa ja Afrikasta kotoisin olevan väestön keskuudessa kuin muissa väestöryhmissä.[21]
Duffy-antigeeni on punasolujen pinnalla olevaglykoproteiini. Antigeenit toimivat reseptoreinasytokiineille, mutta myösP. vivax jaP. knowlesi -loisille. Suurella osallaLänsi-Afrikan väestöstä ja noin 70 prosentillaafroamerikkalaisista ei ole näitä antigeenejä punasolujensa pinnalla. Sitä kutsutaan Duffy-negatiivisuudeksi. Duffy-negatiivisuuden ansiosta henkilö on vastustuskykyinenP. vivax jaP. knowlesi -loisille. SiksiP. vivax -loisen aiheuttama malaria on Afrikassa vähentynyt.[22]
Useat toistuvat malariainfektiot voivat johtaa osittaisenhankitun immuniteetin eli vastustuskyvyn muodostumiseen. Malaria edelleen infektoi tällaisia henkilöitä, mutta oireet ovat usein lievempiä. Alle 5-vuotiaat lapset ovat suurimmassa riskissä kuolla malariaan, sillä heille ei ole vielä kehittynyt vastustuskykyä malariaa vastaan. Myös henkilöt, jotka eivät ole aiemmin altistuneet malarialle, kuten turistit, ovat suuremmassa riskissä sairastua vakavasti päätyessään malaria-alueelle.[23]
Ennen DDT:n käyttöaihetta hyönteismyrkkynäYhdysvalloissa oli malariaongelmaetelävaltioiden alueella.selvennä Vuosina 1947–1951 malaria kyettiinvaltiollisen ohjelman puitteissa hävittämään Yhdysvalloista DDT-ruiskutusten avulla. Ohjelmaa hoitanut virasto keskittyi sen jälkeen malariatilanteen seurantaan Yhdysvalloissa ja avun tarjoamiseen malarian hävittämiseksi tai kontrolloimiseksi kehitysmaissa.[26]Britit raportoivat hävittäneensä malarianCeylonista DDT:n avulla.[27]
Syyskuussa 2006 Maailman terveysjärjestö WHO salli uudelleen DDT:n käytön hyönteismyrkkynä malaria-alueilla.[28]Bill ja Melinda Gatesin säätiön tavoitteena on hävittää malaria vuoteen 2040 mennessä.[29][30] Säätiö on aloittanut työskentelyn malarian hävittämiseksi vuonna 2007, ja sen kumppani on Malaria No More -järjestö.[31]
Vuonna 2021 julkaistun tutkimuksen mukaan myösgeeniajureista saattaisi olla apua malarian leviämisen ehkäisyssä.[32]
Malaria on etenkin köyhien alueiden ongelma heikkojen resurssien takia. Asuinolojen modernisoituminen ja paraneminen auttaa vähentämään malariatartuntojen määrää huomattavasti, kun hyttysten pääsy asuintiloihin vaikeutuu.[33]
↑Stephen C. Peiper, Terence J. Hadley: From Malaria to Chemokine Receptor: The Emerging Physiologic Role of the Duffy Blood Group Antigen. Blood, 1.5.1997, nro 9, s. 3077–3091. PubMed:9129009ISSN 1528-0020Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Lucy S Tusting, Matthew M Ippolito, Barbara A Willey, Immo Kleinschmidt, Grant Dorsey, Roly D Gosling: The evidence for improving housing to reduce malaria: a systematic review and meta-analysis. Malaria Journal, 9.6.2015, nro 14. PubMed:26055986doi:10.1186/s12936-015-0724-1ISSN 1475-2875Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
Ei merkintää: kaikki rokotetaan † Vain riskiryhmät rokotetaan ‡ kausittainen rokote * Ei kuulu rokotusohjelmaan, mutta annetaan valtioneuvoston asetuksella
