Vuosina 1906–1913 ja 1921–1929 Gorki asui ulkomailla, enimmäkseenCaprilla. Neuvostoliittoon palattuaan hän mukautui sen ajan kulttuuripolitiikkaan mutta ei saanut enää matkustuslupaa ulkomaille.
Varhaisissa novelleissaan Gorki kuvaa venäläistä yhteiskuntaa usein poikkeusyksilöiden kautta. Gorkin romaaniÄiti (1907) kuvaa vuoden 1905 vallankumouksellista toimintaa. Gorkin luetuimpiin teoksiin kuuluvat kolme omaelämäkerrallista teosta:Lapsuuteni (1913–14),Maailmalla (1916) jaNuoruuteni yliopistot (1922).[2]
Kirjailijanimi Gorki tulee ’kitkerää’ tarkoittavasta venäjän sanasta.
Gorki jäi orvoksi yksitoistavuotiaana. Aluksi kuoli hänen isänsä, sitten veljensä ja lopuksi äitinsä. Orpopoika Gorki kasvoi tarinankertoja-isoäitinsä huomassa. Isovanhempien värjäämö-perheritys vei heidät vararikkoon, ja Gorki joutui työhön ansaitsemaan rahaa pennittömille isovanhemmilleen. Isoäidin kuoleman jälkeen Gorki yritti itsemurhaa joulukuussa 1887 ja kulki ympäri Länsi-Venäjää viiden vuoden ajan sekalaisissa töissä. Isoäidin tarinat ja matkoilla kerätyt kokemukset vaikuttivat suuresti Gorkin tuotantoon kirjailijana, kuten myös hänen elämänsä kurjuus ja toivottomuus.
Gorki pääsi toimittajaksi maakuntien sanomalehtiin ja otti käyttöön salanimen Gorki (suom.kitkerä) vuonna 1892 työskennellessäänKavkaz-lehdessä Tiflisin kaupungissa (nykyinenTbilisi). Hänen ensimmäinen kirjansaOtšerki i rasskazy (’esseitä ja tarinoita’) saavutti menestystä. Vuosisadan vaihteesta eteenpäin hänen kirjoituksissaan oli vahvasti poliittinen sävy. Hän vastusti julkisesti tsaarinvaltaa, ja hänet pidätettiin lukuisia kertoja.
Gorki ystävystyi Vladimir Uljanovin (tunnettu myöhemmin nimelläVladimir Lenin) kanssa vuonna 1902.lähde? Hänet valittiin vuonna 1902 kunniajäseneksi kirjallisuusakatemiaan, mutta keisariNikolai II perui päätöksen. ProtestinaAnton Tšehov jaVladimir Korolenko erosivat akatemiasta.
Gorki osallistuivuoden 1905 vallankumousyritykseen ja joutui vankilaanPietari–Paavalin linnoitukseen, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmänAuringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisestibolševikkiryhmän jäseneksi.Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattistaNovaja Žizn (’uusi elämä’) -lehteä.[3] Kun vallankumous kukistettiin ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Gorki vapautettiin ja karkotettiin maasta.
Gorki saapui vuoden 1906 alussaSuomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Gorkin kunniaksi järjestettiin kansanjuhla[4]. Hän kävi muun muassaHelsingissäAkseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa[5] jaHvitträskissä. Jatkettuaan SuomestaItaliaan hän kirjoitti siellä Suomelle puolustuspuheen, jossa hän sätti keisarin hallitusta, ”julmuudesta humaltunutta, rikoksista hullaantunutta” ja julisti: ”Tämä maa on kuin tienviittana monen muun maan tulevaisuudelle” kirjoituksessa, joka levisi kautta Euroopan[4].
Gorki matkusti vuonna 1906Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille.New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijä Maria Andrejeva ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksenKeltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmänViholliset. Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensaÄiti (1907), joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä senpropaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirjaVakooja (1907) puolestaan kertootsaarin salaisen palvelun (Ohranan) agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
Yhdysvalloista palattuaan Gorki asettui asumaan Caprille.[2] Gorki pyrki perustamaanCaprin proletaarinen kasvatus -koulun, mitä Lenin vastusti, koska hän epäili Gorkin keskittyvän kulttuuriin vallankumouksen sijaan. Tämän seurauksena Leninin ja Gorkin suhteet viilenivät.
Vuonna 1913Romanov-suvun 300-vuotisjuhlallisuuksien vuoksi myönnettiin yleinen armahdus, ja Gorki sai palata Venäjälle, jossa hän perustiKronikka-nimisen lehden.Ensimmäisen maailmansodan aikana Gorki otti sotaa vastustavan kannan, jonka vuoksi häntä syytettiin epäisänmaalliseksi ja saksalaisten vakoojaksi. Kun Nikolai II luopui kruunustahelmikuun vallankumouksessa, Gorki antoi lehdelleen uuden nimenUusi elämä. Nyt hän kuitenkin kannatti sodan jatkamista, koska pelkäsi rintamalta palaavien joukkojen kaatavan tasavaltalaisen hallituksen, sekä kääntyi myös Leniniä ja bolševikkeja vastaan, kun nämä pyrkivät kaatamaanväliaikaisen hallituksen.
Kaksi viikkoalokakuun vallankumouksen jälkeen hän kirjoitti: ”Lenin jaLev Trotski eivät ymmärrä mitään vapaudesta tai ihmisoikeuksista. He ovat jo vallan korruptoimia ja laiminlyövät häpeällisesti sananvapautta ja muita vapauksia, joiden puolesta demokratia taisteli.” Hänen lehtensä lopetettiin ja Lenin uhkaili tai rohkaisi Gorkia lähtemään maasta tai muuttamaan mielipiteitään. Elokuussa 1921 hänen ystävänsä jaAnna Ahmatovan aviomiesNikolai Gumiljov pidätettiin monarkististen näkemystensä vuoksi, ja pyrkiessään vapauttamaan Gumiljovin hän sai tietääTšekan jo ampuneen tämän.
Lokakuussa 1921 Gorki matkusti Suomen kautta kymmeneksi vuodeksi Italiaanfasistien vieraaksi.[4] Gorki lähti Italiaan myös terveydellisistä syistä, sillä häntä vaivasituberkuloosi.
Gorki palasi Venäjälle kesällä 1928 ja sai kansallissankarin vastaanoton. Sen jälkeen hän vieraili Neuvostoliitossa useita kertoja. Gorki palasi lopullisesti vuonna 1932 Neuvostoliiton johtajanJosif Stalinin kutsusta. Gorkin tulo pois fasistisesta Italiasta oli suuri propagandavoitto.Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi ennen kaikkea taloudellisista syistä. Vuonna 1934 Gorki valittiinNeuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa. Hänen mukaansa nimetyssä Gorki-instituutissa Moskovassa koulutettiin kaikki neuvostokirjailijat vuodesta 1935 alkaen.
Gorkin poika Maksin Peškov kuoli toukokuussa 1935 ja Gorki itse kesäkuussa 1936. Stalin jakansankomissaarien neuvoston puhemies (vastasi pääministeriä)Vjatšeslav Molotov olivat kantamassa hänen arkkuaan hautajaisissa. Myöhemmin 1938Nikolai Buharinin oikeudenkäynnissä tuotiin esiin syytös, ettäGenrih Jagodan johtama Neuvostoliiton salainen poliisiNKVD olisi myrkyttänyt Gorkin.
Tyttö ja kaksikymmentä kuusi miestä (novelli), 1899
Foma Gordojev /Foma, kauppiaan poika, 1899
Kolme ystävystä, 1900
Pohjalla (näytelmä), 1902
Huvila-asukkaat, 1905
Auringon lapset, 1905
Amerikassa, 1906
Äiti, 1907
Viholliset, 1906
Vakooja /Joutavan ihmisen elämä, 1907
Tunnustus, 1908
Muuan äiti, 1910
Tarinoita Italiasta, 1911–13
Lapsuuteni, 1913–14
Zikovin perhe, 1914
Halki Venäjän, 1915
Maailmalla /Ihmisten parissa, 1916
Väärään aikaan ajateltua, 1917–18
Yliopistoni /Nuoruuteni yliopistot, 1922
V. I. Lenin, 1924
Artamonovien tarina, 1925
Klim Samginin elämä, 1929–36
Jegor Bulytshev ja muut, 1931
Leo Tolstoi. ((Leo Tolstoi, 1923. OS.A Tolstoi, 1924.) Suomentanut Martti Anhava. Sisältö: Merkintöjä, kirjoitettu 1901–1902. Kirje Tolstoille, kirjoitettu 1910. Sofia Andrejevna, 1924) Helsinki: Siltala, 2021. ISBN 978-952-234-810-4
