Maginot-linja oliRanskanensimmäisen maailmansodan jälkeen rakentama puolustuslinjaElsass-Lothringenin alueella. Linjan tarkoitus oli pysäyttää mahdolliset suorat hyökkäyksetSaksan taholta. Ranskalaiset tiesivät, että linjan pystyisi kiertämäänBelgian jaLuxemburgin kautta ja näinSaksa olikin tehnyt jo ensimmäisessä maailmansodassaSchlieffen-suunnitelmassa, jolloin Ranskan ja Saksan raja oli myös linnoitettu, joskaan ei niin vahvasti kuin Maginot-linja. Tähän Ranska luottikin, sillä Saksan invaasio Belgiaan antaisi Ranskalle aikaa mobilisoida ja näin Ranska saisi keskittää parhaiten koulutetut joukkonsa Belgiaan, samalla kun heikommin koulutetut joukot miehittävät Maginot-linjaa. Ranskalle tässä olisi myös se etu, että silloin sotaa ei käytäisi Ranskan maaperällä. Belgialla oli myös oma vahva puolustuslinjansaLiègen alueella, jonka merkittävimpänä osana oli maailman suurin linnoitusFort Eben-Emael, jota pidettiin läpäisemättömänä.lähde?
Puolustuksessa oli kuitenkin aukko:Ardennit, metsäinen ja vuoristoinen alue, jota ranskalaiset pitivät lähes läpikulkemattomana suurille sotajoukoille, ja siten alueelle ei keskitetty joukkoja, eikä Maginot-linja ylettynyt sinne asti. Ranskalaiset olettivat, että Ardennien läpi kulkevat joukot koostuisivat pääosin kevyestä jalkaväestä ja tykistöstä ja nämä huomattaisiin nopeasti.Toisessa maailmansodassa saksalaiset onnistuivat kuitenkin liikuttamaan panssarinsa Ardennien läpi, minkä vuoksi he etenivät huomattavasti nopeammin kuin mitä Ranska uskoi olevansa mahdollista ja pian kiersivät ranskalaisten selustaan. Ranskalaiset eivät kyenneet reagoimaan tähän läpimurtoon tarpeeksi nopeasti, ja pian saksalaisetvalloittivat Ranskan.[1][2]
Vaikka Ranska valloitettiinkin vain kuudessa viikossa, Maginot-linja oli paradoksaalisesti toiminut kuten oli suunniteltukin; se oli pysäyttänyt Saksan suoran hyökkäyksen pakottaen Saksan hyökkäämään Belgian kautta ja ostanut Ranskalle aikaa reservijoukkojen mobilisointiin. Vaikka joitakin bunkkereita ja linnakkeita menetettiin, linjaa ei koskaan murrettu.
Maginot-linja sijaitsi Ranskan rajalla ja ulottuiBelgiastaItaliaan. Ainoat alueet, jonne linja ei ulottunut, olivat Belgian pohjoisimmat alueet ja ”läpikulkemattomana” pidettyArdennien metsäinen vuoristoalue. Saksalaiset kuitenkin käyttivät näitä heikkoja kohtia hyväkseen aloittaessaan Ranskan valtausta. Linja koostui sadoista kukkuloiden alle rakennetuista linnoituksista jabunkkereista, jotka oli yhdistetty toisiinsa maanalaisellarautatieverkostolla. Tunneleiden pituus yhteensä oli yli sata kilometriä. Bunkkereiden sisällä oli tykkiasemia, asevarastoja jasotilaiden asuintiloja. Niiden aseistukseen kuului kahdeksantykkiä ja kaksikymmentäkonekivääriä.
Linjan puolustusjärjestelmiä paranneltiin vuosien1939−1940 välisenä aikana, ja se oli vahvimmillaanMetzin,Lautaren jaAlsacen teollisuusalueilla. Voimakkaimmat kohdat kestivät jopa raskasta tykistötulta. Muilla alueilla linja oli kuitenkin paljon heikommin puolustettu, kaikissa heikommissa kohdissa ei ollut edes tykkiasemia. Linjan suurin heikkous oli kunnollisen ilmatorjuntatykistön puute ja pienten tähystyspisteiden antama rajoittunut näkökenttä.
Idean Maginot-linjan rakentamisesta kehitti marsalkkaJoseph Joffre, jonka mielestä Ranskan piti valmistautua ensimmäisessä maailmansodassa hävinneen Saksan mahdollisiin hyökkäyksiin. Useat ranskalaiset poliitikot, kutenCharles de Gaulle jaPaul Reynaud, vastustivat hänen suunnitelmiaan valtaisan puolustuslinjan rakentamisesta, mutta kenraaliPhilippe Pétain kannatti ajatusta. Vuonna1927 muodostettiin komitea, jonka tarkoituksena oli valita puolustuslinjan sijainti. Maginot-linjan rakentaminen aloitettiin vuonna1930, ja rakennustyöt päättyivät lopullisesti vuoteen1935 mennessä. Puolustuslinja nimettiin ensimmäisen maailmansodan veteraanin ja silloisen Ranskan puolustusministerinAndré Maginotin mukaan, sillä juuri hän vakuutti hallituksen antamaan luvan aloittaa rakennustyöt. Maginot-linjan rakentaminen maksoi eräiden arvioiden mukaan jopa kolme miljardiaRanskan frangia.
Toisessa maailmansodassanatsi-Saksa pyrki nopeasti kukistamaan Ranskan, jota pidettiin sotavoimiltaan yhtenäliittoutuneiden voimakkaimmista valtioista. Saksalaiset sotilaat kiersivät Maginot-linjan Belgian ja Ardennien kautta, ja seuraavan viiden vuorokauden aikana Saksa onnistui valloittamaan Ranskan. 24. kesäkuuta 1940 Ranska antautui, ja vaikka saksalaisten yritykset valloittaa Maginot-linja epäonnistuikin,Maxime Weygand allekirjoitti antautumissopimuksen, ja Saksa miehitti Maginot-linjan. Vuonna1944 liittoutuneiden joukot valloittivat Ranskan, ja Maginot-linja palasi takaisin ranskalaisten haltuun.
Toisen maailmansodan päätyttyä ranskalaiset ymmärsivät puolustuslinjan heikkoudet ja parantelivat entisestään sen puolustusjärjestelmiä. Suurin osa linjasta kuitenkin hylättiin, kun Ranska vetäytyiNatosta vuonna1966 rakentaakseen omaaydinaseisiin perustuvaa puolustustaan. Kun Ranskan merkittävin vastustaja ei ollutkaan enää Saksa vaanItäblokki ja rajan toisella puolella olevaLänsi-Saksa oli nyt Ranskan liittolainen, nimenomaan Saksaa vastaan rakennettu puolustuslinja oli nyt lähes tarpeeton. Vuoteen1969 mennessä Maginot-linja oli jätetty raunioitumaan. Pieniä kohtia siitä on kuitenkin nykyisin museoitu, ja ne toimivat turistikohteina.
.jpg)
