Tarkoitus oli antaa saareltaSaksan laivaston valitsemat satamat sen käyttöön ja tehdä lopusta juutalaistenreservaatti, jotaHeinrich Himmler valvoisi. VaikkaPalestiinaa oli myös ajateltu, Madagaskar koettiin paremmaksi vaihtoehdoksi Palestiinan ollessa joarabien jakristittyjen asuttama. Madagaskar-projektin rahoitukseksi kaavailtiin Euroopan juutalaisilta takavarikoidun omaisuuden käyttämistä.[1]
Seuraava suunnitelma, joka tehtiin ”juutalaiskysymyksen” ratkaisemiseksi, oliWannseen konferenssissa hahmoteltulopullinen ratkaisu.[1] Vaikka Madagaskar-suunnitelma jäi ajatukseksi, se sai kuitenkin riittävää näkyvyyttä natsihallinnossa toimiakseen merkittävänä psykologisena askeleena kohtijuutalaisten joukkotuhoon tähtääviä päätöksiä.[2]
↑abcSnyder, Louis L.: Encyclopedia of the Third Reich, s. 219. Wordsworth Editions, 1998. ISBN 1-85326-684-1
↑Christopher R. Browning: The Origins of the Final Solution: The Evolution of Nazi Jewish Policy, September 1939-March 1942, s. 81–89. U of Nebraska Press, 2007. ISBN 0803259794