Madagaskarin pinta-ala on 587 041 neliökilometriä. Se onmaailman neljänneksi suurin saari sekä suurin, jonka kattaa kokonaan itsenäinen valtio.Canal des Pangalanes on kanaalien yhdistämien luonnollisten sekätekojärvien ketju, joka jatkuu maan itäisen rannikon suuntaisesti noin 600 kilometriä[7] (noin kaksi kolmasosaa saaren pituudesta). Madagaskarin korkein vuori onMaromokotro (2 876 m).[3]Koko Madagaskarilla vallitseetrooppinen ilmasto, mutta korkeusvaihtelut luovat alueellisia eroja. Ylänköalueilla 900 metrin yläpuolella helle on harvoin tukahduttavaa, mutta rannikoiden alavilla mailla sää voi olla tukalan kuumaa ja kosteaa varsinkin sadekaudella.Pasaatituuli tuo itärannikolle sateita ympäri vuoden; esimerkiksiTamatavessa sataa 3 500 millimetriä vuodessa ja sadepäivien lukumäärä on 140. Saaren lounaisosassa sadetta saadaan vain 400–800 millimetriä vuodessa, suurin osa siitä tulee joulukuun ja marraskuun välisenä aikana. Muutamia kertoja vuodessatrooppinen hirmumyrsky, joita kulkeeIntian valtamerellä saaren pohjoispuolella, ulottaa kaatosateet ja kovat tuulet myös Madagaskarille.[8]
Luonto on saaren eristäytyneisyyden vuoksi ainutlaatuinen.[6] Madagaskarin itärannikko on pääosin rehevää kuivahkoamonsuunimetsän tapaista metsämaata, ja varsinaisia trooppisia kosteitasademetsiä on saarella vain sen koillisosassa pienellä alueella. Suurin osa Madagaskarin eläin- ja kasvilajeista elää näissä sademetsissä. Saaren kuivempi länsipuoli on pääosin savannia ja trooppista piikkipensastoa.[9] Kuivalla etelälaidalla on erikoinen paikallisiin olosuhteisiin sopeutunutpiikkipuumetsäalue, jonkalaista ei ole muualla maailmassa.[10]
Madagaskarin ainutlaatuista luontoa uhkaavat monet seikat, joista vakavimpiin kuuluu metsien hävitys. Metsää raivataan pieninä laikkuina mutta yhteisvaikutus on suuri. Hakkuiden tarkoituksena on polttopuiden ja puuhiilen hankkiminen sekä kaskiviljely.[15] Heinäkuussa 2010Unesco lisäsi MadagaskarinAtsinananan sademetsät uhanalaistenmaailmanperintökohteiden luetteloon.[16]
Madagaskarilaisten historioitsijoiden mukaan saaren asuttaminen tapahtui kahdessa vaiheessa. Ensimmäisinä saapuivat 500–300-luvuilla eaa.austronesialaiset;malaijinsukuista kieltä puhunut toinen aalto muutti saarelle ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen aikana.Arabialaiset kauppiaat jaswahilit saapuivat Madagaskarin koillisrannikolle Afrikan itäosasta 600-luvun tienoilla.
Vuosisatojen aikana saarelle muodostui 18 toisistaan poikkeavaa malagassinkielistä etnistä ryhmää, joille kehittyi valtioita 1500-1600-luvuilla. Valtioista merkittävin oli merinojen muodostama feodalistinenImerina, joka vähitellen alisti naapurinsa. Imerinan hallitsijaRadama I julistautui vuonna 1818 Madagaskarin kuninkaaksi. Hän kutsui maahan englantilaisia lähetyssaarnaajia, jotka loivat myös malagassin kirjakielen. Radama I:n jälkeen hallinnutRanavalona I karkotti englantilaiset ja kielsi kristinuskon harjoittamisen vuonna 1835. Hänen seuraajansaRadama II lakkautti vakinaisen armeijan ja antoi eurooppalaisille huomattavia etuoikeuksia. Maahan perustettiin tehtaita ja viljelmiä;anglikaanisuus julistettiin valtionuskonnoksi vuonna 1869.
Ranskan siirtomaavallan laajentuminen keskeytti Madagaskarin itsenäisen kehityksen. Joulukuussa 1894 Ranska aloitti Madagaskaria vastaan sodan, valtasi sen tärkeimmät satamat ja syyskuussa 1895 pääkaupungin Antananarivon. KuningatarRanavalona III allekirjoitti sopimuksen, jonka mukaan Madagaskarista tuli Ranskanprotektoraatti. Kesäkuussa 1896 Ranskan parlamentti julisti Madagaskarin ja sen lähisaaretRanskan siirtomaaksi. Vuodesta 1897 lähtien Madagaskaria hallitsi ranskalainenkenraalikuvernööri, jolla oli lähes rajaton valta.[17]
Vuonna 1946 Madagaskarista tuliRanskan merentakainen alue. 14. lokakuuta 1958 Madagaskar julistettiinRanskan yhteisöön kuuluvaksiautonomiseksi tasavallaksi[18]; täydellisen itsenäisyyden se saavutti 26. kesäkuuta 1960. Uusi hallinto ylläpiti kuitenkin tiiviitä yhteyksiä entiseen emämaahan Ranskaan, mitä moni madagaskarilainen piti uuskolonialismina. Maassa tapahtui epäonnistunut vallankaappausyritys 31. joulukuuta 1974. Kesäkuussa 1975 perustettiin vakaumuksellisen sosialistinDidier Ratsirakan johtama vallankumousneuvosto, joka julisti tavoitteekseen sosialismin rakentamisen.[19] Joulukuussa 1975 järjestetyssä kansanäänestyksessä hyväksyttiin uusi perustuslaki ja Ratsirakan valinta maan presidentiksi. Maan uudeksi viralliseksi nimeksi tuli ”Madagaskarin demokraattinen tasavalta” (Repoblika Demokratika Malagasy).[20]
Uudesta hallinnosta huolimatta Madagaskarin heikko talous ei lähtenyt nousuun ja vuonna 1977 alkoivat ensimmäiset mielenosoitukset. Kansalaisten tyytymättömyys saavutti huippunsa 10. elokuuta 1991 järjestetyssä rauhanomaisessa mielenosoituksessa, johon osallistui arviolta 400 000 aseetonta kansalaista. Presidentin turvallisuusjoukot avasivat tulen kohti väkijoukkoa, ja satoja ihmisiä kuoli. Armeija ilmoitti sen jälkeen, ettei se enää tue hallitusta. 31. lokakuuta 1991 pidettiin kokous, jossa sovittiin demokraattisesta ja rauhanomaisesta vallansiirrosta. Tilapäiseksi valtionpäämieheksi nimitettiinAlbert Zafy. Kokous merkitsi käytännössä Madagaskarin demokraattisen tasavallan lakkauttamista.[20]
Vuonna 1992 kansanäänestyksellä hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka päätti 17-vuotisen yksipuoluevallan. Presidentiksi valittu Albert Zafy luopui kuitenkin vallasta kolme vuotta myöhemmin, ja Ratsiraka valittiin uudelleen presidentiksi. Joulukuun 2001 presidentinvaaleissa molemmat pääehdokkaat, hallitseva presidentti Didier Ratsiraka ja opposition ehdokasMarc Ravalomanana, julistautuivat tahoillaan voittajiksi. Pattitilanne jatkui heinäkuuhun 2002, jolloin Ratsiraka lähti maanpakoon Ranskaan. Ravalomanana valittiin toiselle kaudelle 2006. Seuraavana vuonna perustuslakia muutettiin jälleen kansanäänestyksellä. Parlamentti hajotettiin, ja Ravalomananan puolue voitti jälleen enemmistön. Maaliskuussa 2009 vaaleilla valittu presidentti Marc Ravalomanana luovutti vallan oppositiota tukeneille sotilaille ja lähti maanpakoonEtelä-Afrikkaan. Sotavoimat puolestaan nimittivät uudeksi väliaikaiseksi presidentiksi oppositiojohtajaAndry Rajoelinan, jonka perustuslakituomioistuin julisti maan uudeksi presidentiksi. Tähän Eteläisen Afrikan yhteistyöjärjestöSADC ja Afrikan unioni reagoivat erottamalla Madagaskarin jäsenyydestään. Vuodesta 2019 maan presidenttinä on ollut uudelleen joulukuun 2018 presidentinvaalien voittaja Andry Rajoelina.[21][20]
Kaksikamarinen parlamentti muodostuu 100 jäsenen senaatista ja 127 jäsenen kansalliskokouksesta.[3] Vaaleja on lykätty useita kertoja: presidentinvaalit oli määrä pitää lokakuussa 2013 ja parlamenttivaalit joulukuussa 2013.[17] Rajoelina ilmoitti, että ei asetu ehdolle presidentiksi. Vaalilautakunta kielsi entisiä presidenttejä Rajoelinaa, Ravalomananaa ja Didier Ratsirakaa asettumasta ehdolle. Ravalomananan vaimon ehdokkuus nähtiin tämän säännön kiertämisenä.[23]
Tammikuussa 2014Hery Rajaonarimampianina julistettiin presidentinvaalien voittajaksi. Vaalit hävinnytJean Louis Robinson piti vaalitulosta vääristeltynä, ja presidentin virkaan astuminen aiheutti levottomuuksia.[22] Valittua uutta presidenttiä pidettiin istuvan presidentin Rajoelinan ehdokkaana.[24]
Joulukuussa 2018 entinen presidenttiAndry Rajoelina voitti presidentinvaalien toisella kierroksella toisen entisen presidentinMarc Ravalomananan, joka valitti vaalivilpistä eikä tunnustanut tulosta. Madagaskarin perustuslakituomioistuin vahvisti 2019 Rajoelinan vaalien voittajaksi.[25] Rajoelina astui virkaansa Madagaskarin uutena presidenttinä 18.1.2019 ja ensimmäistä kertaa maan historiassa virkaanastujaisissa olivat läsnä myös vaalien kilpailevat ehdokkaat ja entiset presidentit Didier Ratsiraka, Hery Rajaonarimampianina ja Marc Ravalomanana.[26]
Madagaskarin parlamenttivaaleissa toukokuussa 2019 presidentti Rajoelinan koalitio sai ehdottoman enemmistön – 84 paikkaa maan 151-paikkaiseen parlamenttiin. Oppositiojohtaja Ravalomananan koalitio sai vain 16 paikkaa ja loput paikat menivät etupäässä sitoutumattomiksi ilmoittautuneille. Opposition mukaan vaalit eivät olleet rehelliset. Vaalien äänestysaktiivisuus oli alhainen, vain 31 prosenttia.[27]
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Madagaskarin politiikka on ollut epävakaata vuodesta 2013 lähtien. Vaaleilla presidentiksi vuonna 2018 valitunAndry Rajoelinan valinta on tuonut mukaan jonkin verran vakautta. Hallituksenkorruptio ja vastuun puute ovat kuitenkin edelleen olemassa.Kunnianloukkaus ja muut lait rajoittavatlehdistön vapautta. Viranomaiset kieltävät luvatmielenosoituksiin ja hajottavat osan tapahtuneista.Hallitus on kamppaillut hallitakseen laittomuutta ja köyhyyttä erityisesti etelässä.[28]
Madagaskar jakautui aiemmin kuuteen provinssiin, mutta vuoden 2007 kansanäänestyksessä provinssijaosta luovuttiin. Niiden sijaan maa on jaettu 22 hallintoalueeseen. Vallan hajauttaminen on osa Madagaskarin kehityspolitiikkaa, mutta muutokset ovat edelleen käynnissä.[29]
Vuoden 2009 bruttokansantuotteesta maanviljely tuotti 26 prosenttia, teollisuus ja rakentaminen 16,6 prosenttia ja palvelu ja muut 57 prosenttia. Maatalous, kalastus ja metsätalous työllistävät yhdessä 80 prosenttia väestöstä. Maatalouden tuotteita ovatkahvi,vanilja,sokeriruoko,mausteneilikka,kaakao,riisi,kassava,pavut,banaanit jamaapähkinät.[3]
Vuonna 2009 tärkeimmät vientituotteet olivat kahvi, vanilja, nilviäiset, sokeri,puuvillakangas,kromiitti jaöljytuotteet. Viennin yhteisarvo oli 1,045 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Suurimmat viennin kohdemaat olivat Ranska (28,9 %), Yhdysvallat (20,49 %), Saksa (5,89 %) ja Kiina (4,36 %). Tuonti keskittyi Kiinaan, Thaimaahan, Bahrainiin, Ranskaan ja Yhdysvaltoihin. Sen kohteena olivat kulutustavarat, öljy ja elintarvikkeet.[3]
Madagaskar tuottaa 80% maailman vaniljasta, ja sen maailmanmarkkinahintojen vaihtelu vaikuttaa talouteen.[1]
Talousuudistukset aloitettiin 1980-luvulla laajalla yksityistämisohjelmalla. 1990-luvun loppupuolella talouskasvu oli vakaata, muttakorruptio oli räikeää ja köyhyys vaivasi varsinkin maaseudun asukkaita. Vuoden 2002 poliittisen kriisin jälkeen aloitettiin vakauttamisohjelma, ja muut maat lupasivat Madagaskarille talousapua. Vuonna 2009 alkanut kriisi on vaikuttanut pitkään negatiivisesti myös liiketoimintaan.[29]
Joulukuussa 2010 YK:n alainen Maailman elintarvikeohjelma WFP raportoi Madagaskaria uhkaavasta nälänhädästä. Kuivuus pilasi maanviljelijöiden satoja.[30] Perättäiset kuivuusjaksot pahensivat tilannetta, jota vuonna 2021 kutsuttiin katastrofiksi.[31]
Madagaskarilla on kaikkiaan 84 lentopaikkaa, mutta vain yhden kiitotie on yli kolme kilometriä pitkä.[3]Antananarivon kansainvälistä lentoasemaa ollaan laajentamassa, ja tavoitteena on että asema palvelisi 2 500 matkustajaa. Kiitotien jatkamista suunniteltiin tehtäväksi vuoden 2011 loppuun mennessä 500 metrillä niin, ettäAirbus A380 pystyy laskeutumaan sille.[32]
Rautateitä on 854 kilometriä ja päällystettyjä maanteitä 7 617 kilometriä. Tärkeimmät satamat ovat Antsiranana, Mahajanga, Toamasina ja Toliara.[3]
Madagaskarilla on kaksi virallista kieltä:ranska jamalagassi. Väestön etninen tausta on kirjava: esi-isissä on malaji-indonesialaisia, arabeita, afrikkalaisia, intialaisia ja ranskalaisia. Madagaskarilaisista 52 prosenttia harjoittaa luonnonuskontoja, kristittyjä on 41 prosenttia ja muslimeita seitsemän prosenttia.[3] Saaren väestö on geneettisesti ainutlaatuinen. Asukkaat polveutuvat noin puoliksiBorneosta ja puoliksi Itä-Afrikasta tulleista siirtolaisista.[33]
Madagaskarin väestö on perinteisesti jaettu 20 etniseen ryhmään, mutta jako ei ole välttämättä tarkka. Etnisen ryhmän merkitys yhteisössä on vähenemään päin. Suurempi ero kuin eri etnisten ryhmien välillä vallitsee rannikon asukkaiden (côtiers) ja sisämaan ylänköjen väestön välillä. Tämäkään jako ei ole täysin tarkka, sillä esimerkiksi monet ”rannikoiden asukkaat” eivät itse asiassa asu lähelläkään rannikkoa. Tarkemmin jako voidaankin määritellä sisämaassa sijainneen Imerinan valtakunnan rajojen mukaan.[34]
Madagaskarin ulkopuolelta tulleet vähemmistöt muodostavat noin 1,7 prosenttia väestöstä. Ranskan siirtomaakauden seurauksena maahan tuli monia virkamiehiä ja sotilashenkilöitä, joista osa on jäänyt maahan. Lisäksi maassa on ranskalaisia liikemiehiä ja plantaasinomistajia. 1990-luvun alussa Madagaskarissa työskenteli arviolta 18 000 Ranskan kansalaista.Komorilaiset muodostivat historiallisesti merkittävän maan ulkopuolelta tulleen vähemmistön. Heidän lukumääränsä pieneni kuitenkin nykyiseen 25 000:eenMahajangan vuoden 1976 rotumellakoiden jälkeen, jolloin 1 400 komorolaista kuoli ja 20 000 lähti maasta. Intian ja Pakistanin alueelta tulleiden jälkeläisiä on maassa noin 17 000, ja he ovat keskittyneet maan länsirannikolle. Kiinalaisia on noin 9 000, ja he ovat keskittyneet maan itärannikolle ja pääkaupunki Antananarivoon.[35]
Koulunkäynti on periaatteessa pakollista 6–14 vuoden iässä. Maaseudulla tästä lipsutaan, kun lasten halutaan osallistuvan perheen elättämiseen. Kulttuuriin kuuluu, että perimätiedon oppimista ja vanhempien kunnioittamista pidetään usein vähintään yhtä tärkeänä kuin koulusivistystä.[36]
Koulujärjestelmän uudistukset nostivat maan lukutaitoprosentin vuoden 1966 tasolta 38 prosentista vuoden 1991 tasolle 80 prosenttiin.[36] Madagaskarin väestöstä noin 68,9 prosenttia osaa lukea, miehistä 75,5 prosenttia ja naisista 62,5 prosenttia (vuoden 2003 arvio).[3]
Maan vanhin yliopisto on vuonna 1955 perustettuAntananarivon yliopisto. Sen nimi oli välillä Madagaskarin yliopisto, mutta kun muissa kaupungeissa toimineet tytäryliopistot itsenäistyivät vuonna 1988, yliopisto otti vanhan nimensä takaisin. Siinä on kuusi tiedekuntaa: taloustieteellinen, humanistinen, lääketieteellinen, luonnontieteellinen tiedekunta, kasvatustieteen normaalikoulu, maatalouskorkeakoulu ja teknillinen korkeakoulu.[37] Vuodesta 1988 alkaen Toamasinassa, Antsirananassa, Mahajangassa, Toliarassa ja Fianarantsoassa on ollut yliopistot.
Vaikka Madagaskar sijaitsee Afrikan mantereen läheisyydessä, muun Afrikan vaikutus madagaskarilaiseen kulttuuriin on ollut vähäinen.[6] Saarella puhuttava kielimalagassi kuuluuaustronesialaiseen kielikuntaan ja on läheistä sukua useille Kaakkois-Aasiassa puhutuille kielille. Sen läheisin sukukieli on Etelä-Borneossa puhuttuma’anyanin kieli. Malagassin kielessä on yli 20 murretta, jotka ovat saaneet vaikutteita bantukielistä, swahilista, englannista, arabiasta ja ranskasta.[36]
Madagaskarilaisten perusravintoa on riisi. Sen lisukkeena syödään jotain proteiinipitoista, kuten kalaa tai lihaa, ja lisäksi usein keitettyjä vihanneksia. Pääruoka voidaan paistaa, grillata tai keittää joko vedessä tai kookosmaidossa.[36]
Suuria madagaskarilaisia perhejuhlia ovat häät ja poikienympärileikkaustapahtuma. Maan itäosassa on tapana järjestää seitsemän vuoden välein yleinen poikien ympärileikkaus. Kuolleiden esi-isien kunnioittaminen on tärkeä myös kristinuskoa harjoittaville madagaskarilaisille, ja hautajaiset ovat suuri rituaali. Vainajia ei yleensä haudata yleisille hautausmaille, vaan kullakin perheellä on oma hautakammionsa. Eräillä alueilla on tapana kaivaa edesmenneiden omaisten luut esille ja kääriä ne uusiin käärinliinoihin kalliissa juhlassa, jossa tarjotaan ruokaa ja juomaa laajalle sukulaisten ja ystävien piirille.[38]
Madagaskarilaiset kirjailijat ovat kirjoittaneet sekä ranskaksi että malagassiksi. Ranskankielisiä runoja julkaistiin antologiassa jo siirtomaakaudella vuonna 1948. Ulkomailla asuvat madagaskarilaissyntyiset kirjailijat ovat saaneet tuotantoaan julkaistua Ranskassa, mutta monien kotimaassaan pysyneiden tekstit leviävät vain julkaisemattomina käsikirjoituksen kopioina.[39] Madagaskarilaisista yhtyeistä maailmalla on ahkerasti kiertänytTarika.
Valtiolla on valtakunnalliset televisio- ja radioyhtiöt, mutta kaupallisia paikallisradioita on paljon. Myös kaupallisia televisioyhtiöitä on kolme. Viestintäyhtiö MBS (Malagasy Broadcasting System) ylläpitää radio- ja televisioasemia, ja sen omistaa syrjäytetty presidentti Ravalomanana. Päivittäin ilmestyy neljä sanomalehteä.[20]
Madagaskar on osallistunutkesäolympialaisiin vuodesta1964 alkaen, mutta jätti vuosien1976 ja1988 kisat väliin. Vuoden2006 talvikisoissa madagaskarilainenMathieu Razanakolona osallistui alppihiihtoon. Madagaskarin olympiajoukkue ei ole saanut mitaleita.[40]Madagaskarin jalkapallomaajoukkue ei ole menestynyt kansainvälisissä turnauksissa. FIFAn rankingissa lokakuussa 2014 se oli sijalla 143. Maassa toimii 220 jalkapallojoukkuetta ja niissä yli 30 000 rekisteröitynyttä pelaajaa.[41]
↑abMadagascar : Projet de Constitution de la IVeme Republique. (pdf) Haute Autorité de la Transition. 17.11.2010. Arkistoitu 15.3.2012. Viitattu 9.8.2011. (ranskaksi)
↑Pioneering project against deforestation WWF – World Wide Fund For Nature. 22.12.2015. Arkistoitu 23.12.2015. Viitattu 22.12.2015. (englanniksi)
↑Yang Lina: U.S. Everglades, Madagascar’s rain forest put on UNESCO endangered list 31.7.2010. Xinhua News Agency. Arkistoitu 1.8.2010. Viitattu 22.12.2015. (englanniksi)
↑The cryptic past of Madagascar – Human inhabitants of Madagascar are genetically unique. Wellcome Trust Sanger Institute. 4.5.2005. Arkistoitu 8.10.2010. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
.svg)
