Maastohiihto (murtomaahiihto, usein myös pelkkähiihto) on tasamaalla,mäkisessä maastossa tai vesistöjen jääpeitteellä tapahtuvahiihtomuoto, josta käytännössä kaikkihiihtolajit ovat kehittyneet. Maastohiihdossa hiihtäjä liikkuu usein valmiillaladullasuksia jasauvoja käyttäen, mutta myösumpihangella hiihtäminen on mahdollista.

Hiihtotapoja ovatperinteinen jaluistelu. Hiihto on tehokasliikuntamuoto: se parantaasydämen suorituskykyä,hapenottokykyä ja vahvistaa useita lihasryhmiä, kutenselkää,hartioita jajalkoja^lähde?. Monet arvostavat myösluonnossa olemista osana hiihtoelämystä.

Hiihto on suosittu liikuntamuoto erityisestiPohjoismaissa,Venäjällä jaKanadassa^[1] pitkän jalumisentalven vuoksi. Esimerkiksi Suomessa oli vuonna 2006 maastohiihdon harrastajia lähes miljoona.^[2]

Kaikelle hiihdolle ominaista onsuksien liu’un hyväksi käyttäminen lumen päällä liikuttaessa, useimmiten varsinkin tasamaalla ja ylämäessä käytetään apunasauvoja. Hiihtotyylejä on yhtä monta kuin hiihtäjää. Hiihtotapoja on kuitenkin vain kaksi erilaista:luistelu elivapaa hiihtotapa japerinteinen hiihtotapa.

Perinteisellä hiihtotavalla edetään sukset suoraan eteenpäin useimmiten valmiillalatu-uralla. Ylämäissä käytetään myös haarakäyntiä.

Perinteisen hiihtotekniikat:

• Vuorohiihto muistuttaa liikerytmiltäänkävelyä. Siinä vastakkainen käsi ja jalka ovat yhtä aikaa edessä tai takana. Suksi liukuu latu-uralla, ja vuoron perään potkaistaan suksella vauhtia suksen pohjassa olevanpitovoiteen lumen kanssa aiheuttamankitkan turvin. Vuorohiihtoa käytetään hiihtokilpailuissa pääasiassa ylämäkitekniikkana, mutta kuntohiihtäjälle se käy myös tasamaatekniikaksi varsinkin silloin, jos luisto on huono.
• Tasatyönnössä sukset pysyvät latu-uralla miltei vierekkäin tekemättä liikettä. Toisin kuin vuorohiihdossa, jossa sauvoilla työnnetään vuoron perään, tasatyönnössä sauvoilla työnnetään yhtä aikaa vauhtia koko ylävartalon liikkeellä. Tasatyöntö on erityisen hyvä tekniikka silloin, kun luisto latu-uralla on hyvä ja maastonkohta tasainen.
• Yksipotkuisessa tasatyönnössä jokaisen tasatyönnön jälkeen potkaistaan suksen pohjan pitoa käyttäen lisää vauhtia vuoron perään kummallakin jalalla. Jalan liike taakse lähtee sillä hetkellä kun kädet eteen heilahtaessaan ohittavat vartalolinjan.
• Haarakäyntiä käytetään jyrkissä ylämäissä, joissa hiihtäjän kunto tai suksen pito ei riitä latu-uralla etenemiseen. Haarakäynnissä kävellään tai juostaan sukset V-asennossa. Lumikontaktin aikana suksi ei liu’u vaan on paikallaan.

Vapaan hiihtotavan kilpailussa urheilija saa käyttää haluamaansa hiihtotyyliä, ja useimmiten käytetään luistelutyyliä.

Luistelutyyli on hiihtotapa, jossa suksien liike muistuttaaluistelua. Luistelu on huomattavasti nopeampi hiihtotapa kuin perinteinen.

Luistelutyylin tekniikat:

• Kuokka eliperusluistelu on ylämäissä ja raskaalla kelillä käytettävä hiihtotapa, jossa sauvojen työntö ja työntöpuolen suksen liuku lähtevät lähes samanaikaisesti. Kuokan sauvatyöntö on epäsymmetrinen; liu’un puoleinen sauva viedään edemmäs. Toisen puolen sukselle ei sauvatyöntöä tehdä. Kun yhtä tasatyöntöä kohden tulee kaksi potkua, kutsutaan tyyliä kaksipotkuiseksi luisteluksi. Vaikka kilpailijat etenevät loivemmat ylämäetWassberg-tyylillä, on kuokka useimmille harrastajille laajemman nopeusalueen perusluistelu.
• Thomas Wassbergin mukaan nimetyssäWassberg-tyylissä eli yksipotkuisessa luistelussa sauvoilla tehdään tasatyöntö jokaiselle potkulle. Siinä kuten myös Mogren-tyylissä liu’utaan pitkiäkin matkoja lähes tai täysin tasasuksella, mikä vaatii hyvän tasapainon. Kilpahiihtäjät käyttävät yksipotkuista luistelua erityisesti kiihdytyksiin ja loiviin ylämäkiin.
• Torgny Mogrenin mukaan nimettyMogren on tasamaalla ja loivissa alamäissä käytettävä kaksipotkuinen tyyli, jossa tasatyöntöä seuraa luistelupotku molemmilla jaloilla. Kuokasta poiketen Mogrenin sauvatyöntö on symmetrinen ja liikeradat pidempiä. Kilpailijat vaihtavat Mogren-tyyliin, kun Wassbergin kahdesta sauvatyönnöstä ei vauhdin kiihtymisen vuoksi ole enää riittävästi etua. Harrastajat voivat käyttää Mogrenia myös verkkaiseen retkihiihtoon esimerkiksi jäällä.
• Sauvoitta luistelussa luistellaan tekemättä sauvoilla työntöjä. Sauvat ovat tällöin yleensä hiihtäjän kainaloissa. Kilpahiihdossa sauvoitta luistelua käytetään pääasiassa loivissa alamäissä, kun Mogrenin sauvatyönnöstä ei ole vauhdin kiihtymisen vuoksi enää riittävää etua.
• Ankka eli vuoroluistelu on ylämäkitekniikka, joka muistuttaa normaalia haarakäyntiä, mutta suksia liu’utetaan. Vuoroluistelua ei käytetä kilpahiihdossa. Kilpahiihtäjät käyttävät sitä palauttavilla lenkeillä, jolloin ei ole tarkoitus kuormittaa elimistöä liikaa.
• Toispuoleinen luistelu. Ladulla hiihdettävän tasatyönnön yhteydessä polkaistava toisen suksen luistelupotku lisävauhtia antamaan. Tämä oli luisteluhiihdon alkuperäinen muoto 1970-luvulla, mutta sen käyttö kilpatasolla on hävinnyt kokonaan.

Nykyinen kahden suksen luistelutyyli on melko uusi keksintö. Luistelupotku yleistyi1970-luvulla ylipitkissä hiihtokilpailuissa. Erityisesti sitä käyttiKeski-Euroopassa suomalainen pitkien matkojen hiihtäjäPauli Siitonen ja potku myös hetkellisesti nimettiin Siitosen mukaan.^[3]

Julkiseen keskusteluun luistelupotku tuli voimakkaasti ensimmäisellä virallisella hiihdon maailmancupin kaudella ja erityisesti1982 Oslon MM-hiihdoissa amerikkalaisen, silloisen maailmancupin kokonaiskilpailun voittajan,Bill Kochin myötä. Tuolloin luistelupotku ei ollut vielä kehittynyt nykyiseen muotoonsa pääasiassa sen vuoksi, että latu-urat olivat kapeita ja usein latu oli vedetty keskelle uraa.

Talvella 1984 lisääntyi merkittävästi niin sanotun toispuolisen luistelupotkun käyttö.Sarajevon olympialaisissa sitä käytettiin melko yleisesti. Keväällä 1984 pitovoiteet väistyivät lopullisesti syrjään ja hiihdettiin toispuolisesti vauhtia potkien. Tuolloin hiihdon suurmaanNeuvostoliiton kilpailijat, jotka olivat eläneet kuukauden eristyksissä, saivat tiedon vallankumouksesta vasta samana keväänä huhtikuussaKiirunassa käydyissä keväthiihdoissa.^lähde? Samana keväänä luistelupotkua alettiin laajalti harjoitella1985 Seefeldin MM-kisoja silmällä pitäen.

Kansainvälisessä hiihtoliitossa FIS:ssä oltiin luisteluhiihdon suhteen sekavissa tunnelmissa. Myös hiihtäjät kehittelivät erilaisia ratkaisuja, muun muassapitoteippejä, jotka saatettiin raskaan nousun jälkeen repiä suksen pohjasta pois. Seefeldin MM-kisoissa 30 kilometrillä avausmatkalla laduille oli pysytetty muoviaitoja, joilla pyrittiin estämään luistelupotkun käyttö. Saman vuoden keväänä pidetyssä kongressissa FIS melko yllättäen päätti eriyttää toisistaan vapaan ja perinteisen hiihtotavan ja ensimmäistä kertaa hiihdon arvokilpailuissa kilpailtiin kahden eri hiihtotavan sarjoissa jo seuraavissa MM-kisoissa1987 Oberstdorfissa.

Luistelussa ja perinteisessä tyylissä käytetään hieman erilaisia välineitä. Luistelussa sauvat ovat pidempiä, mutta sukset lyhyempiä ja jäykempiä. Sopiva perinteisen tyylin suksi on oma pituus lisättynä 15–25 senttimetrillä.^[4] Sopiva sauva on puolestaan 83–86 prosenttia hiihtäjän pituudesta, suunnilleen kaulakuoppaan asti. Perinteisen sääntöuudistuksen mukaan perinteisen hiihtotavan kilpailussa sauvan pituus saa olla enintään 83 % omasta pituudesta. Sopiva luistelusuksi on oma pituus lisättynä 10–15 senttimetrillä. Sopiva luistelusauva on 88–91 % omasta pituudesta.^[4] Vapaan hiihtotavan kilpailuissa sauva saa olla maksimissaan saman pituinen kuin hiihtäjä itse. Pituus mitataan niin, että hiihtäjä seisoo tasaisella alustalla hiihtokengät jalassa ilman päähinettä. Pituus on tason alareunasta pään korkeimpaan kohtaan.^[5]

Alla olevasta taulukossa on luisteluun ja perinteiseen käytettävien sauvojen pituudet senttimetreinä.^[5]

Luistelumonot ovat varreltaan korkeampia ja tukevat enemmän nilkkaa kuin perinteisen tyylin monot. Suksen siteet ovat luistelussa jäykemmät, jolloin ne rajoittavat monon nousua toisin kuin perinteisen tyylin siteissä. Vain toiselle tyylille suunniteltujen välineiden lisäksi harrastekäyttöön on olemassa myös combi-välineitä, jotka soveltuvat sekä luisteluun että perinteiseen.^lähde?

• Perinteisen tyyli hiihtokilpailu
• Vapaan tyylin hiihtokilpailu
• Skiathlon eli yhdistelmäkilpailu (takaa-ajokilpailu)
• Sprinttikilpailu
• Parisprinttikilpailu
• Väliaikalähtö
• Yhteislähtö^[6]
• Hiihtomaraton, matka yli 40 kilometriä

• maastohiihdon maailmancup
• hiihdon MM-kilpailut
• talviolympialaiset
• Tour de Ski
• Vaasahiihto
• Finlandia-hiihto
• Oulun Tervahiihto
• Pirkan hiihto
• Nordic Ski Marathon Cup

• Ampumahiihto,ammunnan ja maastohiihdon yhdistelmä
• Yhdistetty,mäkihypyn ja maastohiihdon yhdistelmä
• Laturetki

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheestaMaastohiihto.

• Hiihtomuseo
• Suomalainen maastohiihtoportaali. Hiihtostadion. Arkistoitu 4.2.2006.
• Suomalaisten kilpahiihtäjien keskustelufoorumi. Nousukunto. Arkistoitu 2.6.2007.
• Ström, Kukka: Näillä vinkeillä hiot perinteisen tyylin tekniikkasi kuntoon Yle. 19.2.2018 (päivitetty 18.1.2019).
• Ström, Kukka: Vauhtia perusluisteluun! Poimi vapaan tyylin ammattilaisvinkit ladulle Yle. 19.2.2018 (päivitetty 17.1.2019).

• Maastohiihto

• Puutteelliset lähdemerkinnät
• Puutteelliset lähdemerkinnät 2025
• Seulonnan keskeiset artikkelit