Maan vaippa on maapallon sisäinen kerroskuoren jaytimen välissä.
Vaipan yläraja onMohorovicic-pinta (Moho) noin 5–90 km syvyydessä. Alaraja on vaipan ja ulkoytimen välinenGutenberg-rajapinta, noin 2 900 km syvyydessä. Tilavuudeltaan se vie noin 80 % maapallon kokonaistilavuudesta ja massaltaan se vastaa 60 % Maan massasta.
Lämpötila ja paine kasvavat siirryttäessä alaspäin. Kuoren ja vaipan rajapinnalla lämpötila on 500–900 °C ja vaippa-ydin rajapinnalla lämpötila on noin 4 000 °C. Vaikka lämpötilat ovat korkeat, niin lähes koko vaippa on silti kiinteää kiviainesta. Sulaa esiintyy poikkeusalueilla, kuten mannerlaattojenalityöntövyöhykkeillä taipluumien kohdalla. Lämpötilan suurimmat muutokset tapahtuvat rajapintojen läheisyydessä. Vaipan keskiosien lämpötila on vaipassa tapahtuvankonvektion vuoksi tasaisempi.
Vaippaa ja ydintä tutkitaan mm. analysoimallamaanjäristysaaltoja (seismisiä aaltoja), joiden nopeus muuttuu riippuen aineen ominaisuuksista.
Kuori-, vaippa- ja ydinkerrokset eroavat kemialliselta koostumukseltaan. Vaipassa arvellaan olevan mm.peridotiittia jagranaattia[1]. Siirtymäkerroksessa (vaihettumiskerroksessa 410–660 km) ylemmästä vaipasta alempaan vaippaan kivimateriaalin koostumus muuttuu vähitellen.
Vaipasta voidaan mekaanisten ominaisuuksien erojen (kerroksissa tapahtuva toiminta, kiven olomuoto) takia erottaalitosfääri, hyvin hitaasti virtaavaastenosfääri[2], ja sen alla oleva kiinteämpi vaippa, ns. mesosfääri, jota ei saa sekoittaailmakehän mesosfääriin. Mesosfäärin paksuus on noin 2 000 km,[3] noin 70 % vaipan paksuudesta.
New Theory of the Earth (Arkistoitu – Internet Archive) New Theory of the Earth, Cambridge University Press, Don L. Anderson, Seismological Laboratory, California Institute of Technology
