| Suomen Keskusta | |
|---|---|
| Centern i Finland | |
| |
| Perustettu | 1906 |
| Puheenjohtaja | Antti Kaikkonen[1] |
| Puoluesihteeri | Antti Siika-aho |
| Varapuheenjohtajat | |
| Ideologia | |
| Poliittinen kirjo | keskusta[2] |
| Toimisto | Apollonkatu 11 A 00100Helsinki |
| Äänenkannattaja | Suomenmaa |
| Jäsenmäärä | 64 000 (2024) [4] |
| Värit | vihreä |
| Kansanedustajia | 22 / 200 |
| Europarlamentaarikkoja | 2 / 14 |
| Kunnanvaltuustot | 2 623 / 8 586  |
| Aluevaltuustot | 304 / 1 379 |
| Kansainväliset jäsenyydet | –Liberal International –Euroopan liberaalidemokraattinen puolue –Uudistuva Eurooppa –Keskiryhmä |
| Naisjärjestö | Suomen Keskustanaiset |
| Nuorisojärjestö | Suomen Keskustanuoret |
| Varhaisnuorisojärjestö | Vesaisten Keskusliitto |
| Opiskelijajärjestö | Keskustaopiskelijat |
| Kotisivu | keskusta |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Suomen Keskusta r.p. (lyhenne Kesk.,[5]ruots.Centern i Finland r.p.; vuoteen 1965Maalaisliitto, vuosina 1965–1988Keskustapuolue), lyhyemminkeskusta, onsuomalainenkeskustalainensosiaaliliberalistinen puolue.[6] Puolueen puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2024 lähtienAntti Kaikkonen.[7] Puolueella on 22 kansanedustajaaeduskunnassa, ja se on nykyisin Suomen neljänneksi suurin puolue.[8] Keskustalla onEuroopan parlamentissa kaksi edustajaa:Elsi Katainen jaKatri Kulmuni.
Keskusta kuvaa itsensä suomalaisenakansanliikkeenä. Arvoissaan puolue korostaavastuuta javapautta,yhteisöllisyyttä ja välittämistä,tasa-arvoa jaoikeudenmukaisuutta,sivistystä,ylisukupolvisuutta, kestävää luontosuhdetta ja paikallisuutta.[9] Keskustan ideologiaan on viitattu myösalkiolaisuutena.[10]
Keskusta perustettiin vuonna 1906 nimelläMaaseutuväestön liitto. Oulun läänin maalaisseurojen perustamaSuomen Maalaisväestön Liitto jaEtelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto yhdistyivät yhdeksi Maalaisliitto-nimiseksi puolueeksi vuonna 1908. Vuonna 1965 puolueen nimeksi muuttuiKeskustapuolue ja vuonna 1988 nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa. Vuonna 1982Liberaalinen Kansanpuolue liitettiin Keskustapuolueen jäsenjärjestöksi, mutta erosi yhteistyöstä vuonna 1986. Yhteistyöllä pyrittiin poliittistenkeskiryhmien kiinteämpään yhteistyöhön.[11] Keskusta osallistui vuoden 1983 eduskuntavaaleihin yhdessäLiberaalisen Kansanpuolueen kanssa.[12] Keskustaa ovat edustaneet historian aikana kolmepresidenttiä ja kaksitoistapääministeriä.[13][14]
Puolueen pää-äänenkannattajia ovat kuukausittain ilmestyväSuomenmaa-lehti sekä saman niminen verkkojulkaisu.[15] Keskusta on kansainvälisenliberaalin internationaalin sekäEuroopan liberaalidemokraattisen puolueen jäsen. Keskustan edustajat kuuluvat Euroopan parlamentissaUudistuva Eurooppa -ryhmään jaPohjoismaiden neuvostossaKeskiryhmään.[16][17]
Keskustan ideologia onkeskustalainensosiaaliliberalismi, johon viitataan myösalkiolaisuutena.[6][10] Periaateohjelmassaan (2018) keskusta ilmoittaa arvoikseen vastuullisuuden ja vapauden, yhteisöllisyyden ja välittämisen, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden, sivistyksen, ylisukupolvisuuden ja kohtuullisuuden, kestävän luontosuhteen sekä paikallisuuden.[9]
Maalaisliittona perustettu puolue nojautui alkuvaiheissaan aatteellisesti maaseudun vähäväkisen väestön ja yksityisomistukseen tukeutuvien pienviljelijöiden intresseihin.Kyösti Kallion mukaan Maalaisliitto sijoittui poliittisessa kentässäkapitalismin jasosialismin väliin.[18] Maalaisliitto sai kannattajia erityisesti uusien tilallisten parista, uskontopohjaisena puolueenaherätysliikkeiden alueilla ja aitosuomalaisen maaseutuväestön piirissä.[19]
Vuoden 1958 eduskuntavaaleissa pohjoisten seutujen pienviljelijäsiipi erkani oppositioryhmäksi ja järjestäytyiSuomen Pientalonpoikien Puolueeksi. Puolue tavoitteli uutta kannattajakuntaa muuntautumalla maaseutupuolueesta keskustaideologiseksi yleispuolueeksi. Puolueen periaateohjelma uudistettiin ja nimi muutettiinKeskustapuolueeksi vuonna 1965.[20]
1960-luvulla puolue jakautui ideologisesti kolmeen siipeen:
Puolueen voidaan katsoa syntyneen vuonna 1906, jolloin perustettiinOulun läänin eteläisen vaalipiirinSuomen Maalaisväestön Liitto.Nuorsuomalaisista lohjennutEtelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto perustettu samoin vuonna 1906 ja yhdistyi tämän kanssa vuonna 1908 valtakunnalliseksi Maalaisliitoksi (lyh.ML[22]). Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907 ne toimivat erillisinä alueellisina puolueina. Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto vielä osana Nuorsuomalaista puoluetta. Alkio siirtyi myöhemmin osaksi Maalaisliitton eduskuntaryhmää vuonna 1907.[23] Vuonna 1965 nimeksi muutettiin Keskustapuolue.[22] Nykyinen nimiSuomen Keskusta otettiin käyttöön vuonna 1988.
Maalaisliiton ideologisena isänä pidetäännuorsuomalaisista siirtynyttäSanteri Alkiota, ja alkuaikoina puolue toimiperustuslaillisessa rintamassa nuorsuomalaisten kanssa. Valtiomuotokysymyksessä Maalaisliitto jaEdistyspuolue lukeutuivat tasavaltalaiseenporvaristoon.
Suomen sisällissodan jälkeen Maalaisliitto pyrki ajamaan tasapainoa ja kansallista sopua, hyväksyen esimerkiksipunaisten armahdukset. 1930-luvun alkupuolella moni maalaisliittolainen osallistui aitosuomalaisenAKS:n ja kansallismielisenLapuanliikkeen toimintaan hyväksyenkommunistisen toiminnan kieltämisen Suomessa. Myöhemmin Maalaisliitto kuitenkin asettui vastustamaanIKL:ksi järjestäytyneen puolueenäärioikeistolaista linjaa. Yhteistyösosiaalidemokraattien kanssa alkoi lisääntyä, ja ensimmäinen niin sanottupunamultahallitus muodostettiin vuonna 1937.[23]
Puolueen kannatus perustui laajaan maatalous- ja maaseutuväestöön, sillä Maalaisliitto pyrki kohentamaan maaseudun taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia.[23] Puolueen varhaisimmat kannatusalueet sijaitsivatEtelä- jaPohjois-Pohjanmaalla,Lapissa,Kainuussa sekäKarjalassa. Toisen maailmansodan jälkeen läntiseen Suomeen asutetun siirtoväen myötä Maalaisliitto nousi suurimmaksi puolueeksi myös länsisuomalaisissa maalaiskunnissa. Puolueen kannatus kaupungeissa oli aluksi miltei olematonta, mutta sekin alkoi kasvaa.
Lauri Kristian Relander oli ensimmäinen puolueesta valittu tasavallan presidentti. Talvisodan syttyessä presidenttinä oli maalaisliittolainenKyösti Kallio, joka nimitti ensimmäisenSDP:n ja Maalaisliiton muodostamanpunamultahallituksen vuonna 1937. Terveyssyistä Kallion presidenttikausi jäi kesken jo vuonna 1940.
Toisen maailmansodan jälkeen alkoi uuden ulkopoliittisen suuntautumisen vaihe. Maalaisliiton kansanedustajaUrho Kekkonen oli sodan jälkeen useasti pääministerinä.Vuoden 1956 presidentinvaaleissa Kekkonen, joka oli pääministerinä muun muassa luovuttanut Suomeen paenneenViron vastarintaliikkeen jäsenen Neuvostoliittoon, sai suostuteltuaKGB:n tukemaan häntä. Viisi päivää ennen valitsijamiesten kokoontumista Suomen kommunistit määrättiin äänestämään Kekkosta. Kommunistien äänillä Kekkonen yllättäen voitti vaalit pienimmällä mahdollisella marginaalilla. Kekkosen valtaa lisättiinnoottikriisissä ja KGB:n vaatimuksestaSuojelupoliisi täytettiin maalaisliittolaisilla.[24] Kekkonen kohosi neuvostoystävyyttä korostavan linjan johtohahmoksi.
Presidentin valta vahvistui lähinnä idänpolitiikan (YYA-sopimus jaETYK) ja länsi-integraation (EFTA:n liitännäisjäsenyys jaEEC-vapaakauppasopimus) turvaamiseksi, sillä samalla ei haluttu menettää Suomen jaNeuvostoliiton välistäbilateraalikauppaa. Tämä yhdessäSDP:n puoluehajaannuksen kanssa johti siihen, että presidentin voimakasta osallistumista alettiin lähinnä hänen sosiaalidemokraattisten vastustajiensa piirissä pitääruoskaparlamentarismina. Myös oikealta nousi kriittisiä ääniä, kuten KokoomuksenTuure Junnila sekäGeorg C. Ehrnrooth jaKullervo Rainio, jotka päättivät perustaaSPK:n. Vaikutusvaltaisin poliittinen haastaja oli kuitenkin entinen maalaisliittolainenVeikko Vennamo sekä hänen johtamansaSMP, jolla ei ollut Kekkosen presidenttikaudella asiaa hallituksiin.
Puolueen sisälle muodostui idänpolitiikkaa, vasemmistoyhteistyötä ja Kekkosta tukemaan miltei puolueoppositioksi niin sanottuK-linja. Linjan sisältönä oli "mennä niin vasemmalle, että hirvittää".lähde?K-linjan edustajiin skeptisesti suhtautuneita alettiin kutsuamustaksi tusinaksi. Tällä annettiin ymmärtää, että puolueen sisällä on oikeistoryhmittymä.lähde?
Keskusta oli myös kytkeytynytSuomi–Neuvostoliitto-Seuraan, jonka jäsenmäärä oli enimmillään liki 200 000 henkeä. Politiikka oli merkittävä osa seuraa, jossa johtopaikoista kisasivatkommunistit,sosiaalidemokraatit ja keskustalaiset. Kisailu puolueiden välillä rauhoittui vasta kun SDP,SKP ja keskusta tekivät vuonna 1975 niin sanotun ystävyyssopimuksen ja jakoivat seuran johtopaikat. Puheenjohtajaksi tuli keskustalainen, valtuuston johtoon sosiaalidemokraatti ja pääsihteeriksi kommunisti.[25] Moni keskustalainen vaikuttaja on toiminut Neuvostoliiton romahtamisen jälkeenSuomi–Venäjä-Seuran johdossa.[26]
Maalaisliitto käytti vuosina 1948−1958 hyvin tunnettua vaalijulistetta, jossa oli kuvattunaRaamattuun ja lakikirjaan nojaava talonpojan käsi ja teksti "Näihin nojaa Maalaisliitto".
Luovutetun Karjalansiirtoväen asutustoiminnasta vastannutmaa- ja metsätalousministeriön osastopäällikkö, ylijohtajaVeikko Vennamo riitaantuiKekkosen kanssa 1950-luvulla ja perustiSuomen Pientalonpoikien Puolueen, joka muutti 1960-luvun kaupungistumisen vuoksiMaalaisliiton tapaan nimensäSuomen Maaseudun Puolueeksi, jolle pohjalleTimo Soini,Kari Bärlund,Raimo Vistbacka sekäUrpo Leppänen päättivät perustaaPerussuomalaiset.[27]
17. lokakuuta 1965 Maalaisliitto vaihtoi nimensäKeskustapuolueeksi. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli ottaa uudeksi nimeksiKeskustaliitto, mutta tämä nimi oli jo rekisteröity toisen yhdistyksen nimeksi – ilmeisesti vain tarkoituksena estää nimen käyttö Maalaisliitolta.[28][29] Nimi Keskustapuolue otettiin käyttöön virallisesti Maalaisliiton ylimääräisessä puoluekokouksessa syksyllä 1965. Nimenmuutos hyväksyttiin äänin 1036-127.[29]
Muutos kuvasi irtautumista agraaripolitiikasta valtakunnalliseksi yleispuolueeksi. Nimenvaihdon myötä puolueen kannatus laski jyrkästi.[23] Ensimmäisen nimenvaihdoksen aikaan tapahtui myös niin sanottu suuri muutto maalta kaupunkeihin jaRuotsiin, jolloin puolue huolestui kannattajapohjansa vähenemisestä. Uudella nimellä tavoiteltiin entistä laajempaa kannatusta myös kaupungeista.[13] Keskustapuolueen kannatus eduskuntavaaleissa vähäisimmillään oli 35 ja 36 kansanedustajaaJohannes Virolaisen puheenjohtajakauden lopulla.
1960- ja 70-luvuilla keskusta olireformistinen, parlamentaarista kansanvaltaa kannattava puolue, joka pehmensi äärivasemmiston ja oikeistovoimien vastakkainasettelua. Myös kannattajakunta monipuolistui, kun toimihenkilöiden ja työväestön osuus kasvoi.[23] Toisaalta 1970-luvulla puolueen kannatus kuitenkin todistettavasti laski, jolloin monet alkoivat pitää agraaritaustaista Keskustaa hiipuvana "auringonlaskun puolueena". Kannatuksen laskuun vaikutti osaltaan myösVeikko Vennamon johtamaSMP, joka politikoi näyttävästirakennemuutoksella.
Vuoden 1980 Turun puoluekokouksessa keskustan puheenjohtajaksi valittiinPaavo Väyrynen, jokapuoluesihteeriSeppo Kääriäisen kanssa alkoi harjoittaa niin sanottuatahtopolitiikkaa, mikä merkitsi lähinnäKalevi Sorsan johtamanSDP:n haastamista monissa kysymyksissä. Keskustapuolueen suhteellinen heikentyminen SDP:hen nähden oli osaltaan aiheutunutUrho Kekkosen sairastumisesta ja tasavallan presidentin vaihdoksesta.kenen mukaan? Keskusta,kokoomus jaRKP solmivat ennenvuoden 1987 eduskuntavaaleja niin sanotunkassakaappisopimuksen, jonka mukaan yksikään sopimuksessa osallisista puolueista ei neuvottele hallituksen muodostamisesta ilman muita puolueita. Näin torjuttaisiin presidenttiMauno Koiviston yritykset saada oma puolueensaSDP hallitukseen. Kassakaappisopimus tuli kuitenkin Koiviston tietoon ja hän nimitti hallituksen muodostajaksikokoomuksen puheenjohtajanIlkka Suomisen sijastaHarri Holkerin. Tuloksena oli porvarihallituksen sijastaHolkerinsinipunahallitus, joka oli vallassa 1987–1991. Syksyllä 1990 hallitus pyysi oppositioon joutuneen keskustan tukea säästöpäätöksille ennenvuoden 1991 eduskuntavaaleja, mistä puolue kieltäytyi.
LKP oli menettänyteduskuntavaaleissa 1979 puolet kansanedustajistaan. Tappio ajoi puolueen talouden kriisiin. Vuonna 1982 LKP liittyi Keskustapuolueen jäsenjärjestöksi. Yhdistymisellä pyrittiin poliittistenkeskiryhmien kiinteämpään yhteistyöhön.[11] Keskusta takasi LKP:n velat.lähde? Puoluejohdon ajama liitos herätti myös vastustusta puolueen riveissä.[11] Puolue oli hallituksessa viimeisen kerranvuoden 1983 eduskuntavaalien alla muutaman kuukauden ajan, kunSorsan III hallitusta täydennettiinSKDL:n ministerien eron jälkeen yhdellä LKP:n ministerillä enemmistön säilyttämiseksi eduskunnassa. Kevään eduskuntavaaleissa Keskustaan liittynyt LKP putosi kokonaan pois eduskunnasta. Kannatuksen menettämiseen vaikutti myösVihreiden perustaminen.[11][30][31][23] LKP erosi Keskustapuolueesta 1986, mutta oli menettänyt kannatuksensa. Keskustapuolueen nimi muutettiin muotoonSuomen Keskusta vuonna 1988.[23] Myös vuoden 1988 nimenvaihdosten yhteydessä puolueen nimeksi olisi haluttu ottaa vuoden 1965 alunperäisten suunnitelmien mukaisestiKeskustaliitto.[28]
SMP:n lopun myötä Keskustan kannatus vastaavasti nousi, ja puolue sai lopultalamavuonna 1991 niin sanotunveret seisauttavan vaalivoiton nousten pitkästä aikaa suurimmaksi eduskuntapuolueeksi. Vaalituloksen pohjalta muodostettiin keskustan, kokoomuksen, RKP:n jakristillisen liitonporvarihallitus, jonka pääministeriksi tuli keskustanEsko Aho. Kristillinen liitto lähti hallituksesta kesken kauden.
Kokoomus halusi Suomen liittyvänEuroopan unioniin eli silloiselta nimeltäänEuroopan yhteisöön. Keskusta suhtautui läntisen Euroopan kanssa integroitumiseen epäilevästi, mutta omaa puoluettansa länsimyönteisempi puheenjohtaja Esko Aho pyrki saamaan jäsenyyshankkeelle puolueensa tuen. EU jakoi keskustan kannattajat kahteen leiriin ja etenkin monet puolueen maaseutuäänestäjät vastustivat jäsenyyttäsyksyn 1994 kansanäänestyksessä. Puolueen länsi-integraatiota vastustavan siiven kärkihahmoPaavo Väyrynen työskenteli viivästyttääkseen jäsenyysäänestystä. Hän oli myös puolueen presidenttiehdokas vuosien1988 ja1994 presidentinvaaleissa.
Keskustan hallitusvastuu ajoittui vaikeaanlama-aikaan, javuoden 1995 eduskuntavaaleissa keskusta hävisi suurimman puolueen paikan sosiaalidemokraateille. Vaalien jälkeen muodostettiinPaavo Lipposen johdolla sosiaalidemokraattien, kokoomuksen, vasemmistoliiton ja vihreiden laajapohjainensateenkaarihallitus.
Esko Aho esitteli kevättalvella1996keskustan työreformin, joka julkaistiin vuoden 1999 eduskuntavaaleihinMatti Vanhasen jaMaria-Kaisa Aulan johdolla. Työreformi sai kuitenkin negatiivisen vastaanoton.Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa keskusta jäi edelleen toiseksi suurimmaksi puolueeksi sosiaalidemokraattien kärsimistä tappioista huolimatta, ja puolueen oppositiokausi jatkui. Keskusta halusi säilyttäämarkan valuuttana ja olla siirtymättäeuron käyttöön.
Vuoden 2000 presidentinvaaleissaEsko Aho korosti kampanjassaan tavanomaista ydinperhettä ja omakotitalossa asumista turvallisessa ympäristössä turvallisena suomalaisena elämänmuotona. Aho kärsi vaalien toisella kierroksella niukan tappion sosiaalidemokraattienTarja Haloselle ja luopui myöhemmin politiikasta.
Anneli Jäätteenmäen johdolla keskusta saavutti voiton ensinvuoden 2000 kunnallisvaaleissa ja myöhemminvuoden 2003 eduskuntavaaleissa. Jäätteenmäestä tuli Suomen ensimmäinen naispääministeri, ja hänen johtamassaan punamultahallituksessa olivat mukana myösSDP jaRKP. Pian vaalien jälkeen Jäätteenmäki joutui kuitenkin eroamaan niin sanotunIrakgate-skandaalin vuoksi. Uudeksi pääministeriksi tuli Jäätteenmäen hallituksen puolustusministeriMatti Vanhanen.
Vuoden 2006 presidentinvaaleissa puolueen presidenttiehdokkaana ollut istuva pääministeri Vanhanen hävisi ensimmäisellä kierroksellaSauli Niinistölle, eikä puolue päässyt mukaan vaalien toiselle kierrokselle. Toisella kierroksella Niinistö hävisi istuvalle presidentille Haloselle saatuaan lähes täsmälleen saman kannatuksen kuin Aho kuusi vuotta aiemmin.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa keskusta menetti joitakin paikkoja, mutta säilytti silti asemansa suurimpana puolueena. Kertaakaan aiemmin historiassa keskusta ei ollut saavuttanut suurimman puolueen asemaa kahdesti peräkkäin. Sosiaalidemokraattien ohi toiseksi suurimmaksi puolueeksi kohosi kokoomus, joka nyt sai ensimmäisen kerran enemmän kansanedustajia kuin sosiaalidemokraatit.Matti Vanhasen II hallitus muodostettiin keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja RKP:n varaan.
Vanhanen erosi pääministerin ja puolueen puheenjohtajan tehtävistä kesällä2010. Tuolloin muodostettiin keskustan uuden puheenjohtajanMari Kiviniemen hallitus, joka oli pääministeriksi siirtyneen Kiviniemen hoitamaa kunta- ja hallintoministerin salkkua lukuun ottamatta identtinen Vanhasen II hallituksen kanssa.
Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen suomalaista politiikkaa ravistelleenvaalirahoituskohun katsottiin vieneen keskustalta uskottavuutta.[32] Moni keskustalainen poliitikko joutui esitutkintaan liittyen lahjontarikoksiin tai jääviyteen viranhoidossa.[33][34][35]Keskusrikospoliisi teki ratsian keskustan puoluetoimistoon toukokuussa 2010.[36][37]
Vuonna 2007 puoluesihteeriJarmo Korhonen kertoi puolueen talouden huonosta tilasta, jonka hän sanoi kääntyvän paremmaksi vuoteen 2009 mennessä.[38] Nykyään keskustan talous on puolueen johdon mukaan ahtaalla.[39][40][41] Lisäksi keskustan omistama Apollo-yhtiö sai syksyllä 2010 puolen miljoonan euron veromätkyt.[42]
Suomessa oli keskustalainen pääministeri vuosina 2003–2011 ja 2015–2019, jolloin toimivatJäätteenmäen,Vanhasen I,II,Kiviniemen hallitus sekäSipilän hallitus. Keskusta oli myös tänä aikana eduskunnan suurin puolue saatuaanvuoden 2003 vaaleissa 55 paikkaa,vuoden 2007 vaaleissa 51 paikkaa javuoden 2015 vaaleissa 49 paikkaa.
Ennenvuoden 2011 eduskuntavaaleja tehtyjengallupkyselyiden perusteella keskusta oli SDP:n ja kokoomuksen tavoin menettänyt suosiotaan edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna. Erään valtakunnallisen gallupin mukaan keskusta ja kokoomus olivat lähes samoissa kannatuslukemissa.[43] Vaaleissa keskusta jäi kuitenkin vasta neljänneksi suurimmaksi puolueeksi ja menetti 16 kansanedustajaa edellisiin vaaleihin verrattuna.
Kiviniemi ei asettunut kesän 2012 puoluekokouksessa uudelleen ehdolle. Hän totesi tällä tavoin kantavansa vastuuta siitä, ettei puolue ollut päässyt nousemaan riittävän rivakasti.[44] Eräiden arvioiden mukaan taustalla voi olla myös pettymys siihen, että Väyrynen ja Pekkarinen haastoivat hänet jo lyhyen puheenjohtajuuden jälkeen.[45]
Kesän 2012 puoluekokouksessa keskustan puheenjohtajaksi valittiinJuha Sipilä[46].
Eduskuntavaaleissa 2015 keskusta palasi jälleen suurimman puolueen asemaan ja sai eduskuntaan 49 kansanedustajaa, eli 14 enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Sipilä muodostihallituksen kokoomuksen ja perussuomalaisten kanssa.
Vuoden 2019 vaaleissa keskusta menetti 18 kansanedustajan paikkaa saatuaan vähemmän ääniä kuin yli sataan vuoteen[47]. Siitä huolimatta keskusta meni mukaanAntti Rinteen ja sittemminSanna Marinin viiden puolueen hallitukseen toiseksi suurimpana puolueena. Syksyllä Sipilän seuraajaksi keskustan puheenjohtana valittiinKatri Kulmuni, josta tuliMarinin hallituksen valtiovarainministeri.
Kesällä 2020 Kulmuni erosi valtiovarainministerin tehtävästä viestintävalmennuksiin liittyvän kohun jälkeen, ja hänen tilalleen valtiovarainministeriksi valittiin eduskunnan puhemiehenä toiminut entinen pääministeri Vanhanen.[48] Kulmuni haki tästä huolimatta jatkokautta keskustan puheenjohtajana, mutta syyskuun puoluekokouksessa hänen tilalleen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin heti ensimmäisellä äänestyskierroksellaAnnika Saarikko.[49]Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa keskusta sai 11,3 prosentin kannatuksen ja 23 edustajanpaikkaa, mikä oli puolueen huonoin tulos Suomen itsenäisyyden aikana. Keskusta ilmoitti jättäytyvänsä oppositioon.[50][51][52]
Keskustan puoluehallitus tilasi puolueen tilannetta analysoivan raportin.Juha Kuisman työryhmän laatiman raportin mukaan puolueella on mahdollisuus yltää 15 prosentin kannatukseen, jos se päättää uudistua, mutta muuten se taantuu kuuden prosentin puolueeksi.[53]
15. kesäkuuta 2024 keskustan uudeksi puheenjohtajaksi valittiinAntti Kaikkonen.[54]
Keskusta edeltäjineen on tehnyt vuosien varrella 24 yleis- tai periaateohjelmaa.[55] Vuodelta 1906 ovatEtelä-Pohjanmaan Nuorsuomalaisen Maalaisliiton Ohjelmavaatimuksia- jaSuomen Maalaisväestön Liiton Ohjelma -nimiset yleisohjelmat. Jälkimmäisestä on olemassa myös vuoden 1908 versio. EnsimmäinenMaalaisliiton yleisohjelma on vuodelta 1914. Tämän jälkeen Maalaisliitto laati vielä seitsemän puolueohjelmaa.Keskustapuolueena tehtyjä ohjelmia on kahdeksan. Nykyisellä nimellä toimiessaanSuomen Keskusta on laatinut viisi puolueohjelmaa, joista viimeisin on vuodelta 2006.
Vuoden 2011 puolueohjelmassa keskustan tavoitteena on olla aatepuolue ja sivistysliike, ekologinen edelläkävijä sekä rauhan ja yhteistyön rakentaja. Puolue tavoittelee sivistyksen ja kulttuurin voimalla ihmisyyttä ja vastuullista vapautta sekä yrittäjyyteen perustuvaa ehyttä yhteiskuntaa. Keskusta näkee itsensä yhteistyön ja sovinnon liikkeenä.[56]
Puoluesihteeri Jarmo Korhonen ehdotti vuonna 2007perussuomalaisten ja keskustan yhdistämistä, minkä perussuomalaisten johto tyrmäsi.[57][58]
Keskustan tavoitteena on hajautettu yhteiskunta, joka perustuu markkinatalouteen, työhön kannustavaan sosiaaliturvaan ja mahdollisuuksien tasa-arvoon. Keskusta pyrkii pitämään koko maan asuttuna.lähde?
Alkiolaisuus syntyi sosialismin ja kapitalismin vaihtoehdoksi korostamaan ihmisyyttä, kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä ja tasa-arvoa. Keskusta on oman näkemyksensä mukaan yhteiskuntaa uudistava aatteellinen yleispuolue ja kansansivistysliike.lähde?
Keskusta kannattaa myösdesentralisaatiota eli hajasijoittamista. Osana tätä se tukee valtion työpaikkojen hajasijoittamistapääkaupunkiseudulta muualle Suomeen.[59] Keskusta suhtautuu kielteisestikuntien määrän laskuun.[60] ja kannattaa maakuntien aseman vahvistamista.[61]
Yksi keskustan historian merkittävimmistä liberaalihankkeista olivuoden 1999 eduskuntavaaleissa esitettytyöreformi, jonkaammattiyhdistysliike epäili heikentävän voimakkaasti työehtosopimusjärjestelmää ja työntekijöiden oikeuksia. Puolueen mielestä reformi pyrki uudistamaan työmarkkinoita ja perusturvaa siten, että työn antaminen ja tekeminen olisi ollut helpompaa.lähde?
Suurin osa Keskustan kannattajista katsoo työmarkkinajärjestöjen puuttuvan liian moniin asioihin.[62]
Puolue ei kannattanutsamaa sukupuolta olevien avioliittoja, muttei aio lähteä peruuttamaan sitä.[63][64] Vuonna 2014 asiasta äänestettäessä kuusi keskustan kansanedustajaa kannatti sukupuolineutraaleja avioliittoja.[65]
Keskusta kannattaa pakollista ruotsin kielen opetusta kouluissa.[63][66]
Keskustan logo perustuunelilehtiseen apilaan. Puolueen tunnukseen on otettu malliaPuolan kansanpuolueelta PSL:ltä.Ruotsin Keskustapuolue puolestaan otti mallia Suomesta valitessaan tunnuksekseen neliapilan vuonna 1942.[67]
Puoluekokous käyttää puolueen ylintä päätösvaltaa ja käsittelee suuret periaatekysymykset. Se valitsee kahdeksi vuodeksi kerrallaan puolueen puheenjohtajan, kolme varapuheenjohtajaa, puoluesihteerin ja puoluevaltuuston.[68]
Puoluevaltuusto käyttää puoluekokoukselle kuuluvaa valtaa puoluekokouksien välisenä aikana. Puoluevaltuusto valitsee puoluehallituksen ja päättää puolueen erillisohjelmista. Puoluevaltuustoon kuuluu 135 jäsentä ja sen toimikausi on kaksivuotinen. Puoluevaltuustossa on edustettuina keskustanpiirijärjestöjen lisäksi keskustan sisarjärjestötKeskustanaiset,Keskustanuoret,Keskustaopiskelijat jaKeskustan Lehtimiehet. Myös puolueeneduskuntaryhmällä ja europarlamentaarikoilla on omat edustajansa.[68]
Puoluehallitus johtaa puolueen yleistä toimintaa. Sen muodostavat puolueen puheenjohtaja, kolme varapuheenjohtajaa, puoluesihteeri ja 31 muuta jäsentä ja varajäsentä. Puoluehallitus valitsee keskuudestaan työvaliokunnan.[68]
Puoluehallitus esittelee asiat puoluevaltuustolle. Se vastaa myöspuoluekokousaloitteisiin tekemällä päätösesityksiä. Puoluehallituksen puheenjohtaja on samalla koko puolueen puheenjohtaja.
Puoluehallituksen työvaliokuntaan kuuluvat puolueen puheenjohtaja, varapuheenjohtajat, puoluesihteeri, puolueen eduskuntaryhmästä puoluehallitukseen valittu jäsen, europarlamentin keskustan valtuuskunnasta valittu puoluehallituksen jäsen ja kolme muuta puoluehallituksen keskuudestaan valitsemaa jäsentä. Työvaliokunta valmistelee ehdotuksia puoluehallitukselle ja seuraa puolue-elinten päätösten toteutumista eduskunnassa, hallituksessa ja puolueen sisällä.[68]
Karina JutilaTampereen yliopistosta on tehnyt väitöskirjanYksillä säännöillä, kaksilla korteilla? Empiirinen tutkimus Suomen Keskustan sisäisestä päätöksenteosta, jossa käsitellään työvaliokunnan käytännön päätöksentekoa. Väitöskirjan mukaan:
»Tutkimus osoittaa, että keskustan sisäinen päätöksentekojärjestelmä on rakenteellisesti ja toiminnallisesti kaksiosainen. Yhtäältä on aktiivijäsenistön varassa toimiva kenttäorganisaatio ja toisaalta ammattipoliitikkokeskeinen valtakunnallinen toiminta. Jäsenistön enemmistö ja ammattipoliitikot toimivat samassa puolueessa, mutta entistä enemmän eri kentillä. Työnjako on johtanut vaikutusvallan kasaantumiseen ammattipoliitikoille ja erityisesti puheenjohtajalle ja hänen ympärillään olevalle ydineliitille. Samalla etäisyys jäsenistöön on kasvanut.[69]»
Keskustan puoluetoimisto on puoluesihteerin johtama toimisto, joka vastaa yleishallinnosta, kuten suhteista alue- ja paikallistasolle sekä politiikan koordinoinnista. Toimisto sijaitsi aikaisemmin Helsingissä Pursimiehenkadulla, josta se muutti ApollonkadulleEtu-Töölöön.
Suomen Keskustaaeduskunnassa edustaaKeskustan eduskuntaryhmä. Eduskuntaryhmä toimii Suomen Keskustan kansanedustajien yhteistyöelimenä. Eduskuntaryhmän merkitys eduskuntatyössä on keskeinen: kokouksissa keskustellaan ajankohtaisista poliittisista kysymyksistä ja muodostetaan kantoja eduskunnan käsittelyssä olevaan asiaan. Keskustan eduskuntaryhmän valtiopäiväkaudella 2019–2023 muodostaa 31 kansanedustajaa. Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustajaAntti Kurvinen.[70]
Keskustalla on seuraavat 20 piirijärjestöä:[71]
Aiemmin toiminnassa oli myösYlä-Savon piiri, jonka yhdistämisestä Pohjois-Savon piiriin päätettiin vuonna 2011.[72] Alueellisten piirien lisäksi on olemassa koko maan kattavaCenterns distrikt – Keskustan piiri eliKeskustan kaksikielinen piiri. Piirin 16paikallisosastosta 10 toimiiruotsinkielisellä Pohjanmaalla.[73]
Monissavaalipiireissä keskustalla on useampi kuin yksi piirijärjestö; nämä asettavat eduskuntavaaliehdokkaat sopimiensa kiintiöiden mukaisesti. Keskustalla onHämeen vaalipiirissä Etelä-Hämeen ja Päijät-Hämeen piirit,Kaakkois-Suomen vaalipiirissä Etelä-Savon, Itä-Savon, Karjalan ja Kymenlaakson piirit,Savo-Karjalan vaalipiirissä Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon piirit,Vaasan vaalipiirissä Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan piirit,Oulun vaalipiirissä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun piirit sekäLapin vaalipiirissä Lapin ja Peräpohjolan piirit.
 | Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaalaajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Merkinnän syy: Kunnallis- ja paikallisjärjestöt kokonaan käsittelemättä. |
Nykyiset
Edelleen ilmestyviä entisiä äänenkannattajia
Ei enää ilmestyviä entisiä äänenkannattajia
Liberaalinen Kansanpuolue liityttyä vuonna 1982 keskustan jäsenjärjestöksi keskusta periLiberal Internationalin jäsenyyden. Keskusta on myösEuroopan liberaalidemokraattisen puolueen jäsen.Euroopan parlamentissa keskustan edustajat kuuluvat Uudistuva Eurooppa -ryhmään yhdessäRKP:n edustajien kanssa.
| Lähteet:[76][77][78][79][80] |
Vuonna 2011 keskustalla oli puolueen oman ilmoituksen mukaan noin 163 000 jäsentä,[81] joten se on tällä perusteella jäsenmäärältään selvästi Suomen suurin puolue.SDP:n,vasemmistoliiton jakristillisdemokraattien tavoin myös keskusta on viime vuosina menettänyt jäseniään.[82] Vuonna2010 kävi ilmi, että osa jäsenistä oli liitetty puolueeseen heidän tietämättään. Tiedotusvälineiden kerrottua asiasta keskusta arvioi jäsenrekisterissään olevan lähes 50 000 jäsentä, jotka on liitetty puolueeseen ilman asianomaisen henkilön omaa allekirjoitusta. "Valejäsenyyksien" tultua ilmi on asiasta tehty satoja valituksia.[83]
Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 2015 julkaisemassa tutkimuksessa keskustan kannattajista 47 prosenttia sijoitti itsensäoikeistoon, 40 prosenttia keskustaan ja 10 prosenttiavasemmistoon.Arvoliberaalisuus−arvokonservatiivisuus-ulottuvuudella arvokonservatiiveja oli 36 prosenttia, arvoliberaaleja 18 prosenttia ja keskelle asettuvia 43 prosenttia. Tutkimuksen mukaan kiteytyksenä puolueen kannattajien kannoista voidaan sanoa, että keskusta onkeskusta-oikeistolainen puolue.[84]Kunnallisalan kehittämissäätiön vuonna 2019 teettämässä tutkimuksessa Keskustan kannattajat arvioivat puolueen hieman omia arvojaan vasemmistolaisemmaksi.[85]
Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan vuoden 2022 arvo- ja asennetutkimuksessa keskustan kannattajille perinteiden, sukujuurten ja uskonnon merkitys identiteetin muodostajina oli keskimääräistä suurempi. Puolueen äänestäjien identiteettiprofiilia kuvaillaan tulosten perusteella konservatiiviseksi.[86]
Vuonna 2008 puoluekokousedustajissa suurimmat ammattiryhmät olivatmaanviljelijät (40 %),toimihenkilöt (28 %) jaeläkeläiset (15 %). Kaksi kolmaosaa puoluekokousedustajista oli miehiä ja osallistujien ikäjakauma painottui keski-ikäisiin ja keski-iän ylittäneisiin.[87]
Suomi liittyi Euroopan unioniin Keskustan johtaman Ahon hallituksen johdolla.lähde?Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksen mukaan vuonna 2008 keskustan kannattajista neljännes suhtautui myönteisestiEuroopan unioniin ja puolet oliEU-vastaisia.[88] Kolmannes keskustalaisista piti vuonna 2007 hyvänä sitä, ettämarkka korvattiineurolla.[89]
Politiikan tutkijaVille Pernaan mukaan keskustaa oli (vuonna 2011) sanottu "auringonlaskun puolueeksi" jo lähes 50 vuoden ajan.[90] Puolueen kannatuksen arveltiin viime vuosikymmeninä laskevan samalla kun maatilojen määrä jatkaisi vähenemistään. Keskustan katsotaan kuitenkin muuttuneen maaseutuun ja maatalouteen liittyviä kysymyksiä edistäneestä talonpoikaispuolueesta aluepolitiikkaa ja Suomen maakuntien asiaa ajavaksi yleispuolueeksi.[91] VäitöskirjassaanSeppo Kääriäinen arvioi puolueen kannatuksen säilyneen kenttäväen ja taitavien johtajien ansiosta.[92]
Keskustan kannatus jää alle kymmeneen prosenttiinpääkaupunkiseudulla,Turussa,Tampereella jaPorissa sekä ruotsinkielisillä maaseutualueilla.Keski-Suomen,Pohjanmaan,Itä-Suomen jaPohjois-Suomen maakuntakeskuksissa keskusta on viime vaaleissa ollut joko suurin puolue tai lähellä suurimman puolueen asemaa. Korkeinta puolueen kannatus on maaseutumaisissa suomenkielisissä kunnissa etenkinPohjanmaalla. Tärkeäksi muodostuneessaVaasan vaalipiirissä Keskustan vaalitappio heijastui voimakkaastieduskuntavaaleissa 2019,RKP:n noustessa vaalipiirin suurimmaksi puolueeksi.[93]
Vuosien 1983–2019 eduskuntavaaleissa puolueen kannatus on jakautunut vaalipiireittäin seuraavan taulukon mukaisesti. Kuntien kuuluminen eri vaalipiireihin on vaihdellut, joten eri vuosien tiedot eivät välttämättä ole keskenään vertailukelpoisia. Vaalipiirien tulokset vastaavat kunkin vaalivuoden mukaista aluejakoa.Ahvenanmaan vaalipiirissä Suomen Keskusta ei ole asettanut lainkaan ehdokkaita. Sen sijaan maakunnassa toimiiAhvenanmaan keskusta (ruots.Åländsk Center).
Vuoden 2025 puoluebarometrissa 52 prosentilla suomalaisista oli keskustasta myönteinen kuva. Suomalaiset suhtautuivat puolueista myönteisimmin keskustaan jaSDP:hen.[94] Keskustaa pidettiin puolueista vähiten ylimielisenä. 13 prosenttia suomalaista näki puolueen olevan toiminnassaan ylimielinen. 30 prosenttia piti keskustaa ihmiskeskeisenä puolueena.[95]
| Vaalipiiri | Kannatus | ||||||||||||||||
| 1983[96] | 1987[96] | 1991[96] | 1995[96] | 1999[96] | 2003[96] | 2007[96] | 2011[96] | 2015[97] | 2019[98] | 2023[50] | |||||||
| Helsingin vaalipiiri | 5,1 | 2,1 | 6,0 | 3,7 | 6,1 | 8,1 | 6,9 | 4,5 | 7,2 | 2,9 | 1,6 | ||||||
| Uudenmaan vaalipiiri | 7,2 | 6,4 | 12,2 | 7,7 | 10,7 | 13,5 | 12,4 | 6,4 | 11,5 | 6,5 | 4,8 | ||||||
| Varsinais-Suomen vaalipiiri | 12,9 | 14,6 | 22,9 | 15,0 | 16,9 | 17,5 | 15,8 | 11,6 | 16,2 | 10,8 | 8,4 | ||||||
| Satakunnan vaalipiiri | 16,7 | 16,6 | 24,1 | 20,9 | 23,7 | 28,1 | 24,7 | 16,1 | 20,6 | 16,7 | 13,9 | ||||||
| Hämeen vaalipiiri | 11,6 | 12,1 | 19,2 | 14,4 | 16,8 | 18,4 | 20,3 | 13,2 | 17,8 | 10,2 | 8,6 | ||||||
| Pirkanmaan vaalipiiri | 7,6 | 6,7 | 11,4 | 13,2 | 14,7 | 16,6 | 16,3 | 10,4 | 16,6 | 8,9 | 7,1 | ||||||
| Kymen vaalipiiri(1983–2011) | Kaakkois-Suomen vaalipiiri(2015–) | 16,8 | 17,0 | 23,8 | 18,9 | 22,6 | 25,8 | 23,9 | 16,8 | 25,2 | 16,6 | 13,6 | |||||
| Etelä-Savon vaalipiiri(1983–2011) | 24,5 | 26,0 | 33,4 | 27,0 | 33,5 | 40,5 | 37,4 | 26,8 | |||||||||
| Pohjois-Savon vaalipiiri(1983–2011) | Savo-Karjalan vaalipiiri(2015–) | 27,4 | 29,1 | 37,3 | 32,1 | 35,7 | 38,2 | 35,8 | 25,4 | 32,5 | 22,8 | 19,7 | |||||
| Pohjois-Karjalan vaalipiiri(1983–2011) | 25,0 | 26,9 | 34,6 | 27,0 | 30,3 | 37,6 | 35,7 | 26,2 | |||||||||
| Vaasan vaalipiiri | 26,4 | 27,2 | 33,9 | 33,0 | 31,7 | 33,9 | 32,5 | 22,6 | 27,4 | 19,9 | 17,9 | ||||||
| Keski-Suomen vaalipiiri | 21,3 | 19,7 | 31,5 | 25,6 | 30,6 | 34,9 | 33,2 | 21,8 | 26,9 | 19,8 | 17,7 | ||||||
| Oulun vaalipiiri | 34,7 | 36,6 | 46,8 | 38,8 | 43,5 | 46,6 | 43,1 | 33,4 | 42,7 | 30,3 | 25,0 | ||||||
| Lapin vaalipiiri | 38,1 | 37,9 | 49,8 | 39,1 | 42,8 | 44,8 | 43,2 | 32,2 | 42,9 | 29,2 | 24,8 | ||||||
| Yhteensä | 17,6 | 17,6 | 24,8 | 19,8 | 22,4 | 24,7 | 23,1 | 15,8 | 21,1 | 13,8 | 11,3 | ||||||
Tulosten perusteella keskustan kannatus on korkeinta Pohjois-Suomessa Oulun ja Lapin vaalipiireissä. Suomen keskiosissa Pohjanmaan rannikolta itärajalle sijaitsevissa Vaasan, Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiireissä keskustan kannatus ylitti vuoden 2007 vaaleissa 30 prosenttia. Valtakunnallista kannatusta suurempaa keskustan kannatus oli näiden lisäksi Satakunnan ja Kymen vaalipiireissä. Tätä matalampaa kannatus oliTurun jaTampereen sisältävissä Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan vaalipiireissä. Alimmillaan keskustan kannatus on ollut Uudenmaan ja Helsingin vaalipiireissä. Helsingissä puolue sai vuoden 2019 eduskuntavaaleissa korkeimman kannatuksensaViikissä (7,9 %), jossa sijaitsee mm.Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta.[99]
Ennenalueluovutuksia keskustan edeltäjän Maalaisliiton kannatus oli hyvin suurtaViipurin läänin itäisessä vaalipiirissä.Siirtoväen asuttaminen aiheuttikin muutoksia monien läntisemmän Suomen kuntien poliittisiin voimasuhteisiin.
.svg)
| Vuosi | Edustajat | Ääniä | % | Viite[100] |
|---|---|---|---|---|
| 1907 | 9 / 200 | 51 242 | 5,75 | [12] |
| 1908 | 9 / 200 | 51 756 | 6,39 | [12] |
| 1909 | 13 / 200 | 56 943 | 6,73 | [12] |
| 1910 | 17 / 200 | 60 157 | 7,60 | [12] |
| 1911 | 16 / 200 | 62 885 | 7,84 | [12] |
| 1913 | 18 / 200 | 56 977 | 7,87 | [12] |
| 1916 | 19 / 200 | 71 608 | 9,00 | [12] |
| 1917 | 26 / 200 | 122 900 | 12,38 | [12] |
| 1919 | 42 / 200 | 189 297 | 19,70 | [12] |
| 1922 | 45 / 200 | 175 401 | 20,27 | [12] |
| 1924 | 44 / 200 | 177 982 | 20,25 | [12] |
| 1927 | 52 / 200 | 205 313 | 22,56 | [12] |
| 1929 | 60 / 200 | 248 762 | 26,15 | [12] |
| 1930 | 59 / 200 | 308 280 | 27,28 | [12] |
| 1933 | 53 / 200 | 249 758 | 22,54 | [12] |
| 1936 | 53 / 200 | 262 917 | 22,41 | [12] |
| 1939 | 56 / 200 | 296 529 | 22,86 | [12] |
| 1945 | 49 / 200 | 362 662 | 21,35 | [12] |
| Vuosi | Edustajat | Ääniä | % | Viite[100] |
|---|---|---|---|---|
| 1948 | 56 / 200 | 455 635 | 24,24 | [12] |
| 1951 | 51 / 200 | 421 613 | 23,26 | [12] |
| 1954 | 53 / 200 | 483 958 | 24,10 | [12] |
| 1958 | 48 / 200 | 448 364 | 23,06 | [12] |
| 1962 | 53 / 200 | 528 409 | 22,95 | [12] |
| 1966 | 49 / 200 | 503 047 | 21,23 | [12] |
| 1970 | 36 / 200 | 434 150 | 17,12 | [12] |
| 1972 | 35 / 200 | 423 039 | 16,41 | [12] |
| 1975 | 39 / 200 | 484 772 | 17,63 | [12] |
| 1979 | 36 / 200 | 500 478 | 17,29 | [12] |
| 1983 | 38 / 200 | 525 207 | 17,63 | [12] |
| 1987 | 40 / 200 | 507 460 | 17,62 | [12] |
| 1991 | 55 / 200 | 676 717 | 24,83 | [12] |
| 1995 | 44 / 200 | 552 003 | 19,85 | [12] |
| 1999 | 48 / 200 | 600 592 | 22,40 | [101] |
| 2003 | 55 / 200 | 689 391 | 24,69 | [101] |
| 2007 | 51 / 200 | 640 428 | 23,11 | [101] |
| 2011 | 35 / 200 | 463 266 | 15,76 | [101] |
| 2015 | 49 / 200 | 625 687 | 21,10 | [97] |
| 2019 | 31 / 200 | 423 920 | 13,76 | [102] |
| 2023 | 23 / 200 | 349 640 | 11,29 | [50] |
| Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaalaajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Merkinnän syy: Kunnallisvaalit väliltä 1918 - 1920 ja 1947 puuttuvat kokonaan. |
| Vuosi | Valtuutetut | Kannatus | Viite | |
|---|---|---|---|---|
| 1921 | 7 414 (porvarilliset ryhmät) | 326 302 | 55,5 % | |
| 1922 | 7 791 (porvarilliset ryhmät) | 318 945 | 59,8 % | |
| 1923 | 8 245 (porvarilliset ryhmät) | 308 398 | 62,0 % | |
| 1924 | 8 507 (porvarilliset ryhmät) | 287 137 | 61,1 % | |
| 1925 | 7 079 (porvarilliset ryhmät) | 375 777 | 59,0 % | |
| 1928 | 3 986 (porvarilliset ryhmät) | 320 335 | 42,6 % | |
| 1930 | 7 819 (porvarilliset ryhmät) | 474 355 | 62,07% | |
| 1933 | 7 815 (porvarilliset ryhmät) | 518 258 | 62,10% | |
| 1936 | 7 459 (porvarilliset ryhmät) | 581 114 | 62,36 % | |
| 1950 | 121 804 | 8,09 | ||
| 1953 | 282 331 | 16,0 | [103] | |
| 1956 | 366 380 | 21,9 | [103] | |
| 1960 | 401 346 | 20,4 | [103] | |
| 1964 | 413 561 | 19,3 | [103] | |
| 1968 | 3 533lähde? | 428 841 | 18,9 | [103] |
| 1972 | 3 297lähde? | 449 908 | 18,0 | [103] |
| 1976 | 3 936 | 494 423 | 18,4 | [104] |
| 1980 | 3 889 | 513 362 | 18,7 | [104] |
| 1984 | 4 052 | 545 034 | 20,2 | [104] |
| 1988 | 4 227 | 554 924 | 21,1 | [104] |
| 1992 | 3 998 | 511 954 | 19,2 | [104] |
| 1996 | 4 459 | 518 682 | 21,8 | [104] |
| 2000 | 4 625 | 528 319 | 23,8 | [104] |
| 2004 | 4 425 | 543 885 | 22,8 | [104] |
| 2008 | 3 518 | 512 220 | 20,1 | [104] |
| 2012 | 3 077 | 465 167 | 18,7 | [104] |
| 2017 | 2 824 | 450 529 | 17,5 | [105] |
| 2021 | 2 445 | 363 364 | 14,9 | [106] |
| 2025 | 2 623 | 396 630 | 16,4 | [107] |
| Vuosi | Mepit | Ääniä[108] | %[108] |
|---|---|---|---|
| 1996 | 4 / 16 | 548 041 | 24,36 |
| 1999 | 4 / 16 | 264 640 | 21,30 |
| 2004 | 4 / 14 | 387 217 | 23,37 |
| 2009 | 3 / 13 | 316 798 | 19,03 |
| 2014 | 3 / 13 | 339 895 | 19,67 |
| 2019 | 2 / 13 | 247 416 | 13,52 |
| 2024 | 2 / 15 | 215 064 | 11,8 |
| Valitsijamiesten vaalit | ||||
|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Ehdokas | Valitsijamiehet | Kannatus | |
| 1919 | Lauri Kristian Relander | 1 | ||
| 1925 | Lauri Kristian Relander | 69 | 123 932 | 19,9 % |
| 1931 | Kyösti Kallio | 69 | 167 574 | 20,0 % |
| 1937 | Kyösti Kallio | 56 | 184 668 | 16,6 % |
| 1940 | ei ehdokasta | |||
| 1943 | ei ehdokasta | |||
| 1944 | ei vaaleja | |||
| 1946 | ei ehdokasta | |||
| 1950 | Urho Kekkonen | 62 | 309 060 | 19,6 % |
| 1956 | Urho Kekkonen | 88 | 510 783 | 26,9 % |
| 1962 | Urho Kekkonen | 111 | 698 199 | 31,7 % |
| 1968 | Urho Kekkonen | 65 | 421 197 | 20,66 % |
| 1973 | ei vaaleja | |||
| 1978 | Urho Kekkonen | 64 | 475 372 | 19,4 % |
| 1982 | Johannes Virolainen | 53 | 534 515 | 16,8 % |
| 1988 | Paavo Väyrynen | 68 | 647 769 | 21,70 % |
| Suorat kansanvaalit | |||
|---|---|---|---|
| Vuosi | Ehdokas | Kannatus | |
| 1988 | Paavo Väyrynen | 1k 636 375 | 1k 20,57 % |
| 1994 | Paavo Väyrynen | 1k 623 415 | 1k 19,5 % |
| 2000 | Esko Aho | 1k 1 051 159 2k 1 540 803 | 1k 34,4 % 2k 48,4 % |
| 2006 | Matti Vanhanen | 1k 561 990 | 1k 18,6 % |
| 2012 | Paavo Väyrynen | 1k 536 555 | 1k 17,53 % |
| 2018 | Matti Vanhanen | 1k 122 383 | 1k 4,1 % |
| 2024 | Olli Rehn | 1k 496 759 | 1k 15,3 % |
| Vuosi | Valtuutetut | Äänet | Viite | |
|---|---|---|---|---|
| 2022 | 297 | 356 851 | 19,2 % | [109] |
| 2025 | 304 | 381 288 | 19,3 % | [110] |
<ref>-elementti; nimi ”hs2005” on määritetty usean kerran eri sisällöillä<ref>-elementti; nimi ”historia” on määritetty usean kerran eri sisällöillä<ref>-elementti; viitettävn ei löytynyt
Parlamenttiryhmä:Uudistuva Eurooppa -ryhmä | |||||
| Puolueet |
| ||||
| Puolueen puheenjohtajat | |||||
| Europarlamentin ryhmäpuheenjohtajat | |||||
| Komissaarit | |||||
| Hallituksien johtajat |
| ||||
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
