MPLS (lyhenne sanoistaMultiprotocol Label Switching on menetelmä, jolla kuljetetaan esimerkiksiIP-paketteja ennalta määriteltyjen yhteyksien ylitse nopean runkoverkon solmujen kautta ilman, että solmujen tarvitsee tehdäreititystä.
MPLS-tekniikan kehitys alkoi 1990-luvun puolen välin jälkeen, kunIETF alkoi kehittääATM-tekniikalle korvaajaa, joka soveltuisi paremmin IP-protokollan laajamittaiseen käyttöön.[1]
Teknikkaa kehitettiin alun perin verkko-operaattoreille, mutta se on nykyisin yleistinyt yksityisille organisaatioille tarjottavaksi palveluksi. Osa MPLS-tekniikalla alun perin haetuista tavoitteista ovat menettäneet merkitystään tietotekniikan ja verkkotekniikan kehittyessä. Näistä palveluista tärkeimpiä ovatOSI-mallin kolmannella tasolla toteutettavatVPN-palvelut sekä erilaiset reititysratkaisut.[1]
MPLS yhdistää OSI-mallin tasojen 3 (reititys) ja 2 (kytkentä) vahvuudet tehokkaiksi tietoverkoiksi. Tekniikka perustuu esimääriteltyihin reitityksiin verkon tulo- ja lähtöpisteiden välillä. Verkossa kulkevat paketit "leimataan" MPLS-verkkoon saapuessa, jonka jälkeen jokainen verkon reititin tietää minne paketti pitää toimittaa esimääriteltyjä reittejä pitkin. Tekniikan tehokkuus perustuu siihen, että tämä voidaan tehdä laitteistotasolla, ja se on nopeampaa kuin ohjelmistotasolla tehtävä pakettien ohjaus vastaanottajan osoitteen perusteella.[1]
MPLS-verkko koostuu reunareitityslaitteista (LER, Label Edge Routers) ja runkoreitittimistä (LSR, Label Switching Routers). Verkkoon muodostuvat esimääritellyt reititykset (LSP, Label Switching Path) ovat yksisuuntaisia.[1]
MPLS määritellään seuraavassaRFC-dokumentissa: