MG 151 eliMaschinengewehr 151 onMauserin suunnittelemasaksalainen lentokonekonekivääri ja -konetykki, kaliiperista riippuen. Asetta valmistettiin kahdessa eri kaliiperissa, 15 mm ja 20 mm. Ensimmäinen 15 mm versio oli mallimerkinnältään MG 151/15 ja tyypiltään raskas lentokonekonekivääri. Seuraava versio, MG 151/20, oli konetykki.[1]
Tykistä oli kaksi versiota. Ensiksi kehitetyssä oli tavanomainen iskuri patruunan sytyttämiseksi. Toisessa versiossa patruuna sytytettiin sähköisesti, mikä mahdollisti aseen synkronoinnin ampumaan potkurikehän läpi. Sekaannuksien välttämiseksi Me 109 -koneissa käytettiin yksinomaan mekaanista versiota. Fw 190 -hävittäjissä käytettiin sähköistä versiota synkronoituna.[1]
Ase eri versioineen oli käytössä lukuisissa saksalaisissa sotilaslentokoneissa toisen maailmansodan aikana korvaten 20 mmMG FF -konetykin saksalaiskoneissa suureksi osaksi. MG FF säilyi lisä- ja erikoisasennuksina erityisestiyöhävittäjissä. MG 151 -asetta käyttivät myösItalian sekä jossakin määrinJapanin armeijan ilmavoimat[1]
MG 151/15 tuli käyttöönMesserschmitt Bf 109F-2 -hävittäjässä vuonna 1940. Pian kuitenkin havaittiin, että 20 mm tykin räjähtävä ammus oli suuren lähtönopeuden 15 mm konekiväärin luotia tehokkaampi. 20 mm kranaatti liitettiin 15×96 mm ammukseen sen suuta levittämällä ja hylsyä lyhentämällä (20 mm × 82), jolloin muutostyön saattoi tehdä vain aseen piipun vaihtamalla ja muilla suhteellisen pienillä muutoksilla. Haittapuolena oli ammuksen lähtönopeuden aleneminen 850 m/s:ssa 700 m/s:iin panssarinläpäisevillä ammuksilla ruutimäärän pysyessä samana. Ongelmaa ei pidetty suurena, sillä ammuksen tuhovaikutusta pidettiin tärkeämpänä kriteerinä. Aseelle otettiin käyttöön tehokas ohennettuseinämäinen Minengeschoß-ammus, joka sisälsi 18,6 gPETN-räjähdysainetta ja panssariammuksia kevyemmän painon vuoksi sen lähtönopeus oli 805 m/s.[2] 20 mm ase tuli vakiovarusteeksi Bf 109F-4 -hävittäjässä moottorilohkojen väliin sijoitettuna (Motorkanone).