| MC5 | |
|---|---|
 MC5 | |
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1964–1972, 2003–2012 |
| Tyylilaji | garage rock protopunk hard rock blues-rock heavy metal |
| Kotipaikka | Detroit,Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Entiset jäsenet | Rob Tyner, laulu (1965–1972) |
| Levy-yhtiö | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
MC5 oliyhdysvaltalainenrockyhtye, joka perustettiinDetroitissa 1960-luvun puolivälissä. Yhtyeen nopeatempoista ja energistä rockia on pidetty sekäpunkrockin ettämetallimusiikin edelläkävijänä.
Yhtyeen klassiseen kokoonpanoon kuuluivatFred ”Sonic” Smith (kitara),Wayne Kramer (kitara),Rob Tyner (laulu),Michael Davis (basso) jaDennis Thompson (rummut). Yhtye hajosi vuonna 1972. 2000-luvun alkuvuosina MC5 esiintyi jälleen elossa olevien jäsentensä ja parin uuden muusikon voimin.
MC5 on lyhenne sanoistaMotor City Five. Motor City on yhtyeen kotikaupungin, autotehtaistaan tunnetun Detroitin, kutsumanimi.
Yhtyeen albumiKick out the Jams (1969) valittiin vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[1].
MC5:n perustivat parhaat ystävyksetWayne Kramer jaFred ”Sonic” Smith Detroitissa vuonna 1964. He ihailivatrhythm and blues- jablues-artistejaChuck Berryä,Dick Dalea jaThe Venturesia. Yhtye esitti näiden inspiroimaa energistä, raakasointista ja nopeatempoista musiikkia, jota voi kutsuagarage rockiksi. Yhtyeellä oli poliittinen, vallankumouksellinen ja kapinallinen asenne. Alkuperäisessä kokoonpanossa Wayne Kramer oli kitaristi-laulaja, Fred ”Sonic” Smith basisti, Billy Vargo toinen kitaristi sekä Bob Gaspar rumpali. He jättivät opiskelunsa ja työpaikkansa keskittyäkseen yhtyeeseen.
Wayne Kramerin mielestä he tarvitsivat managerin ja hän pyysi tähän tehtäväänRob Tyneriä, joka oli poliittisesti aktiivinen, käynyt kouluja ja vahvasti mukana silloisessabeatnik-kulttuurissa. Vuonna 1965 Fred Smith otti Billy Vargon paikan kakkoskitaristina ja Rob Tyneristä tuli basisti. He huomasivat Tynerin olevan olevan lahjakkaampi laulajana kuin basistina. Patrick Burrows liittyi yhtyeeseen basistiksi, mutta vuoden kuluttua hän ja Bob Gaspar jättivät MC5:n vuonna 1966. Heidät korvattiinMichael Davisilla jaDennis Thompsonilla. Davisin ja Thompsonin tultua mukaan MC5:n klassinen kokoonpano oli syntynyt.
Lähes yksinomaan vain Detroitissa esiintynyt MC5 sai mainetta erittäin energisistä konserteistaan ja erikoisista tempauksistaan. Kirjailija Robert Bixbyn mukaan MC5 oli ”hallitsematon luonnonvoima, jota yhtye itse vain vähän jos lainkaan pystyi hallitsemaan”. Yhtyeen levy-yhtiö oliElektra Records ja managerina toimiDanny Fields.
_2_Aktuil-052-1970.jpg)
Vuonna 1969 MC5 julkaisi ensimmäisen lp-levynsäKick Out The Jams, joka oli detroitilaisellaGrande Ballroom- klubilla vuotta aikaisemmin äänitetty konserttitaltiointi. Kyseessä on ehkä koko 1960-luvun rajuin ja hyökkäävin rocklevytys. Levyn tyylikirjo ulottui suorasukaisesta rockistafree jazz- jaJimi Hendrix -vivahteiseen ääniteokseen ”Starship”. Sanoitustensa puolesta MC5 liittyi avoimesti 1960-luvun protestiliikkeeseen. Esikoislevyn tuottaja olivasemmistoradikaalinWhite Panther -järjestön johtajiin lukeutunut John Sinclair. Levy nousi Yhdysvalloissa Top 30 -albumilistalle asti, vaikka sen sisältämä provosoiva kielenkäyttö, kuten nimikappaleen ”motherfuckers!”-huuto, aiheuttikin reaktioita jälleenmyyjien keskuudessa. Hudson's Department Store -levykauppa kieltäytyi myymästä kaikkia Elektra Recordsin julkaisemia levyjä, jolloin MC5 aloitti Hudsons'in vastaisen mainoskampanjan. Levyn myöhemmässä versiossa sana olikin sensuroitu muotoon ”brothers and sisters”.
Yhtyeen seuraavat lp-levyt olivat suoraviivaiseen rockiin keskittynytBack In The USA (1970) sekäHigh Time (1971), jolla oli jälleen läsnä kokeellisiakin elementtejä. Näiden levyjen myyntiluvut jäivät ilmestymisen aikoihin melko olemattomiksi. Nykyisin kyseiset albumit ovatKick Out The Jamsin tapaan hyvin arvostettuja rock-kriitikoiden keskuudessa.
MC5:n musiikki oli herättänyt huomiota ja kiinnostusta Euroopassa, ja yhdysvaltalaisen suosionsa hiipuessa yhtye harkitsi Britanniaan siirtymistä. Vuonna 1972 MC5 teki kiertueen Euroopassa ja konsertoi elokuussa myösTurunRuisrockissa. Ennen tätä Michael Davis oli erotettu yhtyeestä hänen heroiiniriippuvuutensa vuoksi. Laulaja Rob Tyner erosi yhtyeestä Ruisrockin jälkeisenä syksynä ja pian hänen perässä lähti myös Dennis Thompson.
MC5:n kokoonpano alkoi rakoilla ja jäsenten keskinäiset välit huonontua. Yhtyeeseen kaksin jääneet Wayne Kramer ja Fred ”Sonic” Smith löysivät korvaaviksi jäseniksi basisti Derek Hughesin ja rumpaliksi Ritchie Dharman. Tämä kokoonpano konsertoi vuoden 1972 marraskuussa Helsingin Kulttuuritalolla ja Tampereen Kinopalatsissa[2]. Yhtye ei kuitenkaan onnistunut enää pitämään vanhaa henkeä yllä ja jäi Kulttuuritalon konsertissa lämmittelijäyhtyeensäHurriganesin varjoon. Viimeisen kerran yhtye esiintyi kotikaupunkinsa Detroitin Grande Ballroomissa uudenvuodenaattona 1972.
Kaksi yhtyeen jäsenistä (Kramer ja Davis) joutui sittemmin vankilaan huumausainerikosten johdosta.
1970-luvun lopullapunkkarit alkoivat kiinnostua MC5:n musiikista. Yhtyeen maine ja suosio kasvoivat voimakkaasti 1980- ja 1990-luvuilla. Varsinkin ns.action rock -tyyliä jagarage rockin uusinta sukupolvea edustavat yhtyeet ovat saaneet suuria vaikutteita MC5:ltä.
Yhtyeen jäsenistä Fred ”Sonic” Smith perustiSonic’s Rendezvous Bandin ja avioitui punk-runoilijaPatti Smithin kanssa. Pariskunta teki yhteisen levynDream of Life (1987). Rob Tyner pysyi kauan erossa musiikin tekemisestä, kunnes aloitti soolouran vuonna 1990 ja teki sooloalbuminBlood Brothers. Tyner kuoli sydänkohtaukseen syyskuussa 1991. Fred ”Sonic” Smith kuoli alkoholismin aiheuttamaan sairauteen vuonna 1994. Kahta vuotta aiemmin yhtye oli kokoontunut klassisen kokoonpanonsa elossa olevien jäsenten voimin esiintymään Tynerin muistokonsertissa. Wayne Kramer on julkaissut useita sooloalbumeja.
Vuonna 2003 MC5:n kolme elossa olevaa jäsentä eli Wayne Kramer, Michael Davis ja Dennis Thompson, alkoivat esiintyä yhdessä nimellä MC5/DKT. He tekivät paluun esiintymällä100 ClubillaLontoossa sijaitsevalla klubilla. Fred Smithin ja Rob Tynerin paikat täyttivät useat uudet muusikot. Laulajan paikan jakoivatDavid Vanian,Lemmy Kilmister jaIan Astbury. Smithin paikalla soitti vähän aikaaNicke Andersson. Uusi MC5 ei tehnyt uusia levytyksiä.
Helmikuussa 2005 MC5:n laulajaksi liittyiHandsome Dick Manitoba, joka tunnetaanThe Dictatorsin laulajana. Heinäkuussa 2005 yhtye esiintyiJoensuunIlosaarirockissa. MC5:n ura päättyi lopullisesti helmikuussa 2012 Michael Davisin kuoltua maksasairauteen 68-vuotiaana.[3]
MC5 otettiinRock & Roll Hall of Fameen vuonna 2024.
| Alkuperäinen (1964–1965) |
|
|---|---|
| (1965–1966) |
|
| Kuuluisin (1966–1972) |
|
| (1972) |
|
| (1972) |
|
| (1972) |
|
| Rob Tynerin muistokonsertissa (22. helmikuuta 1992) |
|
| (2003–2005) |
|
| (2005–2012) |
|
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaMC5Wikimedia Commonsissa