Akronyymit jakirjainlyhenteet ovat jonkin moniosaisen ilmauksen alkukirjaimista muodostuvia koostelyhenteitä. Muistalyhennetyypeistä ne eroavat siten, että lyhentäminen ei koske pelkästäänkirjoitusasua vaan ilmaukset tavallisesti myös lausutaan lyhentyneinä – joko tavanomaisensanan tavoin taikirjain kirjaimelta.
Kirjainlyhenne (myösalku- taiisokirjainlyhenne) eliinitialismi lausutaan kirjaimittain: ”HTML” [hoo-tee-äm-äl] (hypertextmarkuplanguage), ”STT” [äs-tee-tee] (SuomenTietotoimisto). Kirjainlyhenteitä saatetaan epätäsmällisesti kutsua myös akronyymeiksi, mutta oikeastaanakronyymi elilyhennesana elikirjainsana on kirjainlyhenteen muunnelma, joka lausutaan kuin tavallinen sana. Lyhennesanaan voi alkukirjainten lisäksi sisältyä muitakin kirjaimia, jos ne tekevät kokonaisuuden sanamaisemmaksi ja helpommin lausuttavaksi. Lyhennesanoja ovat sellaisetyleisnimet kuin ”mopo” (moottoripolkupyörä) ja ”laser” (lightamplification bystimulatedemission ofradiation) sekäerisnimet ”Kela” (Kansaneläkelaitos) ja ”Nato” (NorthAtlanticTreatyOrganization). Toisinaan lyhennesana voi olla merkitykseltäänadjektiivinkin kaltainen, kuten ”luomu” (luonnonmukainen).
Lyhennesanan ja kirjainlyhenteen ero ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen. Jotkin normaalisti kirjain kerrallaan ääntyvät lyhenteet saattavat ainakin periaatteessa esiintyä myös akronyymeinä: ”USA” lausutaan tavallisesti kirjaimittain [uu-es-aa] mutta toisinaan leikillisesti sanana [usa]; ”URL” voidaan lausua huolitellusti [uu-är-äl] tai arkisesti [url] tai [urli]. Etenkin arkisessa puhekielessä kirjainlyhenteet helposti pyrkivätkin muuntumaan lyhennesanoiksi, jos ne ylipäätään on mahdollista lausua sanoina.[1] Käänteisesti lyhennesanat on toki aina mahdollista ääntää kirjain kirjaimelta, mutta tämä tuntuu usein kömpelöltä, varsinkin jos lyhennesana on pitkä.
Erityistapauksia ovat sellaiset yhdyslyhenteet, joissa kirjaimittain ääntyvä lyhenne liittyy sananomaisesti ääntyvään akronyymiosaan: ”CD-rom” [see-dee-rom], ”JPEG” [jii-peg].
Toisaalta on kyseenalaista, voidaanko sellaisia lyhennesanoja kuin ”luomu”, ”KalPa” (KalevanPallo) tai ”Kotus” (Kotimaisten kieltentutkimuskeskus) pitää alkukirjainlyhenteiden alaryhmän edustajina, kun ne suurimmaksi osaksi muodostuvat muista kuin alkukirjaimista.
Suomessa lyhennesanat kirjoitetaan mieluiten kuten tavalliset sanatpienaakkosin, mutta erisnimet toki isolla alkukirjaimella.[2] Kirjainlyhenteet puolestaan on tapana kirjoittaa kokonaansuuraakkosin. Kirjaimittaisen ääntämyksen korostamiseksi kirjaimet voidaan joskus lisäksi erottaa toisistaanpisteillä, mutta tämä on nykyään harvinaista: ”V.S.O.P.” (engl.veryspecialoldpale, ’erittäin hieno vanha vaalea’konjakki).
Käytännössä sekä lyhennesanojen että kirjainlyhenteiden kirjoitusasu kuitenkin vaihtelee. Etenkin englannistalainautuneet lyhennesanat saatetaan kirjoittaa kokonaan suuraakkosin, koska tämä on englannissa yleinen kirjoitusasu. Suuraakkosia saatetaan käyttää myös siksi, että ne saavat lyhennesanan näyttämään virallisemmalta ja nimenomaan lyhenteeltä.[3] Kirjainlyhenteet puolestaan saatetaan kirjoittaa pienaakkosin, jos ne koetaan hyvin arkisiksi: ”tv”, ”atk”.
Taivutettaessakin lyhennesana pääpiirtettäin käyttäytyy kuin tavallinen sana, joten taivutuspääte lisätään siihen suoraan: ”mopo” : ”mopoon” : ”mopossa”, ”Nato” : ”Natoon” : ”Natossa”. Toisin kuin tavallisissa sanoissa, taivuttaminen ei kuitenkaan välttämättä vaikuta sanan vartaloon: vrt. ”lato” : ”ladon” mutta ”Nato” : ”Naton” (vaikka toisaalta ”Kotus” : ”Kotuksen”). Vaikka lyhennesana kirjoitettaisiin muuten suuraakkosin, taivutuspääte tavataan kirjoittaa pienaakkosin: ”NATOon” : ”NATOssa”. (Tämä on väärä esimerkki, koska Natoa ei kirjoiteta suuraakkosin.)
Kirjainlyhenteeseen taivutuspääte liitetäänkaksoispisteellä. Taivutuspäätteen muoto perustuu tyypillisesti kirjaimittaiseen ääntämykseen: ”HTML:ään”, ”STT:hen”. Vanhastaan hyväksyttävänä pidetään myös mallia, jonka mukaan kirjainlyhenne äännetäänkin lyhentämättömänä ja taivutuspääte on tämän ääntämyksen mukainen: ”STT:oon” [suomen tietotoimistoon] (vokaalin pidentyminen osoitetaan aina kahdella kirjaimella, vaikka ensimmäinen niistä oikeastaan kuuluu lyhenteeseen). Lyhenteen ääntäminen lyhentämättömänä on tosin ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että yleensä suomessa kirjoitus vastaa ääntämystä, joten se saattaa hämmentää lukijaa, etenkin jos hän ei tunne kirjainlyhenteen alkuperää.
Sana ”akronyymi” on muodostettukreikan sanoistaἄκρος (akros, ’korkein, äärimmäinen’) jaὄνομα (onoma, ’nimi’). Se viittaa siisnimisanaan, joka muodostuu jonkin ilmauksen näkyvimmistä tai äärimmäisistä osista. Alun perin akronyymillä on tarkoitettu nimenomaan sanoja, jotka on muodostettu muiden sanojen alkukirjaimista tai ‐tavuista. Varhaisimmat tunnetut maininnat ovat englannin kielestä vuodelta1943.[4][5]
Alkukirjainlyhennettä tarkoittava englannin sana ”initialism” puolestaan esiintyi arvovaltaisessa englannin sanakirjassaOxford English Dictionaryssä ensimmäisen kerran vuonna1899, mutta yleiseen käyttöön se ilmaantui vasta1960-luvulla. Koska kirjainlyhenteiden ja akronyymien käyttö on yleistynyt vasta1900-luvulla lukemisen ja kirjoittamisenkin arkistuessa, erityistä nimeä ilmiölle ei aiemmin ilmeisesti tarvittu.
Sinänsä kirjainlyhenteet ja lyhennesanat eivät kuitenkaan ole uusi ilmiö. Joantiikin Roomassa valtiollisena tunnuksena käytettiin kirjainlyhennettäSPQR (senatuspopulusqueRomanus, ’Rooman senaatti ja kansa’).Kristityt puolestaan käyttivät 300-luvullasymbolinaan kalaa, koska kreikan kalaa tarkoittava sana ”ΙΧΘΥΣ” (iktys) voidaan tulkita alkukristillisen uskontunnustuksenἸησοῦς Χριστὸς Θεοῦ Υἱὸς Σωτήρ (Iēsūs Khristos Theū (H)yios Sōtēr, ’Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja’) akronyymiksi.
- ↑M. Räsänen, ”Miten lyhennettä TEM taivutetaan?” (Arkistoitu – Internet Archive) Kotus, 2008.
- ↑T. Itkonen,Kieliopas (6. painos), s. 35. Helsinki: Kirjayhtymä, 1997.
- ↑A. Piehl, ”Etyj-puheenjohtajuus tulee, oletko valmis taivuttamaan lyhenteitä?” (Arkistoitu – Internet Archive). Kotus, 2007.
- ↑B. Davenport,American Notes and Queries (February 1943), vol. 2, page 167: “Your correspondent who asks about words made up of the initial letters or syllables of other words may be interested in knowing that I have seen such words called by the nameacronym, which is useful and clear to anyone who knows a little Greek.”
- ↑American Speech (1943), vol. 18, no. 2, page 142.
