| Lydia Koidula | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. joulukuuta1843 Vana-Vändra |
| Kuollut | 11. elokuuta1886 (42 vuotta) Kronstadt |
| Kansalaisuus | virolainen |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | saksa |
| Tuotannon kieli | viro |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| Infobox OK | |
Lydia Koidula, oik.Lydia Emilie Florentine Jannsen, myöh.Michelson, (24. joulukuuta1843Vana-Vändra –11. elokuuta1886Kronstadt) oli virolainen näytelmäkirjailija jaViron kansallisrunoilija. Hän oli lisäksi virolaisen sanomalehtityön uranuurtaja.[1]
Koidulan isäJohann Voldemar Jannsen oli opettaja. Lydia käviPärnun tyttökoulun. Isä toimitti vuosina 1857–1863 kansallisromanttisesti painottunuttaPärnu Postimeestä, joka oli Viron ensimmäinen sanomalehti.lähde? Lydia Koidula oli virallisesti isänsä avustaja, ja jopa osa hänen kirjoituksistaan julkaistiin isän nimellä, mutta ajan myötä hän nousi merkittävyydessä isänsä ohi.[1]. Sanomalehtityössä Koidula oppi käyttämään sujuvasti viroa, vaikka perheen kotikieli oli saksa.
Perhe muutti vuonna 1863Tarttoon, jossa Jannsen ryhtyi julkaisemaan uuttaEesti Postimees -lehteä. Koidulan ensimmäiset runot ilmestyivät tässä lehdessä, ja jo vuonna 1866 ilmestyi hänen esikoiskokoelmansaWaino-Lilled (’Kedon kukkia’). Heti seuraavana vuonna ilmestyi toinen kokoelmaEmajõe ööbik (’Emajoen satakieli’), jonka sisältö oli jo vahvasti isänmaallista. Kirjailijanimeksi vakiintui Lydia Koidula, mutta hän käytti myös salanimiä L. Blatt ja Emajõe Ööpik[2]. Nuo kaksi kokoelmaa jäivät Koidulan elämän aikana ainoiksi kokonaisiksi kokoelmiksi, mutta hän julkaisi runojaan lehdissä, kokoelmissa ja muissa julkaisuissa. Ensimmäinen hänen runojensa kokoomateos ilmestyi Virossa vasta 1925[3].
Vuonna 1869 pidettiin Viron ensimmäisetlaulujuhlat, jotka syntyivät Jannsenin aloitteesta ja joille Koidula kirjoitti ensimmäisen vironkielisen näytelmän. Virolaisen sävellystyön isäAleksander Kunileid (1845–1875) sävelsi laulujuhlille kaksi Koidulan runoa[3]. Lisäksi Koidula käänsiSavolaisen laulun neljän säkeistön mittaisena laulujuhlien juhlamarssiksi nimelläMu meeles seisab alati.[4] Hän käänsi myös seuraavilla, vuoden 1879 laulujuhlilla esitetynSuomen salossa, joka tunnetaan nykyään nimelläIsamaa hiilgava pinnala paistab.[5] Juhlat nostattivat Koidulassakansallisromantiikkaa,heimoaatetta ja myös kiinnostusta Suomea kohtaan. Hän ryhtyi kirjeenvaihtoon suomalaisen ystävänsäAntti Jalavan kanssa.[6] Vuonna 1871 Koidula matkusti isänsä ja veljensä kanssa Suomeen viettämään heimokansojen juhlaa. Hän tapasi Jalavan ohella monia suomalaisia kulttuurivaikuttajia, muun muassaJ. V. Snellmanin,Elias Lönnrotin jaYrjö Koskisen.[7] Matkan jälkeen suhteet Suomeen tosin hiipuivat. Viron poliittiset kiistat masensivat Koidulaa kovasti.
Monta kosintaa torjunut Koidula meni yllättäen vuonna 1873 naimisiin latvialaisen sotilaslääkärin Eduard Michelsonin kanssa. Avioliitto vei KoidulanKronstadtiin, jossa hänen aviomiehensä työskenteli. Muutos oli suuri niin kielellisesti kuin kulttuurisestikin. Koidula ei viihtynyt uudessa kotikaupungissaan, ja hänen runoutensa sai melankolisen sävyn. Koidula ei silti lopettanut runoilua, vaan hänen Kronstadtin-aikansa tuotanto on varsin runsas.
Koidulan terveys oli ollut nuoresta asti heikko. Viimeisinä vuosinaan hän sairastuisyöpään, johon hän lopulta menehtyi Kronstadtissa vuonna 1886.
Koidulan merkitys Viron runoudelle oli suuri, ja hänen arvonsa on vain noussut.
Koidula teki tunnetuksi kielikuvan "Soome sild" ('Suomen silta'), jolla hän kuvasi Viron ja Suomen historiallis-kulttuurisia siteitä ja yhteenkuuluvuutta monissa runoissaan ja samannimisessä runosikermässään.[1][8]
Pärnussa sijaitsee runoilijalle omistettu Lydia Koidulan museo ja hänen muistopatsaansa.[9][10] Koidula on ainoana virolaisena naisena päässytseteliin[1]. Setelin arvo oli 100 kruunua.
Kun Koidulan syntymästä oli kulunut 150 vuotta, hänen kunniakseen ilmestyi 14. joulukuuta 1993 postimerkki. Se oli Viron uuden itsenäisyyden ajan ensimmäinen varsinainen kulttuuriin suoraan liittyvä postimerkki.[3]
Koidulan on tehnyt tunnetuksi Suomessa erityisestiAino Kallas, jonka Koidula-elämäkertaromaaniTähdenlento. Virolaisen runoilijattaren Koidulan elämä (1915) sai vironkielisen käännöksen nimelläTähelend (1918). Teos on luonut Koidulan kirjailijakuvaa Virossakin, jossa se on jopa tärkeämpi kuin Suomessa, ja Kallaksen katsotaan edelleenkin olevan keskeinen Koidula-kuvan ja -myytin rakentaja ja uudistaja. Kallas-tutkimus on 2000-luvulla ollut vilkasta niin Virossa kuin Suomessakin, ja siinä yhteydessäTähdenlento ja Koidula ovat olleet useaan otteeseen käsittelyssä.[1]
Lähde:Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
Teoksiin ei ole otettu mukaan antologioita ja muita yhteiskokoelmia.
Lisää luettavaa aiheestaLydia Koidula onWikiaineistossa| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
