Luumupuun on ajateltu syntyneenkirsikkaluumun (Prunus cerasifera) jaoratuomen (Prunus spinosa) risteymästä,[5] tai sitten se olisi suoraan syntynyt kirsikkaluumusta, jonka kromosomiluku olisi kolmentunut. Kirsikkaluumua käytetään nykyisin luumun perusrunkona.[6] Ensimmäinen tunnettu viljelty luumulaji olijapaninluumu (Prunus salicina), jota kiinalaiset viljelivät yli 4 000 vuotta sitten. Varsinainen luumu (Prunus domestica) saapui läntiseen Eurooppaan ristiretkeläisten mukana. Keskiajan luostareissa oli usein suuria luumuviljelmiä. Ranskalaiset viljelivät luumua innokkaasti 1500-luvulla, jolloin he kehittivät monia uusialajikkeita. Suomeen luumu tuli 1600-luvulla, ja Suomessakin on monia paikallisia lajikkeita, kuten "sinikka", "yleinen punaluumu" ja "yleinen keltaluumu".Väskynäksi kutsutaan tavallisesti luumun sokeripitoisia tummia lajikkeita.lähde?
Parhaita luumun kasvupaikkoja ovat lämpimät, loivasti viettävät hiekka- taimoreenipitoiset rinteet. Kasvu onnistuu paremmin kostealla kuin kuivalla maalla. Luumupuut voivat helposti paleltua kovina pakkastalvina, mutta ne pystyvät kehittymään uudelleen satokuntoisiksi muutamassa vuodessa vesomisen avulla. Kumivuoto voi aiheuttaa kumimaisen eritteen pursuamista rungosta ja oksista, joka kovettuu. Sairaat kohdat tulisi leikata pois. Tauti on yleensä merkkinä siitä, että kasvupaikka ei ole paras mahdollinen.[6]
Luumupuun hedelmä eli luumu syödään useimmiten tuoreena. Tummissa luumuissa on runsaastiantioksidantteja. Jotkin lajikkeet soveltuvat hyvin kuivatettaviksi, ja joistain lajikkeista tehdään hilloja, mehuja, säilykkeitä tai alkoholijuomia.[7]
