Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Pyhän Antonioksen luostari Egyptissä.
Luostari (lat.claustrum, suljettu) on paikka, jonne voivat vetäytyä henkilöt, jotka haluavat keskittyäuskonnolliseen elämään. Miespuolisia luostarin pysyviä asukkaita kutsutaan yleensämunkeiksi ja naispuolisianunniksi. Munkiksi tai nunnaksi tuleminen on suuri asia erityisesti luostaritoimintaa harjoittavissakristillisissä kirkoissa ja vaatii sitoutumista.
Katolisen munkkiluostarin johtaja onapotti ja nunnaluostarinabbedissa.Ortodoksisen munkkiluostarin johtaja onigumeni ja nunnaluostarin johtajaigumenia.Noviisi on munkki- tai nunnaharjoittelija, joka vielä miettii, antaako koko loppuelämäänsä koskevan luostarilupauksen.[1][2]
Kristinuskon lisäksi luostarilaitos on keskeinenbuddhalaisuudessa, jossa munkit ovat buddhalaisuuden ydin.[3]
Hellenismissä korostettiin hyvän ja pahan, henkisen ja aineellisen, vastakohtaisuutta. Tämä johti ajatukseen, jonka mukaansielu onruumista huomattavasti tärkeämpi. Tämän logiikan mukaan arvottomalla ruumiilla saa tehdä mitä vain. Tästä seurasi ääritapauksissa mässäilyä, juominkeja ja seksuaalista hurjastelua. Toisen samaan logiikkaan perustuvan ajatuksen mukaan ruumis täytyy kuolettaa. Tämä ajatus johtiasketismiin, joskus jopa itsensä kiduttamiseen (ankarapaasto, itsensä ruoskiminen). Kun tämä yhdistyijuutalaiseen perinteeseen sekäUuden testamentin seksuaalikielteisiin kohtiin, alkoi kristillinen luostarilaitos kehittyä. Prosessi voimistui kristinuskon tultua sallituksi ja valtion suosimaksi uskonnoksiRooman valtakunnassa 310-luvulla. Useat kristityt alkoivat arvostella kirkon maallistumista. Tämä aiheutti uskonnollisen erottumisen tarvetta, ja monet vetäytyiväterakoiksi yksinäisyyteen harjoittaen asketismia, antautuen täysin hengelliseen elämään.
300-luvulla erityisestiEgyptissä mutta myösSyyrian alueilla lama ja yhteiskunnallinen sorto saivat yhä useammat vetäytymään autiomaahan erakoiksi. Hiljalleen yksittäiset erakot muodostivat jumalanpalvelusyhteisöjä, ja alkoi syntyä suurempia erakkoyhdyskuntia.Pakhomiosta pidetään varsinaisen luostarilaitoksen isänä: hän perusti ja organisoi askeettiyhteisön perimätiedon mukaan vuonna 325. Munkkien tehtävänä olivat maanviljely,jumalanpalvelukset,rukous,Raamatun lukeminen jamietiskely. Alkuaikoina munkit saivat yleensä pitää omaisuutensa ja jatkaa elämistään vaimonsa kanssa, muttaselibaatissa.
Ensimmäisen luostarisäännön kehittiBasileios Suuri (k. 379). Basileioksen säännön mukaan:
Erakkoliike tulipiispan alaisuuteen ja siten johdatettiin terveeseen uomaan.
Luostariin tuleva sitoutuu omaisuudettomuuteen, naimattomuuteen sekä kuuliaisuuteen luostarinsa johtajalle.
Lännessä luostarijärjestelmä oli pitkään riippuvainen Rooman valtakunnan itäosista tulleista vaikutteista.Basileios Suuren luostarisääntö oli tunnettu ja arvostettu. Siitä oman versionsa kehitti muun muassaAugustinus, kun taas erityisestiJohannes Cassianus levitti luostarijärjestelmää egyptiläisten esikuvien mukaisena nykyisenEtelä-Ranskan alueelle. Samaan perustaan nojaa lännessä sittemmin suurimman vaikutusvallan saanutBenedictus Nursialaisen (480–543)luostarisääntö. Säännöt määräsivät luostareita korostamaan käytännön työtä (”Ora et labora” – ”Rukoile ja tee työtä”).
Benediktiiniläisveljestö suhtautui alkuvaiheessaan vihamielisesti opilliseen sivistykseen, mutta parin sukupolven kuluttua alkoi kannustaa munkkiveljiä opintoihin ja henkiseen työhön. Luostarit toimivatkin merkittävinä vanhan sivistyksen tallettajina, vaikka eivät kyenneetkään tuottamaan uutta tietoa. Vuonna 1098 perustettiin uusisisterssiläinen sääntökunta, joka keskittyiKeski- jaLänsi-Euroopan suurten erämaa-alueiden raivaukseen. Sisterssiläismunkit olivat taitavia rakentajia, insinöörejä ja metallurgeja, ja he rakensivat monia merkittäviäkatedraaleja ja tekivät lukuisia keksintöjä. Tämän veljeskunnan sisarjärjestönä ja sotilaallisena siipenä toimiristiretkiin osallistunuttemppeliherrain ritarikunta. Muita merkittäviä ristiretkiajan sotilaallisia veljeskuntia olivat Lähi-idässä toimineetjohanniitat eli hospitaliitat sekäBaltiassa toimineet kalpaveljet sekä heidän seuraajansaSaksalainen ritarikunta.
Kaupungistuminen keskiajalla johti uudenlaistenkerjäläisveljestöjen (erityisestifransiskaanit jadominikaanit) syntyyn. Samalla ne muodostivat vastareaktion vanhempien veljeskuntien rikkaudelle. Erityisen tiukasti köyhyyden valansa ottivat fransiskaanit, jotka olivat pitkään riidoissapaavin kanssa ja välttivätharhaoppisuustuomion vain taitavalla politiikalla. Naisille tarkoitettu äärimmäiseen köyhyyteen sitoutunut järjestö sai nimenklarissalaiset perustajansaPyhän Claran mukaan. Kerjäläismunkistot eivät eristäytyneet ihmisistä syrjäseuduille, vaan asuivat ja toimivat erityisesti kaupunkeihin perustetuissakonventeissa. Fransiskaanit hankkivat elantonsa työtä tekemällä ja ottivat palkkiokseen vain tarvittavan, rahaan koskematta. Monet veljet kiersivät kaupungeissa ja maaseudulla saarnaamassa ja hankkivat elantonsakerjäämällä. Kuitenkin erityisesti dominikaanit,mustat veljet, harrastivat myös opillisen sivistyksen eri aloja ja heidän piiristään nousi keskiajan merkittävin länsimainenfilosofi, (Pyhä)Tuomas Akvinolainen. Dominikaanit olivat myösinkvisition kantava voima. Keskiajan viimeiseksi merkittäväksi uudeksi sääntökunnaksi nousiPyhän Birgitan perustamabirgittalaisjärjestö, jonka luostareissa oli (tarkkaan eristetyt) mies- ja naisosastot abbedissan johdossa.
Uskonpuhdistus vaikutti voimakkaasti luostarilaitokseen, joka oli päässyt etääntymään alkuperäisestä tarkoituksestaan. Luostarit olivat saaneet huomattavaa taloudellista omaisuutta ja käyttivät monin paikoin merkittävää maallista valtaa. ErityisestiItaliassa munkkien ja nunnien elämäntavat olivat usein siveettömiä.Martti Luther oli itse augustinolaismunkki, mutta omien kokemustensa vuoksi tuomitsi selibaatin luonnonvastaisena ja vaati munkkiuden poistamista. Hän itse ja hänen oppilaikseen ryhtyneet nuoret papit menivät naimisiin. Uskonpuhdistus ei sinänsä vaatinut ehdottomasti luostarilaitoksen poistamista, mutta luostareiden toiminta muuttui taloudellisesti mahdottomaksi, kun uskonpuhdistuksen toteuttaneissa maissa luostarien suuri kiinteä ja irtain omaisuus otettiin valtiolle. Näin muun muassaEnglannista,Pohjoismaista ja suuresta osastaSaksaa luostarit hävisivät.
Katolisen kirkon piiriin jääneissä maissa alkanutvastauskonpuhdistus kiinnitti huomionsa uskonpuhdistuksen esiin nostamiin epäkohtiin ja luostarikuria tiukennettiin. Uutena ilmiönä olijesuiittain veljeskunta, josta tuli katolisen kirkon mahtavin työkalu. Jesuiitat olivat uskollisiapaaville ja alistuivat sotilaalliseen kuriin. He kävivät läpi yli vuosikymmenen pituisen korkeatasoisen opillisen koulutuksen ja osasivat laajasti toiminta-alueensa kieliä. Korkean sivistyksensä ja hyvien tapojensa ansiosta jesuiitat olivat suosittujarippi-isiä ylimystön keskuudessa ja käyttivät merkittävää kulissien takaista valtaa. Tämä altisti heidätvalistuksen ajan filosofien pilkalle ja vihamielisyydelle. Jesuiittaveljeskunta kiellettiinkin useissa maissaliberaalien hallitusten päästessä valtaan. Nykyään jesuiitat ovat katolisen kirkon suurin sääntökunta ja edustavat kirkon sisäistä, liberaalia oppositiota.
Luostarilaitoksen rekrytointipohjan muodosti pitkään kaksi merkittävää tekijää. Se tarjosi hyvän ”suojatyöpaikan” aatelisperheiden nuoremmille pojille, jotka eivät perineet maata. Nämä saatiin kunnialliseen tehtävään, jossa he eivät saaneet hankkia laillisia lapsia. Näin perintökysymykset helpottuivat. Samalla tavoin nunnaluostarit tarjosivat keinon päästä eroon ”ylimääräisistä” naisista. Toisaalta alemmille kansanluokille luostarilaitos tarjosi merkittävän väylän sosiaaliseen nousuun. Talonpojan poika saattoi kirkon piirissä kohota omien kykyjensä turvin hyvinkin korkealle, vaikka kaikkein korkeimmat asemat olivatkin yleensäaatelistaustaisten miesten hallussa.
Luostarien vetovoima ja niiden asukkaiden määrä on vaihdellut eri aikoina. Aiemmin on ollut kristittyjä luostareita, kuten ”Kappadokian luolat”, joissa asui yli 50 000 munkkia, ja loistokautenaan 30 000 munkkia majoittanut luostariAthos-vuorellaKreikassa. Nykyään luostarit ovat pienentyneet huomattavasti. Nykyään luostarilaitos muodostaakin länsimaissa pikemminkin vaihtoehtokulttuurin kuin varsinaisen kulttuurin osan. Tämä on ollut erityinen ongelma katoliselle kirkolle, jonka pappien on noudatettava selibaattia.
Buddhalaiset luostarit syntyivät jo uskonnon syntyaikoina. Maallikkokannattajat lahjoittivat puistoja munkeille, ja niihin rakennettiin asumuksia. Buddhalainen kaanon eliTripitaka (kolme koria) on jaettu kolmeen osaan, joista yksi (Vinaya Pitaka) käsittelee lähinnä luostarielämän ohjeita. Buddhalaisluostarissa munkit käyttävät huomattavan osan ajastaanmeditointiin, joissakin koulukunnissa on jopa 14 tuntia ohjattua meditaatiota päivässä.
suomalaisina luostareina käytännössä yhdistyneet Valamon luostariin Heinävedellä, mutta virallisesti omat yksikkönsä
Konevitsan luostari (Konevitsan saaressa Laatokalla on alkuperäisellä nimellä jatkanut toimintaa Venäjän ortodoksisen kirkon alainenKonevitsan Jumalansynnyttäjän syntymän luostari vuodesta 1990)
.jpg)
