.jpg)
Luonnontila on alun perinenglantilaisenfilosofinThomas Hobbesin nimitysyhteiskuntasopimukseen perustuvanyhteiskuntafilosofiansa alkuasetelmalle, jossavaltiota ei (vielä) ole. Tällöin vallitsee ”kaikkien sota kaikkia vastaan”, (lat.bellum omnium contra omnes).
”Kaikkien sota kaikkia vastaan” on Hobbesin käsitys luonnontilassa vallitsevasta kaikkien kamppailusta kaikkia vastaan. Tätä voi verrata ajatukseen ”ihminen on ihmiselle susi”. Hobbesin mielestä ihminen on perusluonnoltaan pahansuopa, minkä vuoksi elämä luonnontilassa on ”yksinäinen, kurja, häijy, raaka ja lyhyt”.[1] Hobbesin mukaan luonnontilassa vallitsevaa vahvimman oikeutta tuli hallita ja ohjata valistuneenyksinvaltiaan johtamallaväkivaltakoneistolla. Ainoa tie luonnontilasta ulos onyhteiskuntasopimus, jolla kansalaiset luovuttavat osan oikeuksistaan vallanpitäjille suojelusta vastaan.
John Locke jatkoi tästä todeten, että kansalaisilla on tiettyjä loukkaamattomia,luonnollisia oikeuksia.Jean-Jacques Rousseau puolestaan kielsivalistusajalle luonteenomaisen kehitysuskon ja väitti, että luonnontilassa ihmiset olivat vapaita ja hyviä, pahojen tapojen ja väkivallan ollen pikemminkin sivilisaation luomus. Erityisesti Rousseau syytti yhteiskunnallisia hierarkioita,omistusoikeutta ja markkinoita.
Friedrich von Hayek kirjoittaa kirjassaanKohtalokas ylimieli, että ihmisten vaistot usein kaipaavat auktoriteetin sanelemaan mikrojärjestykseen eli niin kutsuttuun ”heimoyhteiskuntaan”. Hän huomauttaakulttuuriantropologisten todisteiden kuitenkin osoittavan kaupankäynnin syntymisestä jo kauan ennen valtioiden syntyä.