Suomen luonnonsuojelulaki (SDK 1096/1996[1],ruots.naturvårdslag[2]) onSuomen luonnonsuojelulainsäädännön päälaki, jolla on liittymäkohtia moniin muihinluonnonsuojeluun liittyviin lakeihin tai direktiiveihin. Laki säädettiin alkujaan vuonna 1923, mutta sitä on sen jälkeen uudistettu ja täydennetty useasti.[3]
Luonnonsuojelulain toimeenpanoa valvooSuomen ympäristöministeriö. Valvontaa suorittaaSuomen ympäristökeskus, siihen liittyvätalueelliset ympäristökeskukset ja kunnat.
Luonnonsuojelulain tavoitteena onluonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen,luonnonvarojen ja luonnonympäristönkestävän käytön tukeminen, luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen lisääminen sekäluonnontutkimuksen edistäminen.[1]
Luonnonsuojelulakia sovelletaan luonnon jamaiseman suojeluun ja hoitoon. Sitä ei joitain poikkeuksia lukuun ottamatta sovelletametsien hoitoon ja käyttöön, joihin sovelletaan pääasiassametsälakia (1093/1996).[1]
Laki määrittääluonnonsuojelualueiksikansallispuistot,luonnonpuistot jamuut luonnonsuojelualueet.[1]
Luonnonsuojelulaissa on määrätty suojeltaviksi eräitä luontotyyppejä. Näitä ovat:[4]
Suomessa luonnonvaraisina esiintyvätnisäkkäät jalinnut ovat ympäristölain mukaanrauhoitettuja lukuun ottamattariistaeläimiä, joidenmetsästysajoista säädetäänmetsästyslaissa, sekä muutamia niin ikään metsästyslaissa lueteltuja rauhoittamattomia eläimiä.Asetuksella voidaan rauhoittaa muitakin kuin nisäkkäisiin ja lintuihin kuuluvia eläinlajeja.
Laissa kielletään rauhoitettujen eläinten tahallinen tappaminen tai pyydystäminen, pesien sekä munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen sekä tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla. Lain mukaan rauhoitettuja ovat myös sellaiset rauhoitetun linnun pesäpuut, jotka on asianmukaisesti merkitty, samoin kuin suurten petolintujen pesäpuut, joissa pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä.[1]
Luonnonsuojelulain nojalla annetulla asetuksella on myös suuri joukkokasvilajeja rauhoitettu. Rauhoitettuja kasveja tai niiden osia ei saa kerätä tai hävittää.[1]