Luonnonsuojelu on toimintaa, jonka tavoitteena oneliölajien,luontotyyppien,luonnon monimuotoisuuden, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen elin nk.luonnon säilyttäminen. Suojelu voi kohdistua eliölajiin,elinympäristöön, luontotyyppiin,luonnonmuistomerkkiin, alueeseen tai kokomaailman kattaviin järjestelmiin kutenmeret,ilmakehä jailmasto. Luonnonsuojelulle osittain rinnakkainen käsite onympäristönsuojelu.
Luonnonsuojelu pyrkii ehkäisemään ihmisen aiheuttamia muutoksia luonnontilaisessa ympäristössä. Tämän lisäksi pyritään säilyttämään ihmisen pitkäaikaisen toiminnan aikaansaamia ympäristöjä, joille on muodostunut omaleimainenpienekosysteemi. Lisäksi pyritään palauttamaan ihmisen toiminnan tuhoamia ympäristöjä entiselleen.
Tyypillisesti luonnonsuojelussa keskitytäänihmisen toiminnan aiheuttamiin uhkiin luonnolle. Ihmisen toiminnasta aiheutuu luonnontilaisenympäristön muuttumista tai tuhoutumista,saastumista, roskaantumista,rehevöitymistä ja muista kuormittumista. Eliölajien pyynti aiheuttaa muutoksia lajitasapainoon, ja eliölajien teollinen kasvattaminen ja viljely yksipuolistavat ympäristöä.
Kasvi-, sieni- ja eläinlajien yksilömääriä tutkitaan ja seurataan, ja tutkimusten mukaan pidetään kirjaa uhanalaisista lajeista. Kun jokin laji on käymässä uhanalaiseksi, sen elinympäristöä pyritään suojelemaan. Esimerkiksi metsikön hakkaaminen tai tien rakentaminen voidaan estää, jos todetaan, että se uhkaa uhanalaisen lajin elinmahdollisuuksia.
Luonnonsuojelua toimeenpannaan monenlaisilla julkisen hallinnondirektiiveillä,laeilla,asetuksilla ja päätöksillä ja ohjeilla.
Lainsäädäntö asettaa yhteiskunnalle ja yritystoiminnalle vaatimuksia päästörajoitusten, maankäytön jaympäristövahinkojen ennaltaehkäisyn suhteen. Pääosiltaan tämä lasketaanympäristönsuojelun piiriin.
Julkishallinnon lisäksi luonnonsuojeluun osallistuu suuri määrä luonnonvara-alan yrityksiä,järjestöjä,yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä.
Euroopan unionissa luonnonsuojelu perustuu pääasiassa sitoviin lainsäädäntöohjeisiin,direktiiveihin, jotka jäsenvaltioiden on saatettava kohtuullisessa ajassa kansallisiin lainsäädäntöihinsä osaksi uhalla, että muutoin Euroopan unionin komissio haastaa oikeuteen.
Euroopan unionissa noudatettava ensimmäinen luonnonsuojelua tarkoittava direktiivi oliEuroopan talousyhteisön neuvoston2. huhtikuuta1979 hyväksymädirektiivi 79/409/EEC, johon viitataanlintudirektiivinä yleisesti. Lintudirektiivin I liite määrittelee 181 uhanalaista villieläinlintua, joista Suomessa esiintyy 63 lajia.
Euroopan unionissa noudatettava toinen luonnonsuojelua tarkoittava direktiivi Euroopan talousyhteisön neuvoston21. toukokuuta1982 hyväksymä direktiivi 92/43/EEC, johon viitataanluontodirektiivinä yleisesti.
Luontodirektiivin I liite määrittelee suojeltavia kasvupaikkoja. Luontodirektiivin II liite puolestaan Euroopan talousyhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisiä suojelutoimen alueita, joita I liitteen kanssa Suomessa ovatNatura 2000-alueet.
Lisäksi direktiivissä on Luontodirektiivin III liite, Luontodirektiivin IV liite ja Luontodirektiivin IV (a) liite, joista Luontodirektiivin IV liittessä suojellaan mm.liito-oravaa, ja jonka suojelematta jättämisestä mm. Lounaisen Sisä-Suomen luonnonsuojeluyhdistys on jättänyt kantelun Euroopan unionin komissiolleyhteisöoikeuden sovitus- ja harmonisointivirheestä sekä noudattamis- ja valvontavelvollisuuden rikkomisesta Suomen valtiota, ympäristöministeriötä,Hämeen ympäristökeskusta jaForssan kaupunginvaltuuston ympäristölautakuntaa koskien.[1] (Arkistoitu – Internet Archive)
Luonnonsuojelusta määrääSuomessaLuonnonsuojelulaki (20.12.1996/1096), jonka tavoitteena onluonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen,luonnonvarojen jaluonnonympäristön kestävän käytön tukeminen, luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen lisääminen sekä luonnontutkimuksen edistäminen.
Luonnon- jamaisemansuojelua ohjaava ja valvova ylin elin onympäristöministeriö. Alueellisten ympäristökeskusten tehtävänä on edistää ja valvoa suojelua alueellaan.Kunnat on velvoitettu edistämään suojelua alueellaan.
Suomessa lähes kaikki luonnossa elävät eli luonnonvaraiset eläimet on rauhoitettuluonnonsuojelulain nojalla. Niitä ei saa ampua tai pyydystää, niiden pesiä ei saa vahingoittaa eikä eläimiä muutenkaan häiritä tahallaan.[1] Riistaeläimiä, kuten hirveä tai jänistä, saa metsästää tiettyinä aikana vuodesta, muulloin nekin on rauhoitettu. Joitakin petoeläimiä, kuten kettua ja minkkiä, metsästetään sen vuoksi, että ne syövät riistaeläimiä ja aiheuttavat haittaa muullekin luonnolle. Tarpeen tullen jokin metsästettävä voidaan kokonaan rauhoittaa. Esimerkiksi ahmaa ei saa lainkaan metsästää sen takia, että se on vaarassa hävitä Suomen luonnosta. Joka vuosi määrätään erikseen, kuinka monta ilvestä, sutta ja karhua saa ampua. Luonnonsuojelun tavoitteena on pitää näiden eläinten määrä sopivana metsästyksellä säätelemällä.
Luonnonsuojelulain mukaan luonnonsuojelualueita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet.
Kansallispuisto onvaltion omistama alue, jonka käyttö kansallispuistona on säädetty lailla. Vaatimuksena on alueen merkitys yleisenä luonnonnähtävyytenä tai muutoin luonnontuntemuksen lisäämisen tai yleisen luonnonharrastuksen kannalta. Vähimmäispinta-ala kansallispuistolle on 1000hehtaaria.
Kaikkia Suomen kansallispuistoja hoitaaMetsähallitus.
Kansallispuistoissa saa liikkua puiston järjestyssääntöjä noudattaen.
Luonnonpuisto on valtion omistama alue, jonka käyttö luonnonpuistona on säädetty lailla (pinta-ala 1000 hehtaaria tai enemmän), tai asetuksella (pinta-ala alle 1000 hehtaaria). Vaatimuksena on alueen merkitys luonnonmukaisen kehityksen turvaamiselle, tieteelliselle tutkimukselle tai opetukselle.
Luonnonpuistoissa liikkuminen on sallittu vain merkittyjä reittejä pitkin.
Suomessa on myös lehtojensuojelualueita, soidensuojelualueita ja vanhojen metsien suojelualueita. PohjoiseenLappiin on perustettu erämaalailla 12erämaa-aluetta. Erämaa-alueet eivät ole varsinaisia luonnonsuojelualueita, vaikka niiden tarkoituksena on alueensa erämaaluonteen säilyttäminen.
Muita luonnonsuojelualueita voidaan perustaa kunnan,yhteisön ja yksityinen omistamalle maalle maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella ympäristökeskusten päätöksellä.
Yksi lisätapa suojella luontoa, on ostaa suojeltava alue itselle, jolloin omistusoikeus suojaa alueen. Yksi tällaisista järjestelyistä onLuonnonperintösäätiö, mikä on toiminut vuodesta 1995, ja mikä ostaa koko ajan metsää suojellakseen sitä talouskäytöltä. Luonnonperitäsäätiöllä on 205 aluetta, yhteensä 5 155 hehtaaria eri puolilla Suomea.[2]
Vuonna 2017 Suomessa on luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi suojeltu Luonnonvarakeskuksen mukaan 12 prosenttia metsä- ja kitumaan alasta. Nagoyan sopimuksen periaatteilla laskien määrä on Suomessa vähintään Nagoyan sopimuksen tavoitteen mukainen 17 prosenttia suojeltuja maa- ja vesialueita.
Meristä alle neljä prosenttia on jollain tasolla suojeltu ja osittain vain paperilla.[3]
2016 Commission for the Conservation of Antarctic Marine Living Resources (CCAMLR) sopiRossinmerelle perustettavasta suojelualueesta. 1,55 miljoonan km2 kokoisena se olisi suurin meren suojelualue.[3]
Usein ajatellaan, ettäluonnonkansat ovat pitkään eläneet luonnon kanssa tasapainossa siten, ettei luonnonvaroja ole riistetty eikä luonto juuri muuttunut. Nykyihminen tosin on jo varhain aikaansaanut metsäpaloja ja metsästänyt monet jättimäisetnisäkäslajit elimegafaunan sukupuuttoon. Luonnonkansojen elämäntyyli ei kuitenkaan ole luonnonsuojelua sanan pääasiallisessa merkityksessä. On vain niin, että esimaataloudellinen tai esiteollinen elämäntapa ei kykene rasittamaan luontoa samalla volyymillä. Näin pitkän ajan saatossa populaatiot ovat voineet asettua tasapainoon ympäröivän luonnon kanssa ja ne jotka eivät ole tähän kyenneet ovat hävinneet.
1800-luvulla alkoi moderni luonnonsuojeluaate.Britanniassa oli eläinsuojeluyhdistyksiä ja luontoharrastusta. Suomessa luonnonsuojelu liittyi kansallismielisyyteen. Sen puolesta toimivat muun muassa tutkimusmatkailijaA. E. Nordenskiöld ja kirjailijaZachris Topelius.[4]
Natsi-Saksa eläinsuojelukysymykset olivat suosiossa. Siellä otettiin käyttöön ensimmäiset eläinsuojelulait.Tuskan tuottamisesta eläimelle määrättiinrangaistus sen mukaan, miten monimutkaiseksi eläin oli luokiteltu. Pelätty ja vihattupetoeläinsusi rauhoitettiin ensi kertaalänsimaissa.
1960-luvulla länsimaissa alettiin kiinnittää huomiota tuholaismyrkkyjen, kutenDDT:n vaarallisuuteen.Rachel Carsonin kirjaÄänetön kevät (1962) nosti ympäristömyrkyt keskustelun kohteeksi.Yrjö Kokon kirjaLaulujoutsen (1950) havahdutti suomalaisetsukupuuttoriskiin.
1970-luvun alussa yhdysvaltalaisten ja norjalaisten tutkijoidenKasvun Rajat raportti nousi menestyskirjaksi, ja kysymys maapallon kestokyvystä tuli laajemmin keskustelunaiheeksi.1970-luvun energiakriisi kiinnitti huomion kohdistumisen erityisesti energiavarojen riittävyyteen. Monet luonnonsuojeluyhdistykset kannattivatydinvoimaa.lähde?
1970- ja1980-lukujen vaihde oli metsäaktivismin kiihkeintä aikaa Suomessa. Vanhoja metsiä ja vesistöjä suojeltiin asettumalla niitä uhkaavien toimien tielle. Usein esimerkiksi kahliuduttiin puihin. Toimittajat olivat usein paikalla, kunpoliisit kantoivat luontoaktivisteja pois.
1980-luvun aikana pelko maailmanlaajuisia ympäristöongelmia, kutenkasvihuoneilmiötä, kohtaan laajeni. Suomeen perustettiin monen muun maan tavoin ympäristöministeriö. Monien luonnonsuojelijoiden kanta ydinvoimaa kohtaan muuttui silti kielteiseksi; eräänä syynä tähän oliTšernobylin ydinvoimalaonnettomuus.Uusiutuvien energianlähteiden kannatus alkoi kasvaa.
1990-luvulla Suomessa luonnonsuojeluliike näivettyi suurienlamojen vuoksi.Kierrätystä ja kestävää kehitystä ylläpitävää elintapaa alettiin suosia.Aktivistien määrä laski, mutta nämä muuttuivat varmemmiksi. Tiedotusvälineitä pyrittiin hyödyntämään aina kun mahdollista suuremman julkisuuden aikaansaamiseksi. Kansainväliset luonnonsuojeluyhdistykset, kutenGreenpeace, alkoivat toimia aktiivisemmin Suomessa. Greenpeace levitti maailmalla kuvaa Suomesta maana, missä vanhatkin metsät hävitetään. Samaan aikaan uudistettiin metsälaki ja luonnonsuojelulaki sekä otettiin käyttöön metsätaloudenPEFC-sertifiointijärjestelmä, joiden tarkoituksena oli parantaa luonnon monimuotoisuutta myös talousmetsissä.
2000-luvulla on Suomessa alettu yhä enemmän velvoittaa kuntia ja yrityksiä kierrätykseen. Tutkimuksissanuorison myönteisyys ympäristönsuojelua kohtaan on kasvanut, vaikka varsinaisten aktivistien määrä nousee vain hitaasti. Metsäalan oppilaitoksissa metsien luonnonhoito tuli yhä vahvemmin mukaan opetukseen. Nykyään talousmetsien luonnonhoito on kiinteä osa arkityötä. Erityisen arvokkaat luontokohteet ovat pääsääntöisesti kirjattuna metsätalouden toimijoidenpaikkatietojärjestelmään. Tiedon kertymisen myötä kohteiden suojelu on tehostunut. Lisäksi metsäala kehittää jatkuvasti uusia toimenpiteitä, jolla voidaan vahvistaa metsäluonnon monimuotoisuutta ja lajiston elinpiirien säilymistä.
Lisää luettavaa aiheestaKirjallisuutta ympäristönsuojelusta onWikiaineistossa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaLuonnonsuojeluWikimedia Commonsissa