Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Tarkennus:Viimeiset tilastot vuodelta 2012
Luomuviljely eliluonnonmukainenviljely onIFOAM:in mukaan omavaraista ja tasapainoistamaanviljelyä, joka mahdollisimman pitkälle perustuu paikallisiinluonnonvaroihin ja jossa viljelytoimet sopeutetaan vallitseviin luonnonoloihin.[1]Luomuviljelyn määräyksiä Suomessa löytyyRuokaviraston sivuilta.[2]
Nykyisellään luomumaatalous on marginaalista ja tuottaa alle prosentin maailman maataloustuotannosta. Kestävän siirtymän luomumaatalouteen on arvioitu leikkaavan satoja kolmanneksen tai jopa puolella.[3]Tosin YK:n vuoden 2011 raportin mukaan luomuviljelyllä voitaisiin jopa tuplata sadot monissa maailman köyhimmissä maissa.[4] Luomuviljely vaatisi 84 prosenttia lisää peltoalaa. Jotta villieläimille ja metsänhoidolle jäisi enemmän tilaa, tarvittaisiin luomua tuottavampia menetelmiä.[5]
Lähes kaikki luomuviljely palvelee kahta erilaista väestöryhmää. Noin 700 miljonaa maapallon köyhintä harjoittaaomavaraisviljelyä ilman lannoitteita ja torjunta-aineita, koska he ovat liian köyhiä hankkimaan niitä eivätkä elä rahataloudessa. Köyhyysloukussa on mahdotonta viljellä enemmän tai tehokkaammin, jotta satoja riittäisi myyntiin.[3]Toinen ääripää ovat maailman rikkaimmat, lähinnä länsimaalaiset ihmiset, jotka kuluttavat luomuruokaa elämäntapavalintana ja vetoavat sen terveys- ja ympäristöhyötyihin. Lähes kukaan näistä kuluttajista ei viljele ruokaansa itse.[3]
Ruotsin maatalousyliopiston pellonhoidon, vesistönhoidon ja systeemiekologian professorit esittivät marraskuussa 2014, että luomuun siirtyminen vaatisi peltopinta-alan kaksinkertaistamisen, mikä vähintään kaksinkertaistaisi ravinnepäästöt vesistöihin ja johtaisi ympäristökatastrofiin. Siksi pitäisi siirtää luomutuotannon tuki tavanomaisen tuotannon viherryttämiseen. Professorien mukaan luomuruoka ei ole terveellisempää eikä ympäristöystävällisempää ja vahingoittaisi vakavasti paikallista ja globaalia ruokahuoltoa.[6][7]
Suomen peltopinta-alasta oli luomuviljelyssä 13,1 prosenttia (296 645 hehtaaria) vuonna 2018.[8] Suomen viljasadosta luomun osuus oli 3,2 prosenttia (87 milj. kiloa) vuonna 2018.[9] Elintarvikkeiden kokonaismyynnin arvosta luomun osuus oli 2,4 prosenttia (336 milj. euroa) vuonna 2018.[10]
Luomutuotteiden viennin arvo oli vuonna 2018 arviolta 25-30 miljoonaa euroa, joka on noin kaksi prosenttia koko elintarvikeviennistä.[11] Vuonna 2012 luomun vienti oli arviolta alle 10 miljoonaa euroa[12], joten luomuvienti oli kolminkertaistunut kuudessa vuodessa. Suomen tärkeimmät luomuvientimaat ovat Saksa ja Ruotsi.[11]
Luonnonmukaiselle tuotannolle maksetaan erityistukia tavanomaisten tukien lisäksi.[13] Luomuviljelylle maksettava tuki on tuotannon määrästä riippumatonta hehtaarikohtaista tukea. Vuonna 2013 erityistuen suuruus on 141 euroa/ha.[14]
Luonnonmukaisessa viljelyssä käytetään monivuotista viljelykiertoa, jossa eri kasvilajit vuorottelevat. Syväjuuristen kasvien viljelyllä parannetaan maan viljavuutta ja estetääneroosiota.Viljelykasvien vuorottelulla ehkäistään kasvintuhoojien säilymistä ja lisääntymistä kasvustossa.[15]
Luomuun siirtyvä viljelijä joutuu paitsi luopumaan keinotekoisten aineiden käytöstä, myös hoitamaan peltoa luomumenetelmällä vähintään kahden kasvukauden ajan. Vasta kolmannen vuoden sato voidaan tarkastusten jälkeen myydä luomuna.[16]
Luomuviljelijät on rekisteröity, ja heiltä edellytetään säännöllistä ammatillista kouluttautumista. Suomessa viranomaiset, lähinnäEvira jaEly-keskukset, valvovat luomuviljelyä.
Luomuviljelyn ongelmana on sen teettämä työmäärä, joka on noin 30 prosenttia suurempi kuin tavallisessa viljelyssä. Siitä huolimatta satotasot jäävät pienemmiksi[17]. Tämä pitää luomun hintaa korkeammalla kuin tehoviljellyn ruuan.
Tieteellisen tutkimuksen perusteella luomutuotantoa ei voida sanoa tavanomaista ympäristöystävällisemmäksi, vaikka yksittäistutkimuksia on molempiin suuntiin.[5][18][19]
Aihetta tutkinut Oxfordin yliopiston tutkijaryhmä totesi, että sekä luomuviljely että tavanomainen viljely ovat ympäristölle haitallisempia kuinintegroidut menetelmät, joissa mikään hyödyllinen käytäntö ei ole kiellettyä. Integroidut menetelmät ja tavanomainen tuotanto näyttävät paljon paremmilta päästöjen, energiankulutuksen jabiodiversiteettivaikutuksen suhteen, kun otetaan huomioon luomun vaatima laajempi peltoala.[20][19]
Tohtori Hanna Tuomiston mukaan monet luulevat luomun olevan automaattisesti ympäristöystävällistä, vaikka tutkimus osoittaa, että se on toisinaan ympäristölle haitallisempaa kuin tavanomainen viljely. Tuomiston Oxfordin yliopistossa johtama 71 vertaisarvioidun tutkimuksenmeta-analyysi päätyi siihen, että luomuviljan, -maidon ja -sianlihan kasvihuonepäästöt ovat suuremmat kuin tavanomaisilla mutta naudanlihan ja oliivien kasvihuonepäästöt vähäisempiä. Luomutuotanto vaati enemmän peltoalaa saman tuotteen tuottamiseksi.[5]
Luomutuotanto vaatii Tuomiston et al.meta-analyysin mukaan 84 prosenttia enemmän peltoalaa.[18] Tutkijoiden mukaan asetelmasta "luomu vastaan tavanomainen" pitäisi luopua ja yhdistää molempien hyviä puolia, jotta saataisiin näitä ympäristöystävällisempää tuotantoa.[5] Pitäisi jalostaa uusia lajikkeita vähentämään suojeluaineiden tarvetta ja käyttämään ravinteita tehokkaammin sekä lisäämään satoisuutta, jotta että peltoalaa ei tarvittaisi niin paljon, vaan villieliöillekin jäisi tilaa.[5]
Luomutuotteen typpi-, typpioksidi- ja ammoniakkipäästöt ovat suurempia kuin tavanomaisen tuotteen tarvittavan suuremman peltoalan vuoksi, samoin rehevöittämis- ja happamoittamisvaikutukset mutta energiankulutus oli vähäisempää.[18] Muut erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.[18]
Ruoan luomu-status ei takaa ympäristöystävällisyyttä, ja luomuruoka tuodaan usein toiselta puolen maailmaa.[21] Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan luomuruisleipä saastutti vesistöjä enemmän kuin tavallinen.[22]
Erään artikkelin mukaan luomutuotanto aiheuttaa tuotosyksikköä kohti enemmän rehevöittäviäpäästöjä vesistöihin kuin tavanomainen tuotanto mutta peltoalaa kohti vähemmän, koska luomupeltoa tarvitaan enemmän samaan tuotantomäärään. Luomutuotannon edellyttämä mekaaninen kasvintorjunta saattaa joissain oloissa aiheuttaa vesistöille suuremman ravinnekuormituksen kuin kevyemmin muokattu tehoviljelty pelto. Erityisesti, jos huomioidaan luomutuotannon pienemmät sadot, tuotosyksikköä kohden aiheutuvat rehevöittävät päästöt ovat selvästi suuremmat.[23]
Luomu edistää luonnon monimuotoisuutta ja luomupelloilla elää noin 30 prosenttia enemmän kasvi- ja eläinlajeja kuin tavanomaisilla pelloilla.[24]
Luomutuotannon ilmastovaikutuksista on erilaisia tutkimustuloksia, osassa tutkimuksista luomun ilmastovaikutukset on todettu tavanomaista pienemmiksi, osassa tutkimuksissa suuremmiksi. Esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan luomuviljan tuotanto aiheuttaa 2–7 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä tavanomaiseen tuotantoon verrattuna.[25][26] Toisaalta toisessa tutkimuksessa luomulammas vähentää päästöjä jopa 42 prosenttia kun taas siipikarjalihan tuotanto aiheuttaa 30 prosenttia enemmän ja luomukananmunien tuotanto 15 prosenttia enemmän päästöjä tavanomaiseen verrattuna.[27] Eri tutkimuksia tarkastelleiden meta-analyysien mukaan luomun ja tavanomaisen tuotannon ilmastovaikutukset ovat kuitenkin keskimäärin samat yksittäisistä tutkimustuloksista huolimatta.[28][24][29]
Sri Lanka kielsi synteettiset lannoitteet ja torjunta-aineet huhtikuussa 2021 ja määräsi maan maanviljelijät siirtymään luomuviljelyyn. Maan riisintuotanto romahti viidenneksellä kuuden kuukauden kuluessa. Pitkään ruoan suhteen omavarainen maa joutui tuomaan riisiä, jonka hinta nousi maassa puolella. Siirtymä tuhosi myös maan teentuotannoon, joka oli sen merkittävin vientituote ja valuutan lähde. Maan hallitus perui määräykset osittain marraskuussa 2021 ja inflaation, valuutan romahduksen ja protestien vuoksi teeltä, kumilta ja kookokselta helmikuussa 2022.[3] Päätöksen tehnyt maan presidenttiGotabaya Rajapaksa joutui pakenemaan maasta heinäkuussa 2022.
↑Ekologisk odling – vägen till svält, Svenska Dagbladet, 17 november 2014, HOLGER KIRCHMANN, professor i växtnäringslära och markvård vid Sveriges Lantbruksuniversitetet (SLU), LARS BERGSTRÖM, professor i vattenvårdslära vid SLU, THOMAS KÄTTERER, professor i systemekologi vid SLU, RUNE ANDERSSON, före detta programchef vid SLU.
↑[1] Ruokavirasto, luvussa on mukana myös siirtymävaiheessa oleva ala
↑Patrice Dumas, Tim Beringer, Stefan Wirsenius, Timothy D. Searchinger: Assessing the efficiency of changes in land use for mitigating climate change. Nature, 2018-12, nro 7735, s. 249–253. doi:10.1038/s41586-018-0757-zISSN 1476-4687Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Williams, A.G., Audsley, E. and Sandars, D.L. 2006: Determining the environmental burdens and resource use in the production of agri-cultural and horticultural commodities. Main report. Defra Research Project IS0 205. Bedford: Cranfield University & Defra.http://www.organicagcentre.ca/ResearchDatabase/res_enviro_burdens.asp
