Lunohod (ven.Луноход, ”Kuukävelijä”) 1 ja 2 olivatNeuvostoliiton kuuohjelman miehittämättömät kuuajokit, jotka tutkivatKuun pintaa vuosina1970 ja1973. Ne toimivat samaan aikaanneuvostoliittolaistenZond-kuuluotainten kanssa. Nämä ajokit päättivätLuna-ohjelman. Vasta vuonna1997 YhdysvaltainMars Pathfinder pystyi vastaavaan robotin toimintaan vieraalla taivaankappaleella. Luna 2:n 35 kilometrin matka Kuun pinnalla on edelleen ennätys.
Lunohodit kehitettiin alun perin tutkimaanmiehitettyjen lentojen laskeutumispaikkoja ja jopakuuaseman paikkaa etsimään.
Vuoden1968 puolivälissä KIP-10-keskukseen, eli NIP-10:iin (КИП-10 tai НИП-10), joka toimi Shkolnojessa (Школьное) Krimillä, rakennettiin hehtaarin kokoinen kuuhalli, jossa oli kuuajokkien kokeilukenttä.[1]
Alukset suunnitteliAleksandr Kemurdžian[2], joka toimiNPO Lavotškinissä.
Ensimmäisen Lunohodin laukaisu epäonnistui19. helmikuuta1969.[3]
Lunohod 1 laukaistiin Luna 17 -avaruusaluksen kyydissä10. marraskuuta 1970. Luna 17 saapui Kuun kiertoradalle15. marraskuuta, ja17. marraskuuta kello 03.47UTC Lunohod 1 teki pehmeän laskunMare Imbriumiin. Kello 06.28 UTC ajokki ajoi Kuun pinnalle.
Alus oli kooltaan 135 cm korkea, 170 cm pitkä ja 160 cm leveä. Sen massa oli 840 kg. Siinä oli kahdeksan pyörää. Sen ajonopeudet olivat 1 km/h ja 2 km/h.
Sen hyötykuorma
Lunohod 2 laukaistiin Luna 21 -aluksen kyydissä8. tammikuuta 1973.12. tammikuuta alus tuli Kuun kiertoradalle. Lunohod 2 laskeutui Kuun pinnalle15. tammikuuta kello 23.35 UTC Le Monnier -kraatterin luo.
Sen tiedelaitteet olivat
Lunohod 3 rakennettiin, mutta se ei lentänyt avaruuteen. Se on NPO Lavotškinin museossa.
.svg)
