Lukija onepistolaa ja Vanhan testamentin tekstejäortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa lukeva vihitty mieshenkilö. Lukijoita oli myösroomalaiskatolisessa kirkossa, mutta virka lakkautettiinVatikaanin toisen kirkolliskokouksen liturgisten uudistusten myötä.
Lukijan aste on pappeuden asteista ensimmäinen ja he kuuluvatalidiakoneiden ohella alempaan papistoon. Varsinaiseen, ylempään papistoon kuuluvatdiakoni,pappi japiispa.
Lukijan asuna on palveluksissastikari, joka korvasi 1600-luvulle asti käytössä olleen lyhyenfelonin ja kamisionin. Lyhyt feloni on kuitenkin edelleen käytössä lukijan vihkimistoimituksessa, missä se kuvaa sitä, että vihitty on astunut pappeuden ikeen alle. Lukijaksikanonien mukaan voidaan vihkiä 15 vuotta täyttänyt mies. Lukija voi mennä naimisiin vielä vihkimyksensä jälkeen.[1]
Aiemmin oli tavallista, että pappisseminaarin viimeisessä vaiheessa naimisissa tai kihloissa olleet opiskelijat vihittiin lukijoiksi koulutuksen lopussa; varsinainen diakoniksi ja edelleen papiksi vihkiminen tehtiin pääsääntöisesti asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen; ehdoton edellytys oli ortodoksin kanssa solmittu avioliitto tai selibaattilupaus.
Lukijan virka syntyi ilmeisesti hyvin varhain kristillisessä kirkossa, todennäköisesti jo 100-luvulla.[2]Justinos Filosofi kuvaillessaanvarhaiskristillistä jumalanpalvelusta kuvaa, miten lukija lukee Vanhan testamentin ja apostolien tekojen tekstejä sunnuntaijumalanpalveluksessa.[3] Lukijan virka nähtiin varhaiskirkossa profeetallisena virkana.[4] Kirkollinen kanonikokoelmaCanones Ecclesiastici 100-luvulta luettelee lukijat korkearvoisemmiksi papistossa kuin diakonit. 300-luvun teosHippolytuksen kanonit korostaa, että lukijalla tuli olla samat hyveet kuin diakonilla.[5] Lukijan virka on tässä dokumentissa hetipiispan japresbyteerin eli papin jälkeen.[2] Lukijan tuli pystyä lukemaan ja selittämäänRaamatun kirjoituksia.
»Ennen kuin joku hyväksytään lukijaksi, on tarkkaan otettava selvää, ettei hän ole turhanpuhuja, juopottelija eikä taipuvainen pilkkanauruun, vaan kaikessa hyvien käytöstapojen mies. Kokouksissa Herran päivänä eli sunnuntaina hän on ensimmäisellä sijalla ja hänellä täytyy olla hyvät puhujanlahjat ja hänen on pystyttävä opettamaan, koska hän on evankelistan paikalla. Hän opettaa tietämättömiä, mutta hänet merkitään muistiin Jumalan luona.»
(Canones Ecclesiastici[2])
Lukijan vihkimys tapahtuuliturgian alussa, hetkiä luettaessa. Lukijan vihkiikheirotesialla ainapiispa.Hippolytus Roomalainen huomauttaa, että lukijaa ei vihitä kätten päällepanemisella.[6] Tämä tosin saattaa viitatakheirotonian ja kheirotesian eroon. Vihittäessä lukijalta leikataan hiuksia symboliksi Jumalan palvelijaksi alistumisesta.Antiikin aikana orjan vaihtaessa omistajaa tältä leikattiin hiukset. Hiusten leikkaamisen jälkeen lukijalle puetaan lyhyt feloni. Tämä feloni oli 1600-luvulle astikamisionin lisäksi lukijan liturginen vaate. Lukija lukee tässä felonissa epistolan, jonka piispa määrää. Tämän jälkeen feloni riisutaan ja lukijalle puetaan stikari.[7]
Lukijan tehtäviin kuuluubysanttilaisen liturgian selittäjänSimeon Tessalonikalaisen mukaan:
Lukija voi käyttää myös kirkkorakennuksen ulkopuolella päähineenäskufiaa.
| Pappeuden asteita | |
|---|---|
| Diakonien virka- ja arvonimikkeitä |
|
| Pappien virka- ja arvonimikkeitä |
|
| Piispojen virka- ja arvonimikkeitä |