Luigi Sturzo (26. marraskuuta1871Caltagirone,Sisilia –8. elokuuta1959Rooma)[1] oli italialainen pappi ja poliitikko, joka perusti vuonna 1919Italian kansanpuolueen, myöhemmänkristillisdemokraattisen puolueen edeltäjän.
Sturzo opiskeli Caltagironen pappisseminaarissa ja hänet vihittiin vuonna 1894 roomalaiskatoliseksi papiksi. Hän valmistui myöhemmin jumaluusopin tohtoriksi RoomanGregoriaanisesta yliopistosta. Jo 1890-luvulla hän ryhtyi tukemaan talonpoikien ja työläisten poliittista järjestäytymistä kotiseudullaan Sisiliassa ja perustiLa Croce di Constantino -nimisen sanomalehden. Hän vastusti hallituksen pyrkimyksiä lakkauttaa työväenyhdistykset. Vuosina 1905–1920 Sturzo toimi kotikaupunkinsa Caltagironen pormestarina ja istui maakuntaneuvostossaCatanian edustajana.[1]
Sturzo perusti tammikuussa 1919 Italian kansanpuolueen (Partito Popolare Italiano, PPI) ja ryhtyi toimimaan sen puoluesihteerinä. Puolue sai marraskuun 1919 parlamenttivaaleissa 101 paikkaaItalian edustajainhuoneeseen. Sturzo oli keskeisenä henkilönä neuvottelemassa PPI:n osallistumisesta Italian hallituksiin seuraavina vuosina, mutta hän ei itse toiminut ministerinä. Hän vastustiBenito Mussolinin tuloa pääministeriksi lokakuussa 1922 ja jätti seuraavan vuoden heinäkuussa politiikan vetäytymällä luostariin.[1]Vatikaani veti tukensa pois Sturzolta ja painosti hänet eroamaan puolueensa johdosta.[2] Lokakuussa 1924 hän lähti maanpakoon. Sturzo palasi Italiaan vuonna 1946. Vuonna 1952 hänet nimitettiinelinikäiseksi senaattoriksi.[1]
