Hänellä oli neljä sisarusta, joista hän oli vanhin.[2] SisarElisabet Ranskalainen (1602–1644) oli Espanjan kuningatar, Christine de Bourbon (1606–1663) oli Savoijin herttuatar, nuorempi veliGaston (1608–1660) oliOrléansin herttua ja nuorin sisarHenrietta Maria (1609–1669) oli Englannin kuningatar jaKaarle I:n puoliso.
Ludvig XIII:sta tuli Ranskan kuningas 9-vuotiaana isänsäHenrik IV:n kuoltua toukokuussa 1610.[2] Henrik IV oli lopettanutuskonsodat ja saanut rauhan aikaiseksi Ranskassa, joten hänen kuolemansa salamurhattuna oli kova kolaus Ranskan kuningashuoneelle. Rauhattomuudet ja sisäiset epävakaudet alkoivat uudelleen. Aina vuoteen 1614 Ranskaa hallitsi sijaishallitsijana Ludvigin äitiMaria de’ Medici,[2] joka oli itserakas hallitsija ja monien suosikkiensa, etenkinConcino Concinin, markiisi d'Ancren (1589–1617) vaikutuksen alainen. Maria de’ Medici ei suostunut luovuttamaan hallitsemista silloisen käytännön mukaan täysi-ikäiselle eli 13-vuotiaalle Ludvigille, mutta vuonna 1617 Ludvig otti vallan itselleen[2] ja murhautti Concinin.
Kuningas otti suosikikseen pääfalkonieeri Charles d'Albertin, Luynesin herttuan (1578–1621), josta tuli pian hallitseva hahmo hänen neuvostossaan. Ludvig karkotti äitinsäBloisin linnaan, ja vuosina 1619–1620 tämä nostatti kaksi epäonnistunutta kapinaa. Vaikka kuninkaan pääneuvonantajaArmand de Richelieu (ei vielä kardinaali) sovitteli äidin ja pojan välisiä suhteita elokuussa 1620, Ludvigin ja leskikuningatar Maria de' Medicin välinen suhde säilyi pohjimmiltaan vihamielisenä.[2]
Joulukuussa 1621 hugenotit kapinoivat Etelä-Ranskassa. Ludvig osallistui sotatoimiin keväällä 1622 ja valloitti joukkoineen useita hugenottien linnoituksia ennen kuin solmi aselevon kapinallisten kanssa lokakuussa 1622. Syyskuussa Richelieusta oli tullut kardinaali. Ludvig ei edelleenkään luottanut Richelieuhun tämän aiemman yhteistyön Maria de' Medicin kanssa tähden, mutta alkoi luottaa kardinaalin poliittiseen harkintaan. Vuonna 1624 hän teki Richelieusta pääministerinsä.[2]
Katolisen Ludvigin aikana jatkuivat sodat katolisten ja protestanttien elihugenottien välillä. Vuonna 1624 kuninkaallisen neuvoston johtoon nousikardinaali Richelieu, joka toimi vuoteen 1642 asti hänen pääministerinään. Richelieu oli nerokas poliitikko ja hän ottiRanskan hallitsemisen omiin käsiinsä.
Ludvig XIII, Ranskan kuningas, Philippe de Champaigne 1635
Ludvigin hallituskauden pääpiirteenä oli Richelieun dominoima Ranska. Ludvig ei ollut taitava hallitsija, hän oli henkisesti epävakaa ja hänellä oli huono terveys.[2] Siksi häntä ja myös Richelieuta vastaan tehtiin salaliittoja, joiden päämääränä oli hänen nuoremman veljensäGastonin, Orléansin herttuan nousu valtaistuimelle ja Richelieun syökseminen vallasta. Richelieu oli mahtava valtiomies, ja hänen kukistamisekseen pyydettiin apua valtion ulkopuolelta, mikä ei kuitenkaan onnistunut. Ludvig XIII:n vastustajiin kuuluivat muun muassa hänen veljensäGaston ja puolisonsaAnna Itävaltalainen, joten Ludvig tarvitsi kiperästi Richelieun apua asemansa puolustamisessa.[2] Richelieun ansiosta, joka puolusti vankastiabsolutismia, Ludvig XIII oli Ranskan alkavanitsevaltiuden eliabsolutismin ensimmäinen hallitsija.
Ludvig piiritti protestanttien tärkeää satamaaLa Rochellea vuosina 1627–1628 ja sotiEspanjaa vastaan vuosina 1635–1642.[2]
Ludvig kihlattiin poliittisessa, huhtikuussa 1615 järjestetyssä kaksoisavioliitossa (jossa hänen sisarensaElisabet Ranskalainen naitettin tulevalle Filip IV:lle)Habsburg-suvun prinsessaAnna Itävaltalaisen,Espanjan kuninkaanFilip III:n tyttären kanssa, joka oli hänen pikkuserkkunsa.[2] He avioituivat 24. marraskuuta 1615. Heidän avioliittonsa ei ollut onnellinen, he vihasivat toisiaan silmittömästi ja elivät suurimman osan ajastaan erillään ja olivat kauan lapsettomia. Neljän vuosina 1619-1631 kuolleina syntyneiden lasten jälkeen, Anna synnytti 23 avioliittovuoden jälkeen ensimmäisen eloon jääneen lapsen.[2] Kaksi vuotta myöhemmin syntyi toinen poika.
Ludvig XIII:llä oli koko elämänsä huono terveys. Hän kuoli tuberkuloosiin[2] heti Richelieun jälkeen vuonna 1643. Kerrotaan, että hänelle tehdyn ruumiinavauksen yhteydessä todettiin erään sairauden vieneen häneltä kyvyn saada lapsia ja tällöin nousi kohu Ludvig XIV:n oikeasta biologisesta isästä. Väitetään myös, että Filipin isä olisi ollut oikeastikardinaali Mazarin, tämä avioitui Ludvigin kuoltua salaa leskikuningatarAnna Itävaltalaisen kanssa.
Ludvig XIII:n kuoltua leskikuningatar Annasta tuli viisivuotiaanLudvig XIV:n sijaishallitsija yhdessä kardinaali Mazarinin kanssa.
.jpg)
