Luddiitit (engl.Luddites) olivatteollista vallankumousta vastustaneiden käsityöläistenprotestiliikkeen edustajia 1800-luvun alunBritanniassa.
Kertomuksen mukaan Ned Ludd -niminen mies oli vuonna 1779 tullut tehtaaseenLeicestershiressa ja tuhonnut raivoissaan kaksi sukkakonetta. Tosiasiassa sanontaa Luddin paikallaolosta oli käytetty koneen rikkoutuessa jo 1710-luvulta lähtien. Ei kuitenkaan ole tietoa siitä, onko Ned Ludd -niminen henkilö todella ollut olemassa.[1] Luddismi oli kuitenkin myös ”paljon enemmän kuin pelkkä karkea yritys vastustaa uusia koneita”.[2]
Teollistumisen alkuna pidetäänJohn Kayn vuonna 1733 keksimääkangaspuiden parannusta, lentävääsukkulaa. Tuotannon tehostuessa langasta tuli pulaa, koskakehruu oli työläämpää kuinkutominen. Vuonna 1764James Hargreaves keksikehruu-Jennyn, jolla voitiin kehrätä kahdeksaa lankaa yhtä aikaa. Langan hinta romahti, jaBlackburnin kehrääjät tunkeutuivat Hargreavesin taloon tuhoten hänen koneensa. Hargreaves joutui pakenemaan vuonna 1767Nottinghamiin, jossa perusti salaa tehtaan rakentamaan jennyjä. Ensimmäisenvesivoimalla toimivan kehruutehtaan avasiRichard Arkwright vuonna 1771Cromfordissa,Englannissa. Laajentuva teollinen tuotanto syrjäytti suuren joukon ihmisiä, jotka olivat ennen saaneet elantonsa langan kehräämisestärukilla ja kankaan kutomisesta käsinkotiteollisuustoimintana.[3]
Luddiittiliike levisi Englannin läpi 1811, ja monia villa- ja puuvillatehtaita tuhottiin.[4] Levottomuuksien innoittajina olivat mahdollisestiRanskan suuren vallankumouksen tapahtumat sekäThomas Painen kirjoitukset.
Luddiitit tapasivat öisin kaupunkeja ympäröivillä nummilla, joilla harjoiteltiinsulkeisia ja manöövereitä. Myös hyökkäykset tehtaisiin tehtiin yleensä öisin ja naamioituneina. Liikkeen pääalueet olivatNottinghamshire marraskuussa 1811,Yorkshiren West Riding alkuvuodesta 1812 jaLancashire maaliskuusta 1812. Hallituksen joukot tukahduttivat liikkeen kovakouraisesti. Luddiitit ja armeija taistelivat Lancashiren Burtons’ Millissa Middletonissa ja Westhoughton Millissä. Luddiitit väittivät olevansa kenraali (tai kapteeni tai kuningas) Luddin johtamia. Paikallisten raatimiesten vakoojien on väitetty lietsoneen levottomuuksia.
Väkivallaton vaihe päättyi iskussa Burtonin kutomamyllylle Lancashiressä 20. huhtikuuta 1812. Jopa tuhannen luddiitin joukko hyökkäsi tehtaaseen aseistautuneina kepein ja kivin. Tehdasta puolustivat palkatut vartijat. Armeijan saapuessa paikalle muutamia luddiitteja surmattiin, osa saatiin kiinni ja vangittiin taihirtettiin. Tehtaanomistaja surmattiin kostoksituhopoltolla.
Robert Jenkinsonin hallitus teki koneenrikkomisesta kuolemalla rangaistavan rikoksen, ja 17 miestä teloitettiinYorkissa 1813. Monia muita karkotettiinAustraliaan.
Luddiitit olivat melkoisen organisoituneita, ja suurimmissa iskuissa oli mukana satoja miehiä. Heillä oli myös ilmeisen laaja tuki kansan keskuudessa. Jopa parlamentissa oli luddiittien tukijoita.Lordi Byron vastusti koneen rikkomisesta annettavaa kuolemantuomiota ja kirjoitti luddiiteille myötämielisen runon, joka uskallettiin julkaista vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Luddiittikapinat uusiutuivat katovuoden jälkeen vuonna 1816.[5]
HistorioitsijaE. P. Thompsonin mukaan luddiitit eivät niinkään vastustaneet teollista vallankumousta ja tekniikkaa kuin kehittyvääkapitalismia.[6] Ennenvapaita markkinoita hinnat olivat määräytyneet perinteen ja tarpeen mukaan. Luddiittien iskuissa osa koneista jätettiin rauhaan – ne, joiden omistajat pitäytyivät vanhoissa hinnoissa ja käytännöissä. Brittiläisen sosiaalihistorian tutkijanEric Hobsbawmin näkemyksen mukaan luddismissa oli ennen muuta kysymys kollektiivisesta työtaistelutoimenpiteestä (collective bargaining by riot), ja koneiden särkeminen on hänen mukaansa nähtävä liikkeen käyttämänä taktiikkana, jota Englannissa oli käytetty jorestauraation ajoista 1600-luvun lopulta lähtien.[7]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaLuddiititWikimedia Commonsissa