Loppusointu eliriimi (ruots.rim) tarkoittaarunoudessasäkeiden lopputavujen äänteellistä yhtäläisyyttä.[1]
Suomen vanhassakalevalamittaisessa runoudessa ei käytetty loppusointuja, vaan ne saapuivat suomalaisiin teksteihinvirsisuomennosten mukana muista kielistä.[2]
Sanojen loppuosan samankaltaisuutta voidaan kutsua puhekielessä rimmaamiseksi ja tällaisten säkeiden luomista riimittelyksi. Kahdesta keskenään rimmaavasta sanasta voidaan käyttää nimitystäriimipari. Riimipareja ovat esim. "luu" ja "suu" – näissä on lyhyt loppusointu. Pitkiä ovat esim. "taateli" ja "kaateli". Yksitavuista riimiä kutsutaan miespuoliseksi ja kaksitavuista naispuoliseksi.
Loppusointuja käytetään esimerkiksi seuraavassa runossa:
Riimiparin äänteellinen yhtäläisyys lasketaan viimeisen nousutavun (eli viimeisen painollisen tavun) ensimmäisestä vokaalista.[3] Riimejä eivät siis ole ”koira” ja ”kissa” tai ”lakana” ja ”orpana”, sillä niissä loppusointua muistuttava samankaltainen osuus alkaa painottomasta tavusta.