Lohtajan aselepo oliRuotsin jaVenäjän välilläSuomen sodan aikana29. syyskuuta1808 solmittuaseleposopimus, joka oli voimassa noin kuukauden ajan.
Oravaisten taistelussa tappion kärsinyt Ruotsin armeija oli syyskuun jälkipuoliskolla 1808 perääntymässä kohtiPohjois-Pohjanmaata. KenraaliNikolai Kamenskin komentama Venäjän armeija seurasi perääntyviä ruotsalaisia. Suomeen sijoitettujen venäläisten joukkojen ylipäällikkö, kenraaliFriedrich Wilhelm von Buxhoevden saapui 24. syyskuuta rintaman lähelleKokkolaan ja totesi armeijan kaipaavan hengähdystaukoa, jonka aikana voitaisiin järjestää armeijan huolto talven varalle. Hän lähetti Kamenskin ja kenraaliJan Pieter van Suchtelenin neuvottelemaan aselevosta ruotsalaisten ylipäällikönWilhelm Mauritz Klingsporin silloiseen komentopaikkaanLohtajalle.[1]
Aseleponeuvottelut käytiinLohtajan pappilassa, joka toimi Klingsporin päämajana.[2] Tappiomielialan vallitessa Klingspor joutui suostumaan lähes kokonaan venäläisten sanelemiin ehtoihin. Kesken neuvottelujen saapui Ruotsista kuningasKustaa IV Aadolfin kirje, jolla Klingspor erotettiin ylipäällikkyydestä. Muut Klingsporin päämajassa olleet kenraalit –Ernst von Vegesack,Carl Nathanael af Klercker,Johan Fredrik Aminoff jaCarl Johan Adlercreutz – pitivät myös aselepoa tarpeellisena, joten he antoivat Klingsporin solmia sen ja allekirjoittivat sitä tukevan julistuksen. Itse aseleposopimuksen allekirjoittivat 29. syyskuuta Venäjän puolesta van Suchtelen ja Kamenski sekä Ruotsin puolesta Klingspor.[1]
Lohtajan aselepoehdot olivat periaatteessa Venäjälle edulliset aselepolinjan kulkiessa KokkolastaIisalmeen. Eniten Venäjää hyödytti se, ettäSavossaJohan August Sandelsin komentaman armeijan oli peräännyttävä sitkeästi puolustamastaanToivalasta seitsemänpeninkulmaa pohjoiseenIisalmen kirkon luoteispuolelle. Pohjanmaalla hyöty oli vähäisempi: venäläiset saivat työntää kenttävartionsa Kokkolasta Lohtajalle ja ruotsalaiset joutuivat perääntymäänPerhonjoen Kaukon sillan luota, johon he olivat varustaneet puolustusasemaa. Savossakin hyöty oli näennäinen, sillä venäläisten tietämättä Sandels oli jo 19. syyskuuta alkaen valmistellut salaa vetäytymistä Toivalasta purkamalla sotaleiriään ja tyhjentämällä sivuasemia. Aselevon solmimishetkellä Sandelsin asema Toivalassa oli käynyt jo kestämättömäksi ja hän perääntyi sieltä joka tapauksessa samana päivänä. Hän sai tiedon aselevosta vasta neljä päivää myöhemmin. Sandelsin armeija ryhmittyi 7. lokakuuta uusiin asemiin IisalmenKoljonvirralle.[1]
Venäjän ylin sodanjohtoPietarissa oli tyytymätön Lohtajan aselepoon, sillä Sandelsin armeijan peräännyttyä siitä ei ollut enää Venäjälle hyötyä. SotaministeriAleksei Araktšejev määräsi Buxhoevdenin irtisanomaan aselevon.[1] Lisäksi Buxhoevden painostettiin eroamaan ylipäällikkyydestä virheellisenä pidetyn toimintansa vuoksi.[3] Sandelsille ilmoitettiin 19. lokakuuta, että aselepo päättyisi Savon osalta 27. lokakuuta. Aselevon rauettuaNikolai Tutškovin komentama armeija aloitti välittömästi Buxhoevdenin määräämänhyökkäyksen Koljonvirralla. 23. lokakuuta venäläiset ilmoittivat, että aselepo sanottaisiin irti myös Pohjanmaan pääarmeijoiden osalta 31. lokakuuta alkaen. Ruotsalaiset perääntyivät jo sitä ennenHimangaltaKalajoelle.[1]
| Kylät |  | ||
|---|---|---|---|
| Luonto | |||
| Kulttuuri | |||
| Uskonto | |||
| Urheilu ja liikunta | |||
| Koulutus | |||
| Liikenne |
| ||
| Muuta | |||