| Lokroi Epizefyrioi | |
|---|---|
| Λοκροί Ἐπιζεφύριοι | |
 Lokroin arkeologista aluetta, taustalla teatterin rauniot. | |
| Sijainti | |
  Lokroi Epizefyrioi | |
| Koordinaatit | 38°12′27″N,16°14′12″E |
| Valtio | Italia |
| Paikkakunta | Locri,Reggio di Calabria,Calabria |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | n. 600-luku eaa.–700-luku jaa. |
| Huippukausi | n. 500–400-luvut eaa. |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Suur-Kreikka |
| Aiheesta muualla | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Lokroi Epizefyrioi (m.kreik.Λοκροί Ἐπιζεφύριοι,lat.Locri Epizephyrii), usein vainLokroi (Λοκροί,lat.Locri), oliantiikin aikainen kaupunki jakaupunkivaltio (polis)Suur-Kreikassa eli Magna Graeciassa nykyisenItalian alueella.[1][2][3] Se sijaitsi nykyisenLocrin kunnan alueella heti nykyisen Locrin kaupungin lounaispuolella.[4]
Lokroi oli yksi Suur-Kreikan merkittävimpiäkreikkalaisia siirtokuntia. Se kukoisti erityisesti 500- ja 400-luvuilla eaa. Kaupunki päätyiRooman vallan alle 200-luvulla eaa. ja kehittyi ajan kuluessa tavalliseksi roomalaiskaupungiksi.[2][3]
Lokroi sijaitsiApenniinien niemimaan ”saappaankärjen” eli myöhemmänBruttiumin niemimaan kaakkoisrannikolla lähellä niemimaan eteläkärkeä.[3] Se sijaitsi noin kaksi kilometriä luoteeseen nykyisestä Locrista, noin 6,5 kilometriä etelään nykyisestäGeracesta ja linnuntietä noin 55 kilometriä itäänRhegionin kaupungista ja nykyisestäReggio di Calabriasta. Kaupungin keskus sijaitsi Fiume di Sant’Ilario -nimellä nykyisin tunnetun joen koillisrannalla, missä nykyisin sijaitsevat kylät Mandorleto ja Moschetta. Kaupunki on kattanut noin 3 × 1,5 kilometrin kokoisen alueen, ja se ulottui merenrannalta länteenApenniinien ensimmäisille kukkuloille, jotka tunnettiin antiikin aikana mahdollisesti nimellä Esopis.[3]
Lokroin kaupunkivaltion alue oli kaupungin kukoistuskaudella suhteellisen suurikokoinen suurkreikkalaiseksi kaupungiksi. Sen rajana luoteispuolella sijainneen Rhegionin suunnalla oli Haleks- eli Alike-joki, kun taas pohjoispuolisenKaulonian puolella rajana toimi todennäköisesti Sagras-joki (nyk. Alaro).Liviuksen mainitsema Buthrotos-joki (nyk. Novito) sijaitsi kaupungin pohjoispuolella noin kymmenen kilometrin päässä. Lokroin alaisuuteen kuului ainakin kolme muuta alueen polista,Hipponion,Medma jaMetauros.Thukydides mainitsee myös Itonen ja Melain kuuluneen Lokroin alueeseen, mutta niistä ei tiedetä tämän lisäksi paljoakaan.[3][5]
Lokroin perustivatLokriista tulleet asuttajat 600-luvun alussa eaa. Ei ole tarkkaa tietoa siitä, tulivatko siirtokuntalaiset itäisestä eliOpuntian Lokriista vai läntisestä eliOzolian Lokriista.Strabonin mukaan kyseessä olisivat olleet Ozolian lokrit, joiden johtajana toimi Euanthes, kun taasEforoksen mukaan kyseessä olivat Opuntian lokrit. Viimeksi mainittu näkemys oli kuitenkin antiikin aikana vallitseva, ja esiintyyPausaniaalla sekä lukuisilla runoilijoilla ja roomalaisilla kirjailijoilla, mistä voidaan päätellä, että se oli mahdollisesti myös lokroilaisten oma näkemys alkuperästään. Kaupunkia kutsuttiin Lokroi Epizefyrioiksi erotuksena emämaasta.[2][3][6] Lokroin asukkaasta käytettiin etnonyymiäLokros (Λοκρός, mon.Lokroi,Λοκροί), myöhemmin latinaksiLocrensis.[3]
Lokroilaisten itsensä mukaan kaupungin perustivat karanneet orjat, jotka olivat vieneet mukanaan naispuoliset omistajansa, joiden kanssa heillä oli ollut laiton suhde. Tämä kertomus esiintyy myösAristoteleella sekäDionysios Periegeteellä.[7][8] Pausanias kertoo kuitenkin, ettäspartalaiset olisivat lähettäneet siirtokunnan Lokroihin samaan aikaan kuinKrotoniin. Kummassakin tapauksessa kyse oli mitä ilmeisimmin kuitenkin siitä, että spartalaiset lähettivät näihin kaupunkeihin lisää asuttajia, sillä Spartaa ei pidetä kummankaan kaupungin perustajana.[3][9]
Lokroin tarkkaa peristamisvuotta ei tunneta. Strabon katsoi sen olleen perustettu pian Krotonin perustamisen vuonna 710 eaa. jälkeen, kun taasHieronymos sijoitti sen vuoteen 683 eaa. jaEusebios vuoteen 673 eaa. Aristoteleen mukaan asuttajat saivat alueen haltuunsa petoksella sitä aiemmin asuttaneilta ei-kreikkalaisiltaoinotrialaisilta. Strabonin mukaan siirtokuntalaiset asettuivat ensin Zefyrionin niemelle noin 24 kilometriä pohjoisemmaksi ja siirtyivät sieltä kaupungin myöhemmälle paikalle. Tämä selittäisi kaupungin lisänimenEpizefyrioi.[3][7]
Suur-Kreikan muiden kaupunkien tavoin myös Lokroin varhaisesta historiasta tiedetään vain vähän.Zaleukoksen tiedetään säätäneen kaupungille lait, joiden sanottiin olleen varhaisimmat kreikkalaisen kaupunkivaltion ylös kirjoitetut lait. Ne ajoitetaan yleensä noin vuoteen 660 eaa. Lait olivat kuuluisat ja käytössä pitkään, ja kaupunkia pidettiin hyvän hallinnon esimerkkinä vieläPindaroksen jaDemostheneen aikana. Lokroilaiset olivat tunnettuja myös siitä, että pitäytyivät lakeihin ja vastustivat kaikkia niihin tehtyjä muutoksia. Valtiomuodon mukaan Lokroi oliaristokratia, jota hallitsi valittujen sukujen joukko, joita kutsuttiin ”sadaksi taloksi”. Näiden katsottiin olleen alkuperäisten asuttajien jälkeläisiä, ja yhteensopivasti kaupungin perustamislegendan kanssa näihin sukuihin kuuluminen laskettiin äidin puolelta.[3][7][10]
Seuraava tunnettu tapahtuma kaupungin historiassa on Sagras-joella käyty taistelu, jossa 10 000 lokroilaisen ja rhegionlaisen kerrotaan saaneen täydellisen voiton 130 000 krotonilaisen armeijasta. Sagraksen taistelusta tuli luonteensa vuoksi suorastaan sanonta, ja siitä kerrottiin paljon liioiteltuja selontekoja. Taistelun tarkkaa ajoitusta ei kuitenkaan tiedetä; joidenkin mukaan se tapahtui jo noin 560 eaa. ja joidenkin mukaan vastaSybariin tuhon vuonna 510 eaa. jälkeen.[2][3]
Lokroilaisten armeijan pieni koko mainitussa taistelussa antaisi ymmärtää, ettei kaupunki ollut vielä tuolloin erityisen suuri, ainakaan verrattuna Krotoniin ja Sybariihin. Kaupunki vaikuttaa antiikin aikaisten kuvausten perusteella kuitenkin kukoistaneen suuresti 500-luvun eaa. lopulla ja 400-luvun eaa. alkupuolella, ja se ilmeisesti perusti suunnilleen samoihin aikoihinHipponionin jaMedman omiksi siirtokunnikseen niemimaan vastakkaiselle eliTyrrhenanmeren puolelle.[3]
Lokroista olivat kotoisin runoilijatKsenokritos,Erasippos jaTheano. Myöspythagoralaiset vaikuttivat Lokroissa ja monetPythagoraan oppilaat olivat kotoisin kaupungista, mukaan lukienTimaios jaEkhekrates sekäAkrion, joltaPlatonin sanottiin saaneen pythagoralaiset vaikutteensa. Kaupunkilaiset kieltäytyivät kuitenkin tekemästä koulukunnan ajamia poliittisia uudistuksia.[3][11] Muita tunnettuja lokroilaisia olivatEunomos, joka tunnettiinkitharan soittajana, sekä urheilijaEuthymos, joka sai useita voittojaOlympian kisoissa.[3][12]
Lokroi piti, sijaintinsa kannalta luontevasti, läheistä yhteyttäSisilian kreikkalaiskaupunkeihin ja erityisestiSyrakusaan. Toisaalta kaupunki oli toistuvasti riidoissa naapurinsaRhegionin kanssa.Anaksilaksen toimiessa Rhegionin tyrannina Lokroita uhattiin täydellisellä tuholla, ja sen pelasti ainoastaan Syrakusan väliintulo sen tyranninHieronin johdolla.[3]
MyösAteenanSisilian sotaretken aikaanpeloponnesolaissodassa vuosina 415–413 eaa. Lokroi oli liitossa ateenalaisten sotaretken pääkohteen Syrakusan kanssa ja vihollisuuksissa Rhegionin kanssa. Lokroi oli myös jonkin aikaa sodassaLakheen johtamien ateenalaisten kanssa, ja vaikka tämä päättyikin pian rauhaan, lokroilaiset kielsivät ateenalaisten laivojen ankkuroimisen rannikolleen. Peloponnesolaissodan myöhemmässä vaiheessa Lokroi oli harvoja Suur-Kreikan kaupungeista, joka lähetti laivojaSpartan avuksi.[3][13] Syrakusan ja Spartan lisäksi Lokroin liittolaisiin kuuluiTaras.[2]
Dionysioksen toimiessa Syrakusan tyrannina kaupunkien suhteet tulivat entistä läheisemmiksi henkilökohtaisen liiton kautta, sillä Dionysios nai Lokroin johtohenkilöihin kuuluneen Ksenetoksen tyttären Doriin. Dionysios hyödynsi liittoa sotiessaan Rhegionia ja muita Suur-Kreikan kaupunkeja vastaan. Vastapalvelukseksi lokroilaiset saivatKaulonian alueen Syrakusan tuhottua kaupungin vuonna 389 eaa., sekäHipponionin vuonna 388 eaa. ja myöhemmin myös osanSkylletionin alueesta.Karthagolaiset kuitenkin veivät Hipponionin vuonna 379 eaa.[14]
Lokroin ja Syrakusan välit jatkuivat läheisinä myösnuoremman Dioysioksen kaudella, mikä kuitenkin tuotti kaupungille onnettomuuden. Jouduttuaan maanpakoon Syrakusasta vuonna 356 eaa. Dionysios vetäytyi Lokroihin ja asettui tyranniksi. Hänen hallintonsa kuvataan huonoksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Kuuden vuoden päästä lokroilaiset käyttivät hyväkseen hänen poissaoloaan ja kaappasivat vallan, ja kostivat Dionysioksen vaimolle ja tyttärille.[3][15]
Lokroilaisten sanottiin kärsineen tyrannin vallasta paljon. Ongelmia aiheutti myös samaan aikaan lisääntynyt seudun ei-kreikkalaisen bruttiumlaisten heimon uhka. Lokroi ei vaikuta koskaan joutuneen barbaarien käsiin, mutta sen kukoistuskausi alkoi olla ohi.[3]
%2c_225-200_ac_ca._01.jpg)
_-_Locres.jpg)
Seuraavan kerran Lokroi esiintyy antiikin lähteissä vastaEpeiroksen kuninkaanPyrrhoksenRoomaa vastaan käymän sodan aikana. Sodassa Lokroi vaihtoi puolta useaan otteeseen. Alun perin Lokroi, samoin kuin Rhegion ja monet muut Suur-Kreikan kaupungit, oli asettunut Rooman suojeluun, ja Lokroissa oli jopa roomalainen varuskunta. Pyrrhoksen joukkojen lähestyessä lokroilaiset häätivät varuskunnan ja julistivat olevansa Pyrrhoksen puolella. Pyrrhoksen poistuttua sotimaan Sisilian puolelle tämän kaupunkiin jättämän varuskunnan käytös sai kuitenkin lokroilaiset ajamaan vuorostaan epeiroslaiset pois. Pyrrhos rankaisi lokroilaisia palattuaan ja ryösti kostoksi kaupungin tärkeimmän pyhäkön, Persefoneionin eliPersefonelle omistetun temppelin. Kerrotaan, että tästä jumalattomuudesta olisi puhjennut ankara myrsky, joka pakotti Pyrrhoksen palauttamaan aarteet.[2][3][16]
Pyrrhoksen poistuttua lokroilaiset alistuivat jälleen Rooman valtaan. Tätä kestitoiseen puunilaissotaan, jolloin kaupunki liittyiKarthagon puolelleCannaen taistelun vuonna 216 eaa. jälkeen. Kaupunkiin tuli nyt karthagolainen varuskunta. Roomalaiset piirittivät Lokroin konsuli Crispinuksen johdolla, mutta tästä jouduttiin luopumaan vuonna 208 eaa.Scipio sai vallattua kaupungin roomalaisille vasta vuonna 205 eaa. Scipio luovutti kaupungin ja sen varuskunnan legaattinsa Q. Pleminiuksen johtoon. Tämä hallitsi kuitenkin niin julmasti, että kaupunkilaiset alkoivat kapinoida. Scipio asettui palattuaan Pleminiuksen puolelle, ja julma hallinto jatkui niin, että lokroilaiset joutuivat lopulta vetoamaanRooman senaattiin. Scipion ystävien vastustuksesta huolimatta senaatti asettui lokroilaisten puolelle, tuomitsi Pleminiuksen ja palautti Lokroihin kaupungin omat lait. Nyt Pleminius ryösti vuorollaan Persefonen temppelin, mutta senaatti määräsi teon sovitettavaksi.[2][3][17]
Roomalaisella kaudella Lokroin merkitys väheni.Polybios mainitsee sen vielä merkittävänä kaupunkina 100-luvulla eaa. Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. kaupunki oliCiceron suojeluksessa, mutta tämän kytköksen syytä ei tunneta. Kaupunki oli olemassa vieläStrabonin aikana ajanlaskun alun tienoilla, ja sen mainitsevat myösPlinius jaPtolemaios.[18] VieläProkopios vaikuttaa viittaavan sen olemassaoloon 500-luvulla jaa. Kaupunki lakkasi olemasta 700- tai 800-luvulla jaa.saraseenien hyökkäysten seurauksena.[2][3]
Keskiajalla paikan nimi ja kaupungin sijainti unohtuivat, mutta se oli paikallistettu viimeistään 1800-luvulle tultaessa.[3]
Lokroinakropolista tai satamaa ei ole paikannettu.[2] Linnoituskukkuloita oli Liviuksen maininnan perusteella kaksi. Ne sijaitsivat lähellä toisiaan, ja niiden välissä kulki jokirotko. Satama sijaitsi mahdollisesti Fiume di Sant’Ilario -joen suussa eli nykyisen Marina di Sant'Ilarion kylän kohdalla.[3] Kaupunki oli ympäröity muureilla, joiden viimeinen vaihe oli peräisin 300- tai 200-luvulta eaa. Kaupunginmuuri ympäröi laajan alueen, jonka sisäpuoli ei ollut kokonaan rakennettu täyteen. Muuri oli varustettu suorakulmaisilla ja pyöreillä torneilla, ja siitä on löydetty joitakin osia. Nykyisin Centocameren nimellä tunnettu alue oli rakennettu ruutuasemakaavaan, ja alueella oli vesijohdot. Toinen asuinkortteleiden alue on löydetty nykyisin nimellä Caruso tunnetulta alueelta.[2]
Kaupunginteatteri on löydetty kukkulanrinteestä kaupungin länsiosasta. Se on ajoitettu 300-luvulle eaa. Teatterin läheltä nykyisestä Casa Marafiotista on löydettydoorilaista tyyliä edustaneentemppelin jäänteet. Se saattoi olla omistettuOlympoksen Zeukselle.[2]
Abbadessan ja Mannellan kukuloiden välisestä laaksosta on löydetty todennäköinen pyhäkköalue, josta on löydetty aarrekammiorakennuksen jäänteet sekä votiivilahjasäilö. Paikka oletetaan antiikin lähteissä mainituksi Persefoneioniksi eliPersefonen pyhäköksi, joka kukoisti erityisesti 500- ja 400-luvuilla eaa. Itse Persefonen temppelin jäänteitä ei kuitenkaan ole löydetty, mutta se on saattanut sijaita Mannellan kukkulalla.[2]
Marasàn läheltä on löydetty temppeli, jonka jumaluutta ei tunneta. Temppelissä on ollut kolme rakennusvaihetta: Ensimmäisessä vaiheessa 600-luvulla eaa. se koostui pitkästänaoksesta eli cellasta. 500-luvulla eaa. siihen lisättiinperistasis-pylväikkö, joka oli todennäköisestiheksastyyli. 400-luvun eaa. lopulla temppeli korvattiinjoonialaista tyyliä edustaneella suuremmalla temppelillä, jonka koko oli noin 19 × 45 metriä ja jossa oli 6 × 17 pylvästä. Siinä oli naos,pronaos jaopisthodomos. Temppelin marmorikoristelusta on säilynyt jäänteitä.[2]
Kaupungin koillispuolelta Luciferon alueelta on löydetty nekropolis eli hautausmaa, jonka haudat ovat pääosin 500- ja 400-luvuilta eaa., ja Manacin alueelta vanhempi 600–500-lukujen eaa. hautausmaa. Myös myöhempiä roomalaisia hautoja on löydetty.[2]
Arkeologisen alueen yhteydessä on museorakennus, jossa on alueelta tehtyjä esinelöytöjä.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaLokroi EpizefyrioiWikimedia Commonsissa