Litiumkloridi (LiCl) onlitium- jakloridi-ionien muodostamaepäorgaaninenioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muuan muassa litiummetallin valmistuksessa ja vettä sitovana aineena.
Huoneenlämpötilassa litiumkloridi on valkoisiakiteitä. Yhdiste kykenee sitomaankidehilaansa vettä ja sitä tavataankidevedellisinä muotoina, muun muassa monohydraattina LiCl·H2O. Litiumkloridi on hyvin vesiliukoista ja väkevät vesiliuokset voivat olla sulia vielä –70 °C lämpötilassa. Litiumkloridi liukenee hyvin myösetanoliin, johonnatrium- jakaliumkloridi ovat liukenemattomia. Tätä voidaan käyttää hyväksi näiden yhdisteiden erottamiseen toisistaan.[1][2]
Laimeat litiumkloridiliuokset ovat maultaan makeahkoja. Litiumkloridikonsentraation kasvaessa suolainen ja happamahko maku tulee selvemmäksi.[3]
Teollisesti puhdasta litiumkloridia valmistetaanlitiumhydroksidin tai -karbonaatin jasuolahappoliuoksen välisellä reaktiolla.[1]
- LiOH + HCl → LiCl + H2O
- Li2CO3 + 2 HCl → 2 LiCl + H2O + CO2
Litiumkloridin ja kaliumkloridin sulaa seosta käytetään valmistettaessa elektrolyyttisesti litiummetallia. Litiumkloridipitoisuus vaihtelee 40–60 prosentin välillä. Elektrolyysissä käytettävän litiumkloridin tulee olla suhteellisen puhdasta ja kuivaa.[4]
Muita yhdisteen käyttökohteita ovat kuivausaineena käyttö, muiden litiumyhdisteiden tuotanto, kuivapareissa jakatalyyttinä eräissä orgaanisten yhdisteiden hapetusreaktioissa.[1][2][5]
- ↑abcdefghE.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 231. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑abEgon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1087. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 18.06.2010. (englanniksi)
- ↑R. S. Shallenberger: Taste chemistry, s. 136. Springer, 1993. ISBN 978-0-7514-0150-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 18.06.2010. (englanniksi)
- ↑Donald E. Garrett: Handbook of lithium and natural calcium chloride, s. 178. Academic Press, 2004. ISBN 978-0-12-276152-2 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 18.06.2010. (englanniksi)
- ↑Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 223. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 18.06.2010. (englanniksi)