Limusiini (limousiini) onpitkä loistoauto, joka on perinteisesti väriltään musta tai valkoinen. Limusiinin rakenteelle tyypillistä on ohjaamon ja matkustamon erottaminen kiinteällä tai avattavalla ikkunalla.
Yleensä limusiineja ajavatammattiautonkuljettajat. Monet limusiinit ovat kuljetusyritysten omistuksessa, mutta suurin osa on silti vuokra-autojataksien tapaan. Limusiineja voivat vuokrata sekä yksityiset ihmiset että yritykset juhla- ja muuhun vapaa-ajan käyttöön. Limusiineilla kuljetetaan yleensä juhlavieraita, poliitikkoja, virkamiehiä ja yritysjohtajia tai muita merkkihenkilöitä.
Sanalimusiini juontuuRanskan keskiosissa sijaitsevastaLimousinin alueesta. Alun perin sanaa käytettiin autoista, joissa oli avoin ohjaamotila ja suljettu matkustamo, ja nimitys viittasi auton profiilin samankaltaisuuteen Limousinin alueella perinteisesti käytetynhuppumallin kanssa.[1]
Mercedes-Benz 600:n 012-version kilpailijana pidettyRolls-RoyceSilver Shadow oli valmistajalleen suurmenestys. Vuosien 1965–1980 välillä valmistui peräti 30 057 kappaletta, joihin sisältyi pitkän akselivälin versioita (Shadow EWB, myöhemmin Silver Wraith II) 4 915 kappaletta. Phantom V- ja VI-mallia valmistui vain 516 ja 374 kappaletta, ja niiden tuotantoaika 1959–1990 oli selvästi pidempi.
Cadillac Series 70/75:n eri sukupolvista (tarkka mallinimi vaihteli) Series 75 saavutti ”formal limousine” -luokassa USA:ssa ylivoimaisen aseman.
Daimler DR450 ja etenkin sitä seurannutDS420 (Jaguar 420G -tekniikka, 5 044 kappaletta 1968–1992) olivat monien monarkkien suosiossa: mm. Tanskan ja Ruotsin kuningashuoneet valitsivat DS420:n edustusautokseen.
Neuvostoliiton edustusautoja olivatGAZ M14 Tṧaika, joita tuli Suomeenkin idänkaupan myötä, ja valtiollisissa edustusajoissa käytetyt raskaammatZIL-114/4104:t (vaikutteita 1964–1967 Imperial-limusiineista)[2].
Kiinan kansantasavallalla oli vuosina 1963–1980 edustusautona maan ensimmäinen itsenäistä suunnittelua edustanut automalliHongqi eli ”Punalippu”.
Japanin loistoautoista vain harvalukuiset keisarilliset mallit täyttivät limusiini-määrittelyn, eikä niitä viety ulkomaille: kotimaassaan suuresti arvostetutNissan President taiToyota Century (1967–1997 ulkoisesti lähes muuttumaton[3]) ovat myös tuiki tuntemattomia ulkomailla, vaikkakin ne suuren kokonsa ja V8- tai nyt jopa V12-moottorinsa vuoksi olivat ankarasti verotettuja, ja siten mielekkäitä vain suuryhtiöiden tai valtion eliiteille.
Monilla muillakin mailla oli oman ajoneuvoteollisuutensa loistomalleja, mutta ne perustuivat useimmiten ulkopuolisten koriräätäleiden pidentämiin tai muuttamiin sarjatuotantomalliin, vaikkapa Henri Chapronin eriCitroën DS -variantit[4] (joiden valtiollista ”Presidentielle”-edustusautoaCharles de Gaulle kuuluu inhonneen sen väliseinän vuoksi) taiLancia Flaminia 335 (myös: ”Quirinale” Rooman valtiohallinnon palatsin mukaan, 4 kappaletta,Landaulet-kattotyyppi).
SuomessaUudenkaupungin autotehtaalla suunniteltiin 1970-luvun jälkipuoliskollaSaab 99 GLE:n 20 senttimetrillä pidennettylimusiiniversio, jota rakennettiin muutama kappale suomalaisyritysten ja -kaupunkien edustuskäyttöön. Samoihin aikoihin ruotsalaistaVolvo 246 -mallia pidennettiin 70 senttimetrillä, ja autoa vietiin paljonItä-Saksan puolue-eliitin käyttöön[5][6][7].
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaLimusiiniWikimedia Commonsissa